Romanikieltä ja suomea sisältävät yhdyssanat ja johdannaiset verkkokeskustelussa

Julkaistu: 11. lokakuuta 2024 | Kirjoittanut: Mirkka Salo

Romanikielen kontakti suomen kielen kanssa 

Romanikieltä on puhuttu Suomessa jo miltei viidensadan vuoden ajan, sillä romanikieltä äidinkielenään puhuvat romanit ovat asettuneet nykyisen Suomen alueelle osin väliaikaisesti ja osin pysyvästi 1500–1600-luvulta alkaen. Ensimmäiset tunnetut maininnat romanien saapumisesta ovat Ahvenanmaalta 1559. Romaniryhmä käännytettiin silloin takaisin Ruotsin puolelle valtakuntaa. (Granqvist 2013: 134–136). Indoeurooppalainen, indoarjalaiseen ryhmään kuuluva romanikieli kohtasi maassamme suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään kuuluvan suomen. Suomen kieli on vaikuttanut vuosisatojen aikana enenevässä määrin täällä kehittyneeseen Suomen romanikieleen, joka on yksi romanikielen pohjoismurteista. (Ks. Granqvist, 2013: 138–163).

Suomen romanikielessä esiintyy nykyään usein suomen sanastoa ja taivutusmuotoja. Romanien välisessä suomenkielisessä keskustelussa käytetään puolestaan romanikielisiä tai romanikieleen pohjautuvia elementtejä, ennen kaikkea sanastoa. Eräs luova ilmiö näiden kahden kielen yhdistelystä keskustelussa on omintakeisten yhdyssanojen ja johdosten muodostaminen. (Salo 2021: 134–166).

Romanikielen ja suomen elementtien yhdistely yhdyssanoissa ja johdoksissa

Verkkokeskustelu on keskustelufoorumi, jossa romanit kohtaavat toisensa useiden aihepiirien parissa. Keskustelupalstalla Suomi24.fi-romano on runsasta käyttöä. Se on alun perin tarkoitettu romanien väliseen yhteydenpitoon – jollaiselle on varmasti tarvetta. Nykyään palstalla käytetään yhä paljon romanien keskinäisen keskustelun kielimuotoja, romanikieltä ja romanikielen elementtejä sisältävää etnolektia, eli etnisen ryhmän keskenään puhumaa kielimuotoa. Romanien suomenkielisessä verkkokeskustelussa käytetään yhdyssanoja ja johdoksia, jotka sisältävät sekä romanikieleen että suomen kieleen pohjautuvan osan. Useimmissa näistä on määriteosana joko sana kaalo, joka merkitsee romania tai kaajo, joka merkitsee muuta kuin romania. Määriteosa on yleensä nominatiivimuodossa (kaalo-, kaajo-) tai genetiivimuodossa. Genetiivi on muodostettu joko suomen kieliopin mukaan yksikkömuodossa (kaalo-n, kaajo-n) tai käyttäen miltei yhtä yleistä romanikielen ja suomen taivutusainesten osia sisältävää genetiivimuotoa kaal-e-n/kaal-ee-n, kaaj-e- n/kaaj-ee-n.

Väitöskirjaani varten tutkimassani verkkokeskusteluaineistossa Suomi24.fi-romano vuosilta 2003–2013 löytyy lukuisia esimerkkejä romanikieltä ja suomea yhdistelevistä yhdyssanoista ja johdoksista. Jotkut niistä ovat useiden kirjoittajien käytössä, toisia taas käyttää vain yksi kirjoittaja. Sanat osoittavat kirjoittajien tai heidän keskusteluympäristöjensä luovuutta ja sanallisen kuvailun taitoa. Keskusteluketjuissa esiintyvät muun muassa sanat kaalorealismin, vakiintuneesti romaninaisen asua merkitsevä kaalenhame, kaajeemieltä, virkakaajeillekin, peruskaajeisiin ja sarvikuonokaajeet. Etnisyyttä ilmaistaan myös esimerkiksi yhdyssanoilla varttikaale (yhden isovanhempansa osalta romani) ja täyshorttokaalo ’täysin + aito/kokonaan romani’ (hortto = ’ aito, oikea’). Yhdyssanojen osat kirjoitetaan yleensä yhteen, mutta harvemmissa esimerkeissä ne on kirjoitettu erikseen, kuten puoli kaajeita (puolikaajeita) ja kaaje mentaliteetti (kaajementaliteetti). Esimerkki lauseyhteydestä, jossa käytetään romanikieltä ja suomea yhdistelevää yhdyssanaa on 15.6.2011 kirjoitettu ” ... et sakit eivät ossaa olla yhtä mieltä, kuka o millo kajeemieltä, kuka millo mustalaismieltä...”.

Myös muita romanikielisiä sanoja käytetään määriteosina verkkokeskustelun yhdyssanoissa ja johtimissa. Esimerkkejä yhdyssanoista ovat substantiivit jeerolaps ’lapsiraukka’, jonka romanikielinen osa jeero on merkitykseltään ’raukka, parka’ ja kulttuurifuulaa, jonka romanikielinen, suomen slangisanastoon levinnyt osa fuula merkitsee kirjaimellisesti ja useasti myös, kuten tässä yhteydessä, kuvainnollisesti ’paskaa’. Eräs kirjoittaja käyttää luonnehtivaa yhdyssanaa tinakahjo, joka on muodostettu romanikielen adjektiivista tinalo ’hullu’ ja merkitykseltään samasta suomen kielen sanasta kahjo.

