Tiedote: Äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulokset: Osalla argumentointitaidot hukassa
Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tiedote (28.4.2015):
Äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulokset: Osalla argumentointitaidot hukassa
Äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulosten arvioinnin tulokset perusopetuksen päättövaiheessa osoittavat, että tyttöjen ja poikien osaamisen ero on suuri. Pieni lohtu pojille on se, että perinteiseen kynä-paperitekniikkaan verrattuna ero näyttäisi olevan sähköisessä arvioinnissa joillakin osa-alueilla hieman pienempi.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus arvioi keväällä 2014 äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistuloksia perusopetuksen päättövaiheessa, ja siinä kokeiltiin ensimmäisen kerran sähköistä arviointia. Arviointi keskittyi kielentuntemuksen ja kirjoittamisen osaamiseen. Tarkoituksena oli tuottaa luotettavaa tietoa opetussuunnitelman perusteiden tavoitteiden saavuttamisesta sekä koulutuksen tasa-arvon toteutumisesta.
Tiedot kerättiin 149 peruskoulusta, jotka edustivat kattavasti eri alueita ja kuntaryhmiä. Tulokset saatiin yhteensä 5 144 otosoppilaalta, joista noin kaksi kolmasosaa oli mukana paperiversiona ja noin kolmasosa sähköisessä muodossa tehdyssä arvioinnissa.
Kielentuntemuksessa oppilaiden osaaminen oli sekä paperi- että sähköisessä versiossa kohtalaista (ratkaisuosuus 50–alle 60 % tehtävien enimmäispistemäärästä) ja tyttöjen keskimääräinen ratkaisuosuus oli hieman yli 10 prosenttiyksikköä poikia korkeampi. Tyttöjen osaaminen oli paperiversiossa keskivertoa (ratkaisuosuus 60–alle 70 %) ja poikien kohtalaista. Sekä tytöillä että pojilla sähköisen arvioinnin tulos oli noin 5 prosenttiyksikköä paperiversion tulosta alempi. Suurimmillaan erot olivat yleiskielen normien hallinnassa.
Kirjoittamisen osaaminen oli tasoltaan kohtalaista, paperiversiossa lähes keskivertoa, mutta tyttöjen keskimääräinen taso oli peräti 18 prosenttiyksikköä poikia korkeampi. Sähköisen arvioinnin tulokset olivat jonkin verran alemmat kuin paperiversiona tehdyssä arvioinnissa. Kirjoitustehtävien yleiskielen normien hallinnassa tyttöjen tulos oli 6 ja poikien 2 prosenttiyksikköä alempi kuin arvioinnin paperiversiossa.
Arvioinnin paperiversion kielentuntemuksen ja kirjoittamisen tuloksiin verrattuna harvemmat oppilaat pääsivät sähköisessä arvioinnissa korkeimpiin pistemääriin ja alhaisempiin pistemääriin jääneitä oli enemmän.
Arvioinnin sähköisen version tulosten vertailu paperiversion tuloksiin on vain suuntaa antavaa: vaikka tehtävät olivat periaatteessa samat, ne erosivat kuitenkin eri välineellä tehtynä toisistaan. Kaiken kaikkiaan on havaittavissa, että vaikka osaamisen erot tyttöjen ja poikien välillä olivat myös arvioinnin sähköisessä versiossa suuria, ne näyttivät joillain osa-alueilla olevan hieman pienempiä kuin arvioinnin paperiversiossa. Lukioon suuntaavien ja ammatillisiin opintoihin aikovien tuloksien ero oli suuri – välineestä riippumatta.
Myös otoskoulujen tieto- ja viestintätekninen varustetaso ja saatavuus vaihtelivat suuresti. Otoskoulujen opettajien oppitunneilla tieto- ja viestintätekniikkaa käytettiin lähinnä tiedonhankintaan sekä tekstien muokkaukseen ja viimeistelyyn. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö ei siis kuulu laajasti äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen arkeen.
Kirjoittamisessa tyttöjen ja poikien väliset erot olivat suurimmillaan parhaiten osatussa kirjoitustehtävässä eli kesätyöpaikkahakemuksessa. Pojista noin joka viidennellä (sähköisessä arvioinnissa joka neljännellä) hakemuksen taso oli heikko, eli heidän näyttämänsä osaaminen ei olisi todennäköisesti yltänyt arkielämässä kunnollisen hakemuksen laatimiseen. Tytöistä heikon hakemuksen kirjoitti noin yksi kahdestakymmenestä. Tytöistä lähes puolet ylsi tehtävässä erittäin hyvään osaamiseen eli vähintään 80 %:n ratkaisuosuuteen, pojista vajaa viidesosa.
Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että osaamistasoltaan korkeimmalle yltäneet tytöt eivät mahdollisesti voineet arvioinnissa näyttää parasta tasoaan: heille tehtävät olivat nähtävästi liian helppoja. Vastaavasti ei välttämättä tavoitettu myöskään sitä, miten heikkoja kaikkein heikoimpaan tulokseen jääneet pojat todella olivat.
Kielentuntemuksen tehtävistö oli haasteellinen: vain noin yksi seitsemästäkymmenestä oppilaasta (1,5 %) ylsi vähintään 90 %:n ratkaisuosuuteen. Lähes kaikki oppilaat osasivat valita eri vaihtoehdoista kielenkäyttötilanteeseen sopivan kohteliaimman ilmauksen, mutta vain kolmasosa osasi perustella, minkä kielenpiirteiden perusteella he tekivät valinnan. Mitä enemmän oppilaiden piti kielentää avovastauksissa omia havaintojaan ja perustella näkemystään, sitä vaikeammaksi tehtävät osoittautuivat ja sitä suurempi oli sukupuolten välinen ero. Tällaiset tehtävät vaativat analysoinnin ja arvioinnin taitoa.
Koulujen välinen vaihtelu oli kielentuntemuksessa pientä, sillä oppimistulosten vaihtelusta selittyi koulujen välisillä eroilla 6 % (sähköisessä versiossa 5 %). Kirjoittamisessa erot olivat hieman suurempia (paperiversiossa 9 %, sähköisessä versiossa 10 %).
Alueelliset erot olivat pienet. Kuitenkin Itä-Suomessa ero arvioinnin paperi- ja sähköisen version tulosten välillä oli sekä tytöillä että pojilla AVI-alueiden suurin. Erityisesti kirjoittamisessa paperiversion tulosten parhaimmistoon kuulunut AVI-alue oli sähköisessä versiossa alueiden heikoin: Itä-Suomen poikien tulos oli noin 10 ja tyttöjen 8 prosenttiyksikköä paperiversion tulosta alempi (kielentuntemuksessa noin 7 prosenttiyksikköä alempi).
Lisätietoja:
Erikoissuunnittelija, äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulosten arvioinnin projektipäällikkö Elina Harjunen, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, puh. 029 533 5506
Erikoistutkija Juhani Rautopuro, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, puh. 029 533 5523
Opetusneuvos Anu Räisänen, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, puh. 029 533 5526
Tiedote Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen sivuilla