Kieli, koulutus ja yhteiskunta – marraskuu 2010
Pääkirjoitus: Ruotsinopetus uudenlaiseen poliittiseen keskiöön
Voisimmeko jo normaalistaa suhteemme ruotsin kieleen?
Murentaako valinnaisuus kansakunnan sivistyksen perustan?
Valinnaisuudesta perusopetuksessa käydään taas kerran vilkasta keskustelua. Opetusministeriön asiantuntijaryhmän esitys uudeksi tuntijaoksi on sopivan epämääräinen, jotta useimmat oppiaineiden eturyhmät voivat julistautua häviäjiksi esitysten mahdollisesti toteutuessa. Hämmentävintä on ollut taito- ja taideaineiden edustajien huoli oman alueensa aseman huomattavasta heikkenemisestä, kun työryhmän keskeisiä tavoitteita oli nimenomaan taito- ja taideaineiden vahvistaminen perusopetuksessa.
Kielisalkku ruotsin kielen opetuksessa
Yksi opettajan vaikeimmista tehtävistä on saada oppilaat motivoitumaan oppimisesta. Tämä koskee kaikkia kouluaineita, mutta tulee korostuneesti esiin ruotsin kielen kohdalla. Koska opettajan panos ruotsin kielen oppimisessa ja motivaation herättämisessä on tärkeä, pystyy opettaja omalla toiminnallaan vaikuttamaan paljon siihen, millaiseksi ruotsin opiskelu koetaan. Opettajan olisikin tärkeää pohtia, mistä kaikesta hänen oma opetuksensa koostuu: mitä on tarkoitus opettaa ja miksi, millaisia työtapoja ja materiaaleja käytetään, millainen oppimisympäristö luokassa on ja miten opettaja itse suhtautuu sekä oppilaisiin että opettamaansa aineeseen. Tässä artikkelissa pohditaan kielisalkkutyöskentelyä motivaattorina ruotsin kielen opiskeluun.
Språkval och vägval – en valfråga 2011?
Kirjoittaja pohtii artikkelissaan ruotsin valinnaisuutta vaalikysymyksenä Hufvudstadsbladetin uutisointia analysoimalla.