Uudet koulutukselliset ratkaisut yhdenvertaista yliopistokoulutusta edistämässä

Julkaistu: 12. helmikuuta 2025 | Kirjoittanut: Aija Virtanen

Väestökehitys moninaistaa yliopistojen hakijapohjaa

Suomen väestö ja siten yliopistojen hakijapohja moninaistuu jatkuvasti. Vuonna 2023 vieraskielisten osuus Suomen väestöstä oli 10 prosenttia, ja viimeisimmän väestöennusteen (Tilastokeskus 2024, 2025) mukaan nykyisenlainen maahanmuutto ylläpitää Suomen väestökasvua tulevaisuudessa. Yksi kasvava yliopistokoulutukseen potentiaalisesti hakeutuva maahanmuuttaneiden ryhmä on suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -ylioppilaskokeen suorittaneet. Maassa on myös Suomen ulkopuolella opintoja ja/tai tutkintoja suorittaneita korkeakoulutettuja maahanmuuttaneita, jotka etsivät reittejä haluamilleen työurille Suomessa. Ammatillisessa suomenkielisessä perustutkinto- ja korkeakoulutuksessa on puolestaan maahanmuuttaneita, joille jatkopolut yliopistotutkintoon voisivat olla mahdollisia, elleivät olemassa olevat rakenteelliset esteet estäisi tai hidastaisi jatkokouluttautumista. Mainitut ryhmät ovat kuitenkin aliedustettuina suomenkielisessä yliopistokoulutuksessa (ks. esim. Airas ym. 2019), eikä yliopisto siten heijasta moninaistuvaa väestöpohjaa.

Tässä artikkelissa keskitytään suomenkielisen yliopistokoulutuksen saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseen. Artikkeli pohjautuu Jyväskylän yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa toteutettuun selvitystyöhön (Virtanen 2024), jossa selvitettiin sosiaalityön koulutuksen kehittämisen mahdollisuuksia huomioida kielellisesti moninaisemmat hakija- ja opiskelijaryhmät. Sosiaali- ja terveysaloista erityisesti sosiaalityössä on tunnistettu tarve sille, että työntekijäkunta heijastaisi yhä moninaisempaa asiakaskuntaa nykyistä paremmin. Tähän tarvittaisiin kuitenkin koulutuksellisia uudistuksia, sillä tutkinto-ohjelmiin hakeutuvien ja niihin pääsevien joukko on vielä homogeeninen. Selvityksessä etsittiinkin ratkaisuja maahanmuuttaneiden tavoittamisen, tutkinto-ohjelmiin pääsyn ja opintojen aikaisen tuen kysymyksiin. Aineisto koostui asiantuntijahaastatteluista ja Jyväskylän yliopiston hakijatilastoista, ja tämän artikkelin esimerkit ovat kerätyn aineiston yksilö- ja ryhmähaastatteluista. Vaikka laadittu selvitys on kohdistunut juuri sosiaalityön yliopistokoulutukseen, korkeakoulutuksen saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden kysymykset koskettavat koko yliopistokenttää, jonka tulee pystyä reagoimaan koulutus- ja työmarkkinoiden eriytymiseen.

Rakenteellisten esteiden purkaminen edellytys yhdenvertaisuuden edistämiselle

Maassa jo olevien maahanmuuttaneiden yliopistopolkujen tiellä olevat rakenteelliset esteet on pitkälti tunnistettu: Maahanmuuttaneita ei erityisemmin tavoitella tai tavoiteta suomenkielisiin tutkinto-ohjelmiin nykyisen opiskelijamarkkinoinnin keinoin. Yliopistojen haku- ja opiskelijavalintakäytänteet ovat kielellisesti ulossulkevia, ja maahanmuuttaneiden hakijoiden ohjausosaaminen on kertynyt vain tietyille tahoille. Myös valintakokeet vaativat erinomaista suomen kielen taitoa, vaikka yliopistojen hakukelpoisuus ei sitä edellytä. Mikäli opiskelijavalinnoissa menestyisikin, opinnoista puuttuu kuitenkin systemaattinen kielellinen tuki sitä tarvitseville. (Airas ym. 2019; JYU.INTEGRA 2021; Honko & Tervola 2023.)

