Kieliparlamentin 2013 kuulumisia
Kieliverkosto ja Kotimaisten kielten keskus järjestivät yhteistyössä neljännen valtakunnallisen Kieliparlamentin maaliskuussa Helsingissä Tieteiden talolla. Parlamentin aiheena oli teemavuoden mukaisesti vähemmistöjen kielikoulutus. Paikalle oli kutsuttu viranomaisia, kuntien, yhdistysten ja järjestöjen edustajia, koulutuksen tarjoajia, opettajia sekä tutkijoita. Parlamentissa keskusteltiin vähemmistöjen kielikoulutuksesta yksilön, koulutuksen sekä yhteiskunnan ja työelämän näkökulmista.
Parlamentin alustuspuheenvuoron piti kansliapäällikkö Anita Lehikoinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Hän toi puheessaan esille yliopistojen tekemän vähemmistökielten opetus- ja tutkimustyön merkityksen ja korosti kaikkien vähemmistökielten aseman vahvistamista varhaiskasvatuksessa. Kansliapäällikkö Lehikoinen peräänkuulutti pitkäjänteistä suunnittelua oman äidinkielen opetukseen ja toimenpiteitä erityisesti oman äidinkielen opettajien koulutuksen järjestämiseen.
Parlamentissa ensimmäisen kommenttipuheenvuoron esitti toiminnanjohtaja Markku Jokinen Kuurojen Liitosta. Hän kertoi, että viittomakielisten mahdollisuudet saada opetusta omalla kielellään ovat hyvin vaihtelevat, sillä opetusta järjestetään hyvin monin eri tavoin ja vähäisin resurssein. Vaikka viittomakielisten oikeudet turvataan perustuslaissa, on lainsäädännössä kuitenkin vielä sellaisia puutteita, jotka heikentävät mahdollisuuksia järjestää viittomakielistä opetusta.
Suomen suurinta työnantajaa parlamentissa edusti maahanmuuttoasioiden johtaja Annika Forsander. Hän kertoi Helsingin kaupungin henkilöstön monimuotoisuustavoitteesta, jonka mukaan muunkielisen henkilöstön osuus lähenee väestöosuutta yhä useammalla alalla. Keskeistä tässä työssä on kielitaidon merkityksen pohtiminen eri ammateissa. Puheenvuorossaan johtaja Forsander esitteli tavoitteen saavuttamiseksi tehtyjä toimenpiteitä, erityisesti ammatillisen suomen kielen kehittämisen ASKI-hanketta, sen toimintamallia ja seuraavia askelia.
Opettajan äänenä parlamentissa toimi omakielinen opettaja Samran Khezri Turun kaupungilta. Hän puhui maahanmuuttajaoppilaiden oman äidinkielen asemasta ja äidinkielen tukemisesta. Puheenvuoro sisälsi konkreettisesti sekä opetuksen haasteita että mahdollisia ratkaisuja niihin. Avainasemassa on äidinkielen aseman vahvistaminen, pätevien opettajien kouluttaminen ja oppimateriaalien tuottaminen.
Tietoisuus vähemmistöjen kielitarpeista lisääntynyt
Parlamentin työpajoissa todettiin, että yhteiskunnan kieliasenteissa on tapahtunut muutosta myönteiseen suuntaan: äidinkielen merkitys tiedostetaan ja monikielisyyttä arvostetaan yhä enemmän. Kieliasioista ollaan entistä tietoisempia ja niihin kiinnitetään huomiota esimerkiksi erilaisten vähemmistökielille laadittujen strategioiden ja ohjelmien muodossa. Keskusteluissa korostettiin, että lasten monikielisyyden tukeminen tulisi aloittaa jo varhaiskasvatuksessa. Vähemmistökielten yhteinen kipupiste on puolestaan pula pätevästä opetushenkilöstöstä. Eniten parlamenttilaisia puhututti oman äidinkielen opetus koulussa ja opettajankoulutuksen järjestäminen. Sanoma oli selkeä: oma äidinkieli tulisi sisällyttää oppimääräksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin, ja oman äidinkielen opettajan kelpoisuusehdot tulisi määritellä pikimmiten.
