Kieli, koulutus ja yhteiskunta – syyskuu 2018
Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 9(5)
Julkaistu 12. syyskuuta 2018
Pääkirjoitus: Tapetilla lukutaito ja amisreformi – Kieliverkosto Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumissa 2018
Erja Kyckling
Heikot pojat ja erinomaiset tytöt – millaista kuvaa tyttö- ja poikalukijoista rakennetaan suomalaisissa uutisteksteissä?
Minna Sorri
Tässä artikkelissa tarkastelen, miten suomalaisnuorten lukutaitoa ja lukemista merkityksellistetään sukupuolittuneena ja sukupuolittavana ilmiönä 2000-luvun uutisteksteissä. Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaani (Sorri 2017), jossa tutkin suomalaisnuorten lukutaidon sukupuolieroa käsitteleviä uutistekstejä vuosilta 2013–2016. 2000-luvulla tehtyjen PISA-tutkimusten myötä tyttöjen ja poikien erilainen lukutaitomenestys on noussut merkittäväksi puheenaiheeksi joukkotiedotusvälineissä. Alan asiantuntijat tarjoavat erilaisia malleja ja syitä poikien epäonnistumiseen ja tyttöjen menestymiseen sekä esittävät lukemisen opetusta koskevia muutosvaatimuksia. Keskustelussa korostuu mustavalkoinen näkemys tyttöjen ja poikien vastakohtaisista lukumieltymyksistä ja -tavoista, vaikka kenties tärkeämpää olisi purkaa lukemiseen liittyviä sukupuolittuneita uskomuksia.
Kieliä rinnakkain – koulun monikielisyys näkyviin kieliä vertailemalla
Mari Honko ja Sanna Mustonen
Millainen on minun arkeni kielimaisema? Miten kieleni tukevat toisiaan? Entä miten niiden käyttöä tuetaan? Onko oppilaan/hoitolapsen/työkaverin maisema samanlainen vai erilainen kuin omani? Tässä artikkelissa käsittelemme koulun kielikirjoa kielten näkyväksi tekemisen ja vertailun näkökulmasta. Keskitymme siihen, miten kielten havainnointi, maistelu ja analysointi herättelevät huomaamaan ympärillä puhuttuja kieliä, lisäävät kielitietoisuutta ja rohkaisevat käyttämään vähäistäkin kielitaitoa.
Vakiintunutta, mutta näkymätöntä – kaksikielinen toiminta Suomen kunnissa
Karita Mård-Miettinen, Kristiina Skinnari ja Annika Peltoniemi
Jyväskylän yliopisto selvitti yhteistyössä Åbo Akademin kanssa kaksikielisen toiminnan tarjontaa Suomen kunnissa vuonna 2017 opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta. Selvitys tehtiin Webropol-kyselynä ja haastattelemalla kuntatoimijoita, ja sen tuloksia on raportoitu kahdessa raportissa, joista toinen käsittelee kotimaisten kielten kielikylpyä ja toinen muuta kaksikielistä varhaiskasvatusta ja opetusta. Artikkelissamme tarkastelemme selvityksen päätuloksia, jotka liittyvät toiminnan laajuuteen, hyötyihin ja haasteisiin sekä sen kehittämiseen.
Se on kielestä kiinni! Kielten eurooppalainen viitekehys uudistuu
Karoliina Inha ja Paula Mattila
Vuonna 2001 julkaistun kielten yleiseurooppalaisen viitekehyksen (EVK) merkitys on ollut käänteentekevä kielten opetuksen kehittämiselle niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Euroopan neuvosto julkaisi keväällä 2018 EVK:n täydennysosan (Companion Volume, Euroopan neuvosto 2018). Viitekehystä täydennettiin tuomaan kielten opetus ja oppiminen ajan tasalle tilanteessa, jossa muuttoliike kiihtyy, asenneilmapiiri kovenee ja eriarvoisuus lisääntyy sosiaaliryhmien välillä. Viitekehyksen uudistus painottuu mediaatioon, jota tarjotaan rakentavan vuorovaikutuksen apuvälineeksi niin luokkahuoneisiin kuin opetussuunnitelmien ja oppikirjojen laadintaan. Mitä mediaatio on ja voiko sillä laajassa mitassa edistää yhteisymmärrystä ja osallisuutta?
A-venäjän ylioppilaskokeiden sanasto haastaa pitkää venäjää aidosti vieraana kielenä opiskelevan
Johanna Lähteinen
Monet venäjän opettajat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että venäjän pitkän oppimäärän eli A-venäjän ylioppilaskokeet ovat liian vaativia venäjää vieraana kielenä opiskeleville. Keväällä 2016 lähetin A-venäjän opettajille kyselyn, jonka päämääränä oli koota opettajien näkemyksiä ja kokemuksia A-venäjän ylioppilaskokeen vaativuustasosta ja muista kokeeseen liittyvistä seikoista. Kyselyn vastauksissa suurimmaksi ongelmia tuottavaksi osa-alueeksi nousi kokeiden sanasto. Tässä artikkelissa tutkin vuosien 2010–2015 A-venäjän ylioppilaskokeiden sanastoa.
Sairaanhoitajan ammatillisen kielitaidon kehittäminen työyhteisössä
Inkeri Lehtimaja ja Salla Kurhila
Hoitotyössä tarvittavan ammatillisen kielitaidon oppiminen erillisellä kielikurssilla on haastavaa. Kielitaito kehittyy parhaiten todellisten työtehtävien yhteydessä ja kielellisen tuen avulla. Perehdytys- ja harjoittelujaksot ovat tärkeässä asemassa kielen kehityksen kannalta, mutta myös työjärjestelyillä ja työyhteisön asenteella on merkitystä.
Virkakieleltä vaaditaan yhä enemmän – kielenhuoltaja vastaa haasteeseen
Sanna Riuttanen ja Laura-Maija Suur-Askola
Tekstien määrä yhteiskunnassa on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosikymmenten aikana. Tämän lisäksi suomenkielisiä tekstejä lukee heterogeenisempi ryhmä kuin koskaan. Teksteiltä vaaditaan selkeyttä, tiiviyttä ja asiallista sävyä. Miten ammatikseen kielityötä tekevä kokee digitaalisten alustojen, uusien tekstilajien ja vanhojen asenteiden vaikuttavan työnkuvaansa? Kysyimme Kelan vastaavalta kielenhuoltajalta Jenni Viinikalta, millaisena hän näkee kielenhuollon ja virkakielen tulevaisuuden.
Toisen kotimaisen valinnaistamiskeskustelun pitkä historia ja lyhyt toteutus
Taina Saarinen
Tässä kolumnissa keskustellaan ruotsista kouluaineena käyttäen esimerkkinä Juha Sipilän hallituksen kärkihanketta kieltenopiskelun lisäämisestä ja monipuolistamisesta. Kärkihankkeen yksi osa oli toisen kotimaisen kielen valinnaistamiskokeilu. Kirjoitus perustuu kirjoittajan puheenvuoroon SuomiAreenassa 2018, ja siinä on hyödynnetty myös paneelissa (ks. linkki alla) käytyä keskustelua. Aihetta taustoitetaan kuitenkin ensin suomalaisella kielipolitiikalla, sillä kaikki kokeiluun liittyvät, keskustelussa toistuvat argumentit ovat historiallisesti kierrätettyjä eli toistuvia puhetapoja Suomen kaksikielisyydestä.