Suomenkielisissä tutkinto-ohjelmissa opiskelevien maahanmuuttaneiden opiskelijoiden määrä onkin vähäinen koko maan tilannetta tarkasteltaessa: vuonna 2024 opintonsa aloittaneista 4 prosenttia oli äidinkieleltään muun kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisiä (Vipunen 2024). Pääsyyn ja opintojen aikana saatavilla olevaan tukeen vaikuttavien rakenteellisten esteiden taustalla vaikuttaa keskeisesti se, että yhdenvertaisuus on tulkittu yliopistoissa usein samaa kaikille -ajatteluna, ja näin tietylle hakija- tai opiskelijaryhmälle suunnatut toimet on nähty syrjivinä (ks. JYU.INTEGRA 2021; Riitaoja ym. 2022). Yliopistojen tulisikin ottaa nykyistä enemmän vastuuta siitä, kenelle yliopisto-opintojen katsotaan kuuluvan, kuten eräs oppilaitoksen hallintohenkilöstön edustaja kuvaa:

Pitäisi kaikenlaisen kantaväestön kaikenlaisissa tilanteissa tunnistaa niitä omia sokeita pisteitä. Ei se ole helppoa. Ja sit se koetaan niin herkästi sellaisena syyllistävänä, kun se koko pointti on se, että kyse ei ole sinusta ((naurahtaa)) [- -] näitä ihmisiä ei nähdä tässä järjestelmässä, ja se on se pointti.

Maahanmuuttaneiden opiskelijoiden vähäisen määrän takia rakenteisiin ei ole nähty tarpeellisena tehdä systemaattisia muutoksia. Tämä puolestaan ylläpitää vallitsevaa epätasa-arvoa ja sälyttää vastuun esimerkiksi kielitaidon kehittämisestä yksilölle. Yhtenä syynä tahtotilan puuttumiselle voidaan pitää sitä, että englanninkielisten tutkinto-ohjelmien katsotaan jo vastaavan maahanmuuttaneiden tarpeisiin. Englannin vahva osaaminen ei ole kuitenkaan kaikkien maahanmuuttaneiden kohdalla itsestäänselvyys, vaikka sitä sellaisena usein pidetäänkin (ks. esim. JYU.INTEGRA 2021).

Maahanmuuttaneiden tavoittamiseen, tutkinto-ohjelmiin pääsyyn ja opintojen aikaisen tuen muotoihin liittyviä keskeisiä kehittämiskohteita sekä niiden purkamiseksi selvityksessä ehdotettuja toimenpiteitä esitellään seuraavaksi tarkemmin suomenkielisten tutkinto-ohjelmien kannalta.

Maahanmuuttaneiden huomiointi opiskelijamarkkinoinnissa

Maahanmuuttaneiden ohjaamisen niin sanotuille maahanmuuttaneiden aloille – SOTE-aloista tyypillisesti lähihoitajiksi – on havaittu alkavan jo peruskoulun ja kotoutumiskoulutuksen aikana (esim. Henttonen & Kareinen 2023; Kurki 2019). Suomenkielinen yliopistokoulutus näyttäytyykin keskiluokkaisena, valkoisena ja yksikielisenä, ja näiden normien on tunnistettu ohjaavan sitä, kenelle korkeakoulutuksen katsotaan sopivan – myös yksilön omista jatkokoulutustoiveista riippumatta (Laaksonen 2024; Souto & Lappalainen 2024). Jotta yliopistokoulutus tavoittaisi jatkossa paremmin maahanmuuttaneet, tarvitaan selvityksen perusteella eri koulutusasteiden sekä maahanmuuttaneiden ohjaus- ja neuvontapalveluiden kanssa tehtävän yhteistyön tiivistämistä. Yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden lisätä yliopistokoulutuksen saavutettavuutta, kun eri tahoille viestitään siitä, miten monipuolistaa ja mahdollistaa maahanmuuttaneiden erilaisia koulutus- ja urapolkuja.

