Osallisuutta kielillä – tarkastelussa kielivaranto

Julkaistu: 11. helmikuuta 2020 | Kirjoittanut: Erja Kyckling ja Heidi Vaarala

Kieliverkosto aloittaa uuden vuosikymmenen Suomen kielivarantoa käsittelevällä teemavuodella. Kielivarannolla tarkoitetaan kansallista kielitaitoa eli kotimaisten ja vieraiden kielten muodostamaa kokonaisuutta, johon sisältyy niin osaaminen kuin koulutus ja sen suunnittelukin (Pyykkö 2017).

Viimeisin kattava kielivarannon kuvaus julkaistiin vuoden 2017 lopulla professori Riitta Pyykön selvityksen Monikielisyys vahvuudeksi – selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta muodossa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaiseman selvityksen mukaan kielikoulutuspolitiikan tavoitteena on vahvistaa suomalaisten kielitaitoa, maan kielellistä monimuotoisuutta ja kansainvälisyyttä. Kansallisesta kielivarannosta on oltu huolissaan jo vuosia, ellei vuosikymmeniä. Tavallisimpien vieraiden kielten opiskelu vähenee ja eriarvoistuu kunnissa, ja samanaikaisesti Suomessa asuu enemmän monikielisiä ihmisiä kuin koskaan aiemmin. Tilanne on siis ristiriitainen ja monitasoinen.

Kieliverkoston teemavuoden aikana tarkastellaan sitä, mitä kolmessa vuodessa kielikoulutuksen eteen on tehty ja millaisia keskeisiä muutoksia kielipoliittisessa ilmapiirissä on tapahtunut. Samalla jatketaan työtä ajankohtaisten kielikoulutuspoliittisten kysymysten parissa ja seurataan esimerkiksi koulutuspoliittisen selonteon valmistelua. Kielikoulutuspolitiikan iso laiva kääntyy hitaasti, ja kielivarannon muutokset ovat keskeisesti kytköksissä yhteiskunnan muutoksiin. Tästä puhuttiin myös teemavuoden aloittaneella Kari Sajavaara –muistoluennolla, jonka piti tutkimusprofessori Taina Saarinen.

Kielivarantoon vaikuttaa osaltaan myös nykyinen hallitusohjelma ja tekeillä oleva koulutuspoliittinen selonteko. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa on runsaasti asiaa kielestä, niin kielikoulutuksesta kuin kielellisistä oikeuksistakin.

Kieliverkoston tutkijat seurasivat Kieli, valta ja osallisuus – Koneen Säätiön kieliohjelman loppuseminaaria tiistaina 28.1.2020. Tilaisuus oli hyvä läpileikkaus myös kielivarannon kysymyksiin: seminaarissa kuultiin esityksiä vähemmistökielistä karjalasta ja suomenruotsalaisesta viittomakielestä selkokielen, lukutaidon ja koulujen monikielisyyden edistämiseen. Kotimaisten kielten keskuksen tutkija Ulla Tiililä nosti kieliohjelman vaikuttavuuden arvioinnissaan esille, että kielten tukeminen on ihmisten ja yhteisöjen tukemista. Kieli ja kielikoulutus ovat väkeviä välineitä erilaisten ryhmien osallisuuden parantamiseen – käytetään niitä taiten. Tilaisuus on katsottavissa tallenteena Koneen Säätiön Facebook-sivuilla.

Kielivarannon tarkastelu vaatii myös kielikoulutuksen oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja saavutettavuuden tarkastelua ja edistämistä. Suomenopettajat ry ja Äidinkielen opettajain liitto ry ottivat 19.1.2020 kantaa suomen kielen taidon osoittamisen vaatimuksista yliopistoihin hakeutumisessa. Tällä hetkellä käytänteet joissakin yliopistoissa asettavat hakijoita eriarvoiseen asemaan: suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän kirjoittaneelta hakijalta saatetaan vaatia ylioppilaskokeesta arvosanaa M, kun taas suomi äidinkielenä ja kirjallisuus -oppimäärän kirjoittaneelle hakijalle riittää arvosanaksi A. Tilanne on korjattava pikimmiten.

