Kieli, koulutus ja yhteiskunta – joulukuu 2020

Kuva: Linda Saukko-Rauta, Redanredan Oy

 

Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 11(7)

Julkaistu: 2. joulukuuta 2020

 

Pääkirjoitus: Juhlapuheita ja hätähuutoja kielivarannon puolesta

Erja Kyckling ja Sanna Riuttanen

 

#kielitietoisuus #kielellisestivastuullinenopetus #kielellisestivastuullistavaopetus – twiittejä käsiteviidakosta

Jenni Alisaari, Raisa Harju-Autti, Leena Maria Heikkola, Niina Kekki ja Susanna Kivipelto

Sekä tieteessä että arkipuheessa käydyissä keskusteluissa on viime aikoina ilmennyt tarve tarkentaa käsitteitä, joita käytetään keskusteltaessa eri kielitaustoista tulevista oppijoista ja heidän opettamisestaan. DivED-hanke järjesti kesäkuussa 2020 pohjoismaisen käsiteseminaarin. Tässä tekstissä esitellään seminaarista twiiteiksi muotoiltujen ajatusten taustoja ja jatketaan keskustelua aiheesta.

 

Opettajien ja opettajaopiskelijoiden käsityksiä kielestä ja kielitietoisuudesta

Mari Honko ja Kristiina Skinnari 

Tarkastelemme tässä kirjoituksessa opettajien sekä opettajaksi suuntautuvien yliopisto-opiskelijoiden käsityksiä kielestä ja kielitietoisuudesta, jotka ovat voimassa olevien opetussuunnitelmien (ESIOPS, POPS, LOPS) keskiössä. Aineisto on kerätty nykyisten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden voimaan astumisen jälkeen vuosina 2017–2019, ja se koostuu kahden kielitietoista koulutusta käsittelevän koulutuskokonaisuuden ennakkotehtävistä sekä yliopisto-opiskelijoille suunnatusta kyselystä. Tässä yhteydessä keskitymme tehtäviin, joissa osallistujia pyydettiin määrittelemään kieltä ja kielitietoisuutta. Aineisto osoittaa, että niin koulutuksen kentällä vallitsevat kuin yksilöllisetkin käsitykset kielitietoisuudesta ovat vaihtelevia, moniulotteisia ja muuntuvia, eikä niitä voida olettaa yhteneviksi edes valveutuneessa ja valikoituneessa asiantuntijajoukossa. Käsityksiä jakamalla ja niistä keskustelemalla voidaan kuitenkin päästä lähemmäksi kollegiaalista yhteisymmärrystä ja opetuksen valtakunnallisia tavoitteita.

 

IKI-hankkeen satoa: Ideoita S2-pedagogiikkaan ja kielitietoisuuteen varhaiskasvatuksen arjessa

Emma Pesu 

Tässä artikkelissa esitellään IKI-hankkeeseen osallistuneen varhaiskasvatusryhmän kielitietoista toimintaa ja pohditaan, miten suomi toisena kielenä -pedagogiikka ilmenee päiväkotiryhmän arjessa. Aineistoa tarkastellaan funktionaalisen eli kielen käyttöön perustuvan kielenoppimiskäsityksen kautta. Samalla pohditaan, mitä funktionaalisuus voisi varhaiskasvatuksen kontekstissa tarkoittaa. Kieleen liittyvät näkökohdat ohjaavat ryhmän toimintaa jo siitäkin syystä, että noin puolet ryhmän lapsista puhuu kotonaan muuta kieltä kuin suomea. Koska kieli- ja kulttuurikysymykset koskevat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus 2018, 49) mukaan jokaista varhaiskasvatuksen piirissä olevaa lasta, on niitä hyvä tarkastella kriittisellä silmällä jokaisessa päiväkodissa ja jokaisessa lapsiryhmässä.

 

Pääkaupunkiseudun kielivarannon kirjoa: japani äidin-, koti- ja perintökielenä

Riikka Länsisalmi ja Sachiko Sōsa 

Aasialaisten kielten opetuksesta ja ylläpidosta osana Suomen kielivarantoa muina kuin vieraina kielinä ei juuri ole tarjolla tietoa. Japania opetetaan äidin- ja kotikielenä muutamien kaupunkien kouluissa sekä Helsingin Japanilaisen Kouluyhdistyksen ylläpitämässä lauantaikoulussa. Japanissa on juuri tehty kielilainsäädäntöuudistus, joka koskee ensimmäistä kertaa japani toisena kielenä (J2) -opetusta. Ulkomailla japania äidin-, koti- ja perintökielenä opiskelevat lapset ja nuoret liittyvät tähän ajankohtaiseen aiheeseen siten, että laki sisältää toimenpiteitä myös mahdollisia Japaniin palaavia lapsia ja nuoria varten. Matalasta syntyvyydestä kärsivä ikääntyvä Japani haluaisi houkutella mahdollisimman paljon japanintaitoisia paluumuuttajia takaisin. Osana laajempaa kartoitusta tämä kirjoitus taustoittaa japanin kielen tilannetta äidin-, koti- ja perintökielenä pääkaupunkiseudulla.