Haasteena on se, että maahanmuuttaneet nähdään usein puutteiden – kuten suomen kielen osaamattomuuden – kautta (ks. esim. Leskinen 2024), joten yliopistojen tulee voida tunnistaa näiden hakijoiden potentiaali ja tehdä sitä näkyväksi myös opiskelijamarkkinoinnissa. Opiskelijamarkkinointiin tarvitaankin keinoja purkaa valkoisen keskiluokkaisuuden normia esimerkiksi jakamalla vertaisten opiskelu- ja uratarinoita eri koulutusasteilla, erilaisissa maahanmuuttaneille suunnatuissa tilaisuuksissa sekä sosiaalisessa mediassa opiskelijalähettilään roolissa:

Varmaan tämäkin kohderyhmä kaipaa sitä vertaisuutta ja semmoista malliesimerkkiä, mallintamista [- -] Moni voisi samaistua ja haluaisi nähdä itsensä samalla tavalla etenevän, niitä ehkä vähemmän näkyy ja varmaan vähemmän näkyy vähän kaikkialla, koska määrätkin on pienempiä, mutta niitä vois tietoisesti ehkä nostaa.
Oppilaitoksen ohjaushenkilöstön edustaja

Kaikille maahanmuuttaneille ei ole kertynyt samaa tuntemusta suomalaisesta koulutusjärjestelmästä kuin niille, jotka ovat käyneet koko koulupolkunsa Suomessa ja saaneet ohjausta koulutuksen eri nivelvaiheissa. Uusien hakijaryhmien tavoittamiseksi selvityksessä korostui se, että haku- ja valintakäytänteistä viestimisen tulee olla kielellisesti saavutettavaa ja yhdenmukaista myös eri yliopistojen välillä. Järjestelmää ulkopuolelta katsovankin tulee saada olennainen tieto. Viestinnässä ja markkinoinnissa tulisi huomioida selkeän suomen ja englannin kielen käyttö sekä myös muunkielinen materiaali.

Haku- ja opiskelijavalintakäytänteiden kielellisen saavutettavuuden lisääminen

Kuten edellä tulee esiin, maahanmuuttanut joutuu taistelemaan nykyistä yliopisto-opiskelijanormia vastaan jo ennen suomenkielisiin tutkinto-ohjelmiin hakeutumista. Maahanmuuttaneiden on myös vaikea kilpailla opiskelijavalinnoissa: esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kevään 2024 yhteishaun tilastojen mukaan suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -ylioppilaskokeen suorittaneista hakijoista valituksi tuli noin kahdeksan prosenttia hakijoista. Muiden osalta vastaava luku oli 15 prosenttia. S2-ylioppilaskokeen suorittaneiden osuus kaikista vuonna 2024 opintonsa Jyväskylän yliopiston aloittaneista oli lopulta 1,1 prosenttia. Valtaosa valituksi tulleista S2-ylioppilaskokeen suorittaneista sai opiskelupaikkansa todistusvalinnan kautta. Todistuvalinnan ulkopuolelle jääneille valintakoe tuotti tulosta kuitenkin vain harvoin.

