Kieli, koulutus ja yhteiskunta – toukokuu 2014
Pääkirjoitus: Kielitiedon opetus ja oppiminen – älyllistä seikkailua etsimässä?
Kieli, koulutus ja yhteiskunta -lehden toukokuun teemanumerossa pohditaan kielitiedon opetusta ja oppimista niin koulussa kuin opettajankoulutuksessakin. Teemanumeron kirjoittajat ovat kokoontuneet yhteen parin vuoden ajan keskustelemaan kielitiedon pedagogiikasta osallistujien alustusten pohjalta. Tämän numeron artikkelit havainnollistavat hyvin kokoontumisten tematiikkaa ja sitä, miten yhteisen pohdiskelun kohteena ovat olleet niin kielellisen tiedon prosessointi, opettajankoulutuksen mahdollisuudet vaikuttaa opettajaopiskelijoiden käsityksiin ja pedagogisiin valmiuksiin, äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjojen tehtävien mielekkyys kuin yksittäiset kielioppien tavat kuvata kielen säännönmukaisuuksia.
Opettajan pedagoginen sisältötieto kielitiedon opetuksen näkökulmasta
Kielitiedon opetukseen liittyvä kansainvälinen tutkimus on pureutunut viime vuosina kiinnostavasti siihen, millä tavoin kielitiedon opetus liittyy kirjoittamisen opetukseen ja millaisia opetusmenetelmiä kieliopin opetuksessa tulisi käyttää. Tarkastelen tässä artikkelissa professori Debra Myhillin ja professori Merrill Swainin sekä heidän tutkijaryhmiensä ajatuksia L1- ja L2-kielen opetuksesta. Myhillin ideoima kontekstuaalinen kielenopetus korostaa kieliopin käsittelyä tekstiyhteyksissä ja Swainin kielentämismenetelmä ohjaa oppilaita tarkkailemaan omaa ajatusprosessiaan kielen rakenteita oppiessa.
Kielellinen tietoisuus kieliopin opetuksen kulmakivenä
Kielioppi tai kielitieto merkitsee itse kullekin meistä eri asioita. Sitä voi tarkastella muun muassa kielen kuvausjärjestelmänä, äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen sisältöalueena tai tutkimusalana. Pohdimme tässä artikkelissa kielioppia osana kielikäsityksiä ja kielitaitokäsityksiä sekä sitä, millaiset pedagogiset lähestymistavat kieliopin omaksumiseen osana kielitaitoa olisivat mielekkäitä opettajankoulutuksessa. Havainnollistamme pohdintaamme tutkimusaineistolla luokanopettajaopiskelijoiden kielikäsityksistä sekä kokemuksillamme ja tutkimuksillamme suomen kielen opettamisesta äidinkielenä ja toisena kielenä.
Luokanopettajaopiskelijat ja kielioppi
Tulevien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luonnoksessa (OPS16) korostuvat kielitietoisuus ja entistä laajemmin ymmärretyt tekstitaidot, joita ehdotuksessa kutsutaan monilukutaidoksi. Perustan tekstitaidoille luovat luokanopettajat, jotka opettavat valtaosan äidinkielen perusopetuksesta. Mitä tämä opetussuunnitelman uusi suunta tarkoittaa luokanopettajaopiskelijoiden kannalta?
Ruuvimeisselit ruosteessa – Peruskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien kokemuksia kieliopin opettamisesta
E.N. Setälän haamu väijyy edelleen äidinkielen luokkien liepeillä, ja kielioppi on kirosana. Kum-mituksen karkottamiseksi on keksitty kielioppi-sanan kiertoilmaisuja sen sijaan, että olisi kehi-tetty äidinkielen kieliopin pedagogiikkaa. Opetussuunnitelmissa ja oppikirjoissa puhutaan kieli-tiedosta, kielentuntemuksesta, kielestä tai kielitietoisuudesta. Millaista metakieltä peruskoulussa oikein pitäisi opettaa? Sen hallintahan on osa tekstitaitoja – niin tekstin ymmärtämistä kuin tuottamistakin.
Oman ajattelun ilmaisua kielitiedon opetukseen
Uudessa perusopetuksen opetussuunnitelman luonnoksessa ajattelu ja oppiminen on nostettu yhdeksi keskeiseksi laaja-alaisen osaamisen osa-alueeksi. Äidinkielen kielitiedon osalta tämä on tervetullut linjaus, sillä kielitiedon opetusta leimaa pitkälti tehtäväkeskeinen yksintekemisen kulttuuri, jolloin syvällisempi käsitys kielen systeemistä ei välttämättä kehity. Kielitiedon opetuksessa tuleekin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota kielentämiseen eli oppilaan oman ajattelun ilmaisuun.
EI kielioppia kieliopin vuoksi – kuusi toivetta
Äidinkielen opetuksen kielitieto-osio, etenkään kielioppi, ei liene koskaan keikkunut oppisisältöjen suosikkilistan kärjessä. Vaikka kielioppi koulussa on vuosikymmenien saatossa karsiutunut luurangon sirpaleiksi, oppilaiden motivointiongelmista riittää puhetta. Paljon mietitään sitä, miten sirpaleita opetettaisiin, eikä niinkään, mitä sirpaleita kannattaisi opettaa eikä varsinkaan sitä, onko ylipäänsä hyödyllistä opettaa pelkkiä sirpaleita.