 

Japanin opiskelu Suomessa perusopetuksesta korkea-asteelle

Mari Kimanen ja Ulla Saari 

Japanin opetus lukioissa on ottanut harppauksia kuluneen vuosikymmenen aikana. Japanin kielen opettajaksi pätevöityminen on ollut Suomessa mahdollista lukuvuodesta 2014–2015 alkaen, ja japani on ollut lukion opetussuunnitelmassa B3-kielenä vuodesta 2016. Lukioilla on pian käytettävissään opetussuunnitelman mukaista opetusmateriaalia kahdeksan kurssin verran – riittävästi ylioppilastutkinnon lyhyen kielen koetta varten. Peruskoululaisetkin ovat kiinnostuneita japanin opiskelusta, mutta tarjonta ei vielä vastaa kysyntää missään määrin. Myös yliopistojen japanin kursseille on tunkua – pääaineena kieltä pääsee Helsingin yliopistossa opiskelemaan vain alle 10 % hakijoista, kaikki halukkaat eivät mahdu kielikeskusten kielikursseille tai sivuaineopiskelijoiksikaan. Monet suomalaisnuoret harrastavat Japanin kieltä ja kulttuuria vapaa-aikanaan ja ovat hyvin motivoituneita opiskelijoita. Siinäpä voimavara, joka kannattaisi valjastaa rikastuttamaan Suomen kielivarantoa.

 

Pelillistä kielitietoisuutta nuorten arkeen: Häng med i svängarna!

Kati Kajander, Katja Mäntylä, Anna-Kaisa Ahlgren, Taija Keskinen ja Lilli Tiainen

Häng med i svängarna – på svenska! (2018–2020) on Svenska Kulturfondenin rahoittama Hallå!-hanke, jonka tavoitteena on lisätä yläkoululaisten tietoisuutta ruotsin kielestä. Erityisesti haluamme innostaa oppilaita havaitsemaan ruotsin käytön mahdollisuudet omassa arkielämässään ja siten ylläpitää kiinnostusta myös oppilaiden siirtyessä toiselle asteelle ja myöhemmin työelämään. Hankkeessa kehitetään interaktiivista mobiilipeliä, josta kerromme tässä artikkelissa. Artikkelin lopussa kerromme, miten ilmaisen pelin voi ladata itselleen. Hankkeen verkkosivuilla on myös videoita, joita voi hyödyntää oppilaiden motivoinnissa. 

 

Vieraskielisen puheen sujuvuuden luonnetta selvittämässä

Pauliina Peltonen 

Tarkastelin väitöskirjassani englannin oppijoiden puheen sujuvuutta ja sujuvuuden ylläpitämistä. Aihe on tärkeä kielten opetuksen ja arvioinnin kannalta, sillä sujuvuus on keskeinen osa kielitaitoa ja yleinen suullisen kielitaidon arviointikriteeri. Tutkimukseni osoittaa, että vieraan kielen sujuvuuteen vaikuttavat oppijoiden ongelmanratkaisukeinot sekä oppijan äidinkielen puhetyyli. Oppijoiden vuorovaikutuksen sujuvuutta analysoitaessa ja arvioitaessa tulisi huomioida, että sujuvuutta ylläpidetään sekä yksilöllisesti että yhteistyössä.

 

Kuntatason kielikoulutusta kehittämässä

Pia Bärlund 

Artikkelini perustuu 3.10.2020 tarkastetun väitöskirjani lectio praecursoriaan. Tutkimuksessa tarkastellaan kielenopettajan mahdollisuuksia vaikuttaa monin tavoin kielikoulutuspoliittiseen päätöksentekoon eri toimintaympäristöissä. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii ekologinen systeemiteoria.

 

Kielivarantoa laajentamassa – saksajatkumo KiVAKO-hankkeesta

Heli Simon ja Tuula-Harriet Kotikoski

Maassamme on herätty huomaamaan, että kansallinen kielivarantomme on kaventunut huolestuttavasti englannin jäädessä monella opiskelijalla korkeakoulutuksen päättyessä ainoaksi vieraaksi kieleksi. Työelämämme tarvitsee monipuolista kielitaitoa, ja vuonna 2018 korkeakoulut käynnistivätkin opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittaman KiVAKO-hankkeen (Kielivarannon vahvistaminen korkeakouluissa), jonka tarkoituksena on vahvistaa suomalaisten korkeakouluopiskelijoitten ns. harvinaisten tai harvoin opiskeltujen kielten osaamista. Tämän artikkelin kirjoittajat ovat mukana saksan osahankkeessa tuottamassa opintoja saksan B1-tason moduuliin. Artikkelissamme kerromme valtakunnallisen hankkeen taustoista ja tavoitteista, työskentelystämme hankkeessa, mitä olemme saaneet tähän mennessä aikaan ja mitkä ovat viimeisten hankekuukausien ponnistelut ennen hankkeen loppua keväällä 2021.