Keväällä 2025 käyttöön otettavat valtakunnalliset valintakokeet eivät selvitykseen osallistuneiden mielestä lisää maahanmuuttaneiden mahdollisuuksia pärjätä opiskelijavalinnoissa, vaikkakin kokeiden kehittämistyön lähtökohtana on kehittää opiskeluvalmiuksien mittaamista ja yhdenmukaistaa yliopistojen opiskelijavalintakäytänteitä. Erityisesti hakupainealoilla nähtiin olevan paine erotella hakijoita, ja tämä paine ohjaa kielellisesti haastavien ja vivahde-erojen ymmärtämistä edellyttävien tehtävien laatimiseen hakijan yleisten opiskeluvalmiuksien sijaan. Selvityksen perusteella valintakokeita laadittaessa on kuitenkin tarpeellista varmistaa yhteistyö kielen, arvioinnin ja testaamisen asiantuntijoiden kanssa, jotta valintakokeista voitaisiin laatia kielellisesti saavutettavat myös niille, joille suomi ei ole välttämättä vahvin kieli.

Yhdeksi opiskelijavalintojen yhdenvertaisuutta lisääväksi ratkaisuksi nostettiin myös lisäaika valintakokeeseen. Nykyisellään kielitaito ei ole peruste saada lisäaikaa, mutta käydyissä keskusteluissa pidettiin tärkeänä yliopistojen välisen keskusteluiden avaamista siitä, mitä toimia yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) ja positiivinen erityiskohtelu opiskelijavalinnoissa mahdollistavat. Maahanmuuttaneiden moninaisten taustojen takia keskusteluissa tulisi myös määritellä, miten tarve lisäajalle voidaan tunnistaa ja todentaa:

Jos päästäisiin yhtenäisyyteen siitä, että mitä tarkoitetaan suomi toisena kielenä, antaisin pääsykokeisiin ihan automaattisesti kaikille tämmöiselle suomi toisena kielenä tunnin lisäajan.
Oppilaitoksen ohjaushenkilöstön edustaja

Tarve eri maahanmuuttaneiden ryhmien tunnistamiselle on todettu myös aiemmin, ja on suositettu systemaattisen ja korkeakoulujen yhteisen tunnistamisen tavan etsimistä (ks. Airas ym. 2019). Käydyissä keskusteluissa yhdeksi selvitettäväksi tunnistamisen tavaksi ehdotettiin koulutustaustaa, jonka perusteella yliopistolain (558/2009 36§) mukaan hakijoita voi jaotella tiettyihin ryhmiin. Koulutustaustojen osalta jatkoselvitettäväksi jää, voiko esimerkiksi S2-ylioppilaskokeen suorittaminen tai muut opinnoissa näkyvät S2-opinnot toimia tällaisena tunnistamisen keinona. Tällä hetkellä ongelmallista on se, että esimerkiksi yliopiston hakijatilastoissa S2-ylioppilaskokeen suorittaneet voidaan tunnistaa taustakoulutuksen perusteella, mutta korkeakouluilla ei ole vielä välineitä tunnistaa suomenkielisen ammatillisen perus- tai korkeakoulututkinnon suorittaneita maahanmuuttaneita hakijoita.

Kielitaitovaatimusten kriittinen tarkastelu

Opiskelijavalintakäytänteiden kehittämisen rinnalla katsottiin tärkeäksi tarkastella tutkinto-ohjelmien kielitaitovaatimuksia, jotka on tunnistettu yhdeksi esteeksi korkeakoulutettujen ja korkeakoulukelpoisten maahanmuuttaneiden kohdalla (ks. myös JYU.INTEGRA 2021). Tyypillisesti kielitaidon riittävyys osoitetaan maksullisella Yleisten kielitutkintojen (YKI) testillä, joka on suunnattu yleisen kielitaidon mittaamiseen. Nykyisellään yliopistoissa vaaditaan useimmiten arvosana neljä kaikilla kielitaidon osa-alueilla. Tämä vastaa taitotasoa B2, joka on jo varsin vaativa, eikä se ole helposti saavutettavissa esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen aikana; kotoutumiskoulutuksen tavoitetaso on tätä alempi eli B1 (OPH 2022). Yliopistot eivät ole toistaiseksi joustaneet täyden nelosrivin vaatimuksesta, vaikka kielitaitoprofiili on harvoin tasainen ja kielitaidon tiedetään kehittyvän kohdekielellä opiskeltaessa  . Kielitaitovaatimusten joustavoittamista tulisi siis tältä osin jatkossa selvittää.

