Suomen kielipolitiikalla tarkoitetaan Suomen valtion suhdetta eri kieliin ja eri kieltä puhuviin väestöryhmiin. Suomen erityispiirteenä kielipolitiikassa on kaksikielisyys eli ruotsin ja suomen kielten virallinen asema. Tämä on herättänyt 1800-luvulta lähtien välillä kiihkeääkin keskustelua kielten asemasta, opiskelusta ja voimasuhteista.
Viime kuukausien aikana agendalle on noussut venäjän kielen asema perusopetuksessa. On esitetty, että ruotsin opinnot voisi korvata venäjän kielen opinnoilla. Keskusta kannattaa kielikokeilun mahdollisuutta Itä-Suomen kunnille, joissa on kasvavaa tarvetta venäjän kielen osaamiselle maantieteellisistä, elinkeinopoliittisista ja turismiin liittyvistä syistä johtuen. Aloite kielikokeiluihin on tullut paikallistasolta. Kuntien oma-aloitteisuus ja aktiivisuus on kunnioitettavaa ja olisi toivottavaa, että opetus- ja kulttuuriministeriö suhtautuisi asiaan myönteisesti.
Venäjän kielikokeilu on herättänyt keskustelua. Useimmissa puheenvuoroissa tausta-ajatus on ymmärretty ja venäjän osaamisen tarve tiedostettu. Tämä voi olla yksi varteenotettava tapa kasvattaa ja kouluttaa venäjäosaajia (kieli ja kulttuuri). Vastustajat ovat huolissaan siitä, miten venäjän kielen valinneet voivat myöhemmin päästä julkisiin virkoihin, joissa vaaditaan ruotsin kielen taitoa. Keskustan mielestä toisen kotimaisen kielen oppiminen ei ole seinistä kiinni eli tarvittavan oppimäärän voi opiskella muuallakin kuin peruskoulussa ja myöhemmin elämässä, esimerkiksi toisen asteen opintojen aikana tai korkeakoulussa. Toisella ja korkea-asteella on tärkeää säilyttää laaja ja monipuolinen kielivalikoima.
Suomessa on tänä päivänä laaja kielten kirjo, joka ei rajoitu vain suomen, ruotsin ja saamen kieleen. Kieltenopiskelun monipuolistamisessa on kuitenkin paljon tehtävää edelleen. Suomen, ruotsin, englannin ja venäjän lisäksi olisi hyödyllistä, että Suomessa opiskeltaisiin nykyistä enemmän myös muita kieliä.
Maahanmuuton seurauksena Suomeen on tullut uusia kieliryhmiä. Tämä on ilman muuta nähtävä voimavarana. Uutta osaamista on arvostettava ja osattava myös hyödyntää.
Keskustan mielestä maahanmuuttajien osaamista ja koulutusta on hyödynnettävä nykyistä paremmin esimerkiksi kieltenopetuksessa. Tämä vaatii konkreettista osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Koulutuksen järjestäjien ja työelämän yhteistyöllä parannetaan maahanmuuttajien harjoittelupaikkojen saantia ja sitä kautta osaamisen hyödyntämistä. Kyse on sekä yksilöiden että yhteiskunnan edusta.
Kieli kytkeytyy keskeisesti kulttuuriin ja uskontoon. Maahanmuuttajaperheitä on tuettava monipuolisesti ja opastettava suomalaiseen kulttuuriin huomioiden samalla maahanmuuttajien erilaiset taustat ja tarpeet. Tavoitteena on tukea kotoutumista ja nostaa koulutustasoa.Maahanmuuttajien koulutuksellista tasa-arvoa edistetään kohdennetulla opintojen ohjauksella ja riittävällä kielikoulutuksella. Kuntien, vapaan sivistystyön ja kolmannen sektorin roolit kielikoulutuksessa vaativat selkeyttämistä. Valtion on vastattava kielikoulutuksen kustannuksista.
Koulutuksella on opetus- ja sivistystehtävä. Sivistystä on itsenäinen, luova, innovatiivinen ja mahdollisuuksia korostava suhde opittuun. Siihen kuuluu myös kansalaisen kyky osallistua ja toimia yhteistyössä muiden kanssa lähiyhteisöissä. Sivistystä on halu ymmärtää toisenlaisia kulttuureita. Tässä suhteessa kukaan ei voi olla koskaan liian oppinut.
Myös työelämän muuttuvat vaatimukset edellyttävät jatkuvaa oppimista. Monipuolinen itsensä kehittäminen ja sivistäminen vahvistavat ihmisen hyvinvointia ja työmotivaatiota. Tämä palvelee myös työurien pidentämistä. Arjessa ja työpaikoilla tapahtuvaaoppimista on tuettava uusilla tavoilla.
Tulevaisuudessa on tärkeää, että suomalaisten on mahdollista eri elämänvaiheissa opiskella monipuolisesti eri kieliä ja kulttuurien tuntemusta. Tämä turvaa kansankuntamme menestyksen ja yksilöiden mahdollisuudet ymmärtää muuta maailmaa ja hankkia kansainvälisiä kontakteja ja kokemuksia.
Suomen Keskusta