Kieliparlamentin keskusteluissa kehittämisen paikkoja siis tiedostettiin – nyt tarvittaisiin toimenpiteitä. Kieliparlamentaarikot toivovat, että tilaisuudessa työstetystä kannanotosta saadaan aineksia kansallisen kielistrategian laadinnan ja käynnissä olevan opetussuunnitelmatyön tueksi!
Toukokuun tarjotin
Yhden kielivähemmistön tilannetta tarkastelee artikkelissaan myös Kaarina Mononen, jonka väitöstutkimus käsitteli Pietarin alueen inkerinsuomalaisten nykypäivän suomen kielen käyttöä. Hän haastatteli tutkimustaan varten eri-ikäisiä inkerinsuomalaistaustaisia, erityisesti vanhempaa ikäpolvea.
Tässä numerossa väitöstutkimuksestaan kertoo myös Kristiina Skinnari. Hänen tutkimuskohteenaan olivat 5. ja 6. luokan oppilaiden kielenoppijaidentiteetit englannin opetuksessa, ja erityisesti niissä näkyvät sukupuoliroolit. Millaisia eroja tyttöjen ja poikien kielenoppimiskokemuksissa onkaan? Lukija voi halutessaan pohtia myös sitä, miksi pojat ovat vähemmistössä valinnaisten vieraiden kielten opiskelijoiden joukossa. Missä vaiheessa sosiaalistuminen koulun kielenoppijaksi tapahtuu? Mikäli olet kiinnostunut pohtimaan aihetta, ota yhteyttä lehden toimitukseen!
Michaela Pörn ja Katri Karjalainen jakavat puolestaan kokemuksiaan Klasstandem-projektista, joka on toteutettu Vaasan kaksikielisellä lukiokampuksella (Vasa gymnasium ja Vaasan lyseon lukio). Tässä tutkimus- ja kehittämisprojektissa on luotu pedagogisia malleja toisen kotimaisen kielen opetukseen sellaisille ryhmille, joissa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä opiskelijoita.
Ruotsin kielen opetuksen kehittämistä pohtivat myös Juha Jalkanen ja Marja Lampinen yliopistomaailman näkökulmasta. Jyväskylän yliopiston kielikeskuksessa on tehty kehittämistyötä, jossa pedagogisia avainkäsitteitä on lähdetty valjastamaan opiskelijoiden työvälineiksi. Mitä tapahtuukaan, kun kurssin tavoitteet laitetaan uusiksi, kun opetus ja oppiminen pohjautuvat tiimityöskentelyyn, kun oppimista eriytetään ja oppimisen lähteitä ja ympäristöjä monipuolistetaan?
Eila Minkkinen kertoo artikkelissaan tapaustutkimuksesta, jossa tarkasteltiin ulkomaalaisen opiskelijan suomen kielen oppimista harjoittelujakson aikana satakuntalaisessa keskisuuressa yrityksessä. Kirjoitus tarjoaa mielenkiintoista tietoa kielen merkityksestä työyhteisöön sosiaalistumisessa ja antaa ajattelemisen aihetta monikulttuurisissa ja monikielisissä työyhteisöissä toimiville. Vuorovaikutuksen voimaa ei pidä vähätellä.
Lopuksi Matti Räsänen ja Taina Saarinen kirjoittavat yliopistojen kielipolitiikasta. Kirjoitus kumpuaa Helsingissä pidetystä seminaarista yliopistojen kielistrategioista ja kansalliskielten asemasta yliopistoissa. Kirjoittajat toteavat, että tällä hetkellä yliopistojen kielipolitiikassa puhuttaa suomen ja ruotsin kielen sijaan englanti. Tutkinto- ja opetuskielen lisäksi keskustelua tarvittaisiin myös yliopistojen hallintokielestä. Miten hallinnon tosiasiallinen toiminta monella kielellä tiedostetaan?
Kirjoittajista Teija Kangasvieri on Kieliverkoston tutkimuskoordinaattori ja Sari Pöyhönen työskentelee professorina (ma) Jyväskylän yliopistossa.
JK. Kesä tulee. Oletko valmis? Sarjakuvassa Lindan pikakurssi kesän ja kielenoppimisen syvimpään olemukseen, per favore!