Standardoitujen testien joustavamman tulkinnan rinnalle nostettiin myös yliopiston mahdollisuus kehittää oma opiskeluvalmiuksia mittaava menetelmä, jolla voisi osoittaa kielitaidon riittävyys. Tämä nähtiin tärkeänä siksi, että standardoiduissa testeissä on vaikea osoittaa esimerkiksi aiemmissa opinnoissa tai työelämässä kartutettua alakohtaista kielitaitoa:

Me tavattiin SIMHE-ohjauksessa semmoisia henkilöitä, jotka pystyy puhumaan omasta alasta ylemmällä suomen kielen taidolla, jotka ovat olleet jo työelämässä jonkun verran ja jotka vain tarvitsee sitä virallista pätevyyttä, mutta YKI-testissä oli tosi vaikea saada se nelonen.
Oppilaitoksen ohjaushenkilöstön edustaja

Alakohtaisen osaamisen jääminen pimentoon on tuotu esiin myös aiemmin (ks. Reiman & Seilonen 2022). Selvityksessä tarkasteltiin JYU:n Monikielisen akateemisen viestinnän keskuksessa (Movi) kehitettyä Academic Readiness Screening -prosessia (ACRES), joka on suunniteltu mittaamaan tietyn alan opiskelussa tarvittavia akateemisia valmiuksia. Alun perin englanninkielisten maisteriohjelmien opiskelijavalintojen tueksi suunnitellun menetelmän kehittämismahdollisuuksia suomenkielisen tutkinto-ohjelmien tarpeisiin tulisikin jatkossa selvittää. Menetelmä voisi potentiaalisesti toimia korkeakoulutettujen tai korkeakoulukelpoisten maahanmuuttaneiden suomen kielen taidon osoittamisen välineenä. Toiseksi rinnakkaiseksi keinoksi osoittaa kielitaidon riittävyys katsottiin riittävän suomeksi suoritetut avoimen yliopiston sisältöopinnot; avoimessa yliopistossa opiskellaan vaativia yliopistotasoisia opintoja, joten niissä menestyminen osoittaa myös akateemisia valmiuksia (ks. myös JYU.INTEGRA 2021).

Kielitietoiset opetus- ja ohjauskäytänteet saatava osaksi yliopistopedagogiikkaa

Ei kuitenkaan riitä, että maahanmuuttaneiden tavoittamisen ja pääsyn esteitä puretaan, ellei moninaisempia opiskelijaryhmiä huomioida myös ohjaus- ja opetuskäytänteiden tasolla sekä tutkinto-ohjelmien rakenteissa:

Kun puhutaan koulutuksellisesta saavutettavuudesta, hirveen usein ajatellaan just sillä tavalla että kunhan sen kynnyksen ylittää ja pääsee oppilaitokseen sitten on saavutettava. Mutta mitä tapahtuu sinä aikana ja mitä tapahtuu sen jälkeen eli onko koulutus tuottanut kaikille saavutettavaa hyötyä työmarkkinoilla esimerkiksi [- -] et opintojen aikainen [tuki] jää siinä, et huh nyt saatiin porukka sisälle ja sitten on kaikki hyvin ((naurahtaa)).
Oppilaitoksen hallintohenkilöstön edustaja

Keskusteluissa korostui erityisesti varhaisen, kielitietoisen ohjauksen tarve. Opintojen ohjaamisen tueksi Kielibuustissa on laadittu suomenkielisten tutkinto-ohjelmien käyttöön Kieli-HOPS-materiaali, joka on vapaasti saatavilla ja sovellettavissa. Kieli-HOPSin tavoitteena on tukea kielitietoisen ohjauksen toteutumista eli tehdä näkyväksi opiskelussa ja työssä tarvittavan kielitaidon merkitys sekä suunnitella opiskelijan kieli- ja viestintäopinnot. Tätä työkalua olisikin jatkossa tärkeä tarkastella tutkinto-ohjelmien opinto-ohjauksen käytänteitä kehitettäessä, jotta uuden opiskelijan kielelliset valmiudet tulisi kartoitettua riittävän varhain ja voitaisiin suunnitella yksilölliset polut.