Suomea toisena kielenään käyttävät kohtaavat eriarvoisuutta myös työmarkkinoilla ja kotoutuessaan, käy ilmi työ- ja elinkeinoministeriön 21.1.2020 julkaisemasta raportista. Työmarkkinoiden etninen hierarkia heijastuu esimerkiksi korkeasti koulutettujen maahan muuttaneiden ansiotasoon ja työllistymiseen suhteessa suomenkielisiin. Kielitaito ei yksin riitä kotoutumiseen. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemoihin kielikoulutuksessa pääsee uppoutumaan myös tulevan kesän soveltavan kielentutkimuksen konferenssissa Language education for Social Justice (1.–3.6.2020, Jyväskylä).

***

Tässä vuoden 2020 ensimmäisessä verkkolehdessä julkaisemme useamman tuoreen väitöstutkimuksen lektion eli väitöksenalkajaisesitelmän. Ensimmäiset neljä artikkelia ovat kaikki Jyväskylän yliopistosta vuonna 2019 väitelleiden kirjoittamia.

Verkkolehden avaa Kari Sajavaara -tunnustuspalkinnolla tammikuussa huomioitu Anna von Zansen, joka tarkastelee lektiossaan digitaalisia kuullun ymmärtämisen tehtäviä ylioppilastutkinnon kielikokeissa. Väitöstyössä kohdennetaan kauas tulevaisuuteen ulottuvia kehittämisehdotuksia kaikille ylioppilastutkinnon parissa työtä tekeville tahoille. Tämän jälkeen upotaan toisenlaiseen tutkintoon: Minna Martikainen kertoo lektiossaan inkeriläisten paluumuuttoa ja kielitutkintoa koskevan väitöstutkimuksensa päätuloksista. Miten tieto paluumuuton edellytyksenä olevasta kielitutkinnosta vaikutti paluuta suunnitteleviin inkeriläisiin?

Eija Aalto kuvaa lektiossaan, miten aineenopettajaopiskelijat rakentavat pedagogista kielitietoa yhteistyönä opetuskokeiluissa. Opettajaopiskelijat tarvitsevat lisätietoa ja tukea kielen ja sisältötiedon integroimiseen. Koulutuksella on tutkitusti pitkäaikaisia vaikutuksia yksilöiden ja yhteisöjen elämään. Anssi Roiha on väitöstutkimuksessaan tarkastellut CLIL-opetuksen (Content and Language Integrated Learning) vaikutuksia ja merkityksiä yksilöiden elämänkulkuun. Saamme tukea sille ajatukselle, että varhainen kielenoppiminen todella kannattaa.

Kahdesta seuraavasta artikkelista kieltenopettajat voivat napata ideoita ja vertaistukea omaan opetukseensa. Anu Muhonen ja Elisa Räsänen ilahduttavat artikkelillaan, jossa kuvataan suomea vieraana kielenä opiskelevien yliopisto-opiskelijoiden virtuaalisia kahvitunteja ja niillä syntyvää yhteishenkeä. Merkityksellistä vuorovaikutusta syntyy myös roolipelien myötä, mitä Laura Senni kuvaa artikkelissaan koskien italian kielen opetusta yliopistossa.

Zoë Holmila ja Josephine Moate palauttavat artikkelissaan lukijan perusasioiden äärelle: varhaiskasvatuksessa monella kielellä oppivat lapset eivät osaa vielä olla ennakkoluuloisia tai liian tärkeitä oppimisensa suhteen. Kielen oppiminen voi olla haastavaa ja silti kivaa! Verkkolehden viimeisessä artikkelissa Anne Huhtala tuo esille tulevien kieltenopettajien pohdintoja. Ehkä kieltenopettaja-lukijat tunnistavat nämä työuran alun pohdinnat?

Kieliverkosto toivottaa verkkolehden lukijoille keväistä valoa ja #lukurauha’a joka päivään!

Erja Kyckling koordinoi Kieliverkostoa ja Heidi Vaarala on Kieliverkoston yliopistotutkija.

Lähteet

Pyykkö, R. (2017). Monikielisyys vahvuudeksi. Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017: 51. Opetus- ja kulttuuriministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-535-8