Romanikieltä ja suomen kieltä yhdistävistä johdoksista kaajeenmoinen ’valtaväestöön kuuluvan kaltainen’ esiintyy väitöskirjani (Salo 2021) tutkimusotoksesta erikseen tarkastellussa viiden vuoden (2009–2013) jaksossa yli kolmekymmentä kertaa. Samanmerkityksisiä ovat verkkokeskustelussa käytetyt yksikkömuoto kaajeelinen ja monikkomuoto kaajonloiset. Sanasta jeero on johdettu suomen kieliopin mukaan taivutettu jeeroilu, joka merkitsee raukkamaista käyttäytymistä. Näin merkitys ’raukka’ on otettu toista asiaa merkitsevään käyttöön, kuten suomen kielessäkin. Tätä johdosta taivutetaan suomen kieliopin mukaan muodossa jeeroiluaan. Johdoksen bakromaisia romanikielinen määriteosa bakro merkitsee lammasta, ja myös tämä sana on otettu ihmisluonteen piirrettä kuvailevaan käyttöön.

Johdoksen iinattava pohjana on romanikielen verbi iinav- ’inhota, vihata’ ja sen merkitys on ’inhottava, vihattava’. Verkkokeskustelussa käytetyistä verbikantaisista teonnimistä ovat esimerkkejä telaaminen ja tseeraaminen. Sana telaaminen on johdettu romanikielen verbistä d- ’antaa’. Useat Suomen romanikielen puhujat ääntävät ja kirjoittavat verbin d- ’antaa’ taivutusmuotoineen asussa t. Tseeraaminen on johdos romanikielen verbistä tšeer- ’tehdä’.

Verkkokeskustelupalsta Suomi24.fi-romano on edelleen aktiivisessa käytössä. Myös tämänvuotisissa palstan keskusteluissa esiintyy romanikieltä ja suomea yhdisteleviä sanoja. 27.4.2024 keskustelupalstalle kirjoitetussa vastauksessa romanikielisiä sanoja sisältävään suomenkieliseen keskusteluketjuun esiintyy romanikieltä ja suomea yhdistelevä sana kaavovanhusten. Kaavo on Suomen romanikielessä esiintyvä variantti etnisesti muuta kuin romania merkitsevästä sanasta kaajo. 

Yhteenveto

Omaperäinen, luova ja hauskojakin kielellisiä ratkaisuja tuottava romanien etnolektin piirre ovat kahta kieltä yhdistelevät yhdyssanat ja johdokset. Yhdyssanoja muodostetaan yhdestä tai useammasta romanikielisestä sanasta sekä suomen kielen sanasta tai sanoista. Johdoksissa romanikieliseen sanaan liitetään suomen kieliopin mukainen johdos. Kahta kieltä yhdistävät yhdyssanatkin taivutetaan suomenkielisessä keskustelussa yleensä (kaikissa havaitsemissani tapauksissa) suomen kieliopin mukaan. Osa tällaisista sanoista on yleisiä ja esiintyy monessa keskustelussa, todennäköisesti useamman eri kirjoittajan käyttämänä. Osa sanoista esiintyy kerran tai harvoin. Palstan keskustelunaiheet käsittelevät paljon romanien ja muiden välisiä kanssakäymistilanteita ja myös ryhmien välisiä eroja. Toinen yleinen aihe on romaniuden määrittely eri keskustelijoiden näkemyksissä. Yleisimpiä kahta kieltä yhdistelevistä yhdyssanoista ja johdoksista ovat sanat, joiden romanikielinen osa on romania merkitsevä kaalo tai muuta kuin romania merkitsevä kaajo. Nämä etnisyyttä ilmaisevat sanat ovat muutoinkin useimmiten käytetyt romanikieliset sanat Suomi24.fi romano -palstalla. Näiden sanojen yleisyyttä selittävät romaneita koskettavat keskusteluaiheet.

Mirkka Salo on romanikielestä ja suomen kielestä vuonna 2021 väitellyt filosofian tohtori sekä latinan maisteri Helsingin yliopistosta. Hän on Suomen romanikieleen erikoistunut tutkija.

Kirjallisuus

Granqvist, K. (2013). Romanikielen vaiheita Suomessa. Teoksessa Romanikieli ja sen tutkimusalat, Kimmo Granqvist & Mirkka Salo (toim.), 134–163. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Salo, M. (2017). Romanikielinen ja romanikieleen pohjautuva aines Suomen romanien suomenkielisessä verkkokeskustelussa. Virittäjä 4/2017: 534–566.

Salo, M. (2021). Romanikieliset elementit romanien suomenkielisellä verkkokeskustelupalstalla. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto. Unigrafia,Helsinki.

Suomi24.fi-romano. https://keskustelu.suomi24.fi/ryhmat/romano

Tikkanen, B. (2013). Romanikielen intialaiset juuret. Teoksessa Romanikieli ja sen tutkimusalat, K. Granqvist & M. Salo (toim.), 38–76. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.