Opetuksen osalta keskeiseen rooliin nostettiin kielitietoinen pedagogiikka, jonka käytänteet eivät ole vielä juurtuneet korkeakoulupedagogiikkaan, vaikka yliopisto-opiskelussa ja kullakin tieteenalalla tarvittavat kielelliset valmiudet tulisi tehdä näkyviksi ja myös mahdollistaa näiden valmiuksien kehittyminen opintojen aikana (ks. myös Leskinen 2024). Niiltä, joille suomi ei ole vahvin kieli, ei voida odottaa opintojen alussa ”valmista” akateemista suomen kielen taitoa. Tätä ei edellytetä suomea äidinkielenään käyttäviltäkään, vaan heidän opintoihinsa on nivottu eri kielitaidon osa-alueisiin keskittyviä kursseja ja muita tukimuotoja. Opiskelussa tarvittava kielitaito kehittyykin opintojen aikana, mutta akateemisten tekstitaitojen haltuun ottaminen edellyttää osallistumista ja erilaisiin tilanteisiin osalliseksi pääsemistä. Tätä kielitietoiset opetus- ja ohjauskäytänteet tukevat.

Jotta opintoihin saataisiin rakennettua tarkoituksenmukaiset tuen muodot, kiistattomana nousi esiin, että yliopiston opetus- ja ohjaushenkilöstö kaipaa tietoa kielitietoisista ohjaus- ja opetuskäytänteistä:

Lähteekö tämä loppupeleissä siitä se, että me näitä ihmisiä saataisiin tänne koulutukseen niin myös siitä, että me opettajat saataisiin tukea siihen, miten me tunnistetaan sitä [kielitietoisen pedagogiikan mahdollisuuksia] ja lähetään tekemään sitä [opetusta] toisella lailla ja sitten mitä mä voin opettajana ajatella toisella lailla.
Oppilaitoksen opetushenkilöstön edustaja

Henkilöstö tarvitsee paitsi henkilöstökoulutusta kielitietoisen pedagogiikan haltuun ottamiseen myös resursoitua aikaa uusien käytänteiden vakiinnuttamiseen. Edellytyksenä on, että kielellisesti moninaisten opiskelijaryhmien huomiointi suomenkielisissä tutkinto-ohjelmissa nähdään tarpeellisena niin opetus- ja ohjaushenkilöstön kuin yliopiston johdonkin tasolla. Kielitietoisen otteen tulisi ulottua sisältöopinnoista myös tutkintoon kuuluviin harjoitteluihin.

Uudet valintaväylät lisäämään yhdenvertaisia kouluttautumismahdollisuuksia

Edellä on esitelty ratkaisuja olemassa olevien rakenteiden kehittämiseksi. Vie kuitenkin aikaa, ennen kuin kielellinen saavutettavuus ja yhdenvertaisuutta lisäävät käytänteet lävistävät yliopiston opiskelijamarkkinoinnin, haku- ja opiskelijavalintakäytänteet sekä tutkinto-ohjelmien rakenteet. Käydyissä keskusteluissa nähtiinkin tarpeellisena avata nykyisten reittien rinnalle maahanmuuttaneille suunnattu oma valintaväylä sosiaalityön tutkinto-ohjelmaan, kunnes yliopistojen perusväylät mahdollistavat myös moninaisemman hakijajoukon pääsyn. Korkeakoulutasolla maahanmuuttaneille suunnatut valintaväylät eivät ole aivan uusi asia: maahanmuuttaneille on jo avattu ammattikorkeakouluissa erillishakuja (esim. Karelia) ja asetettu kiintiöitä (Metropolia), jotka on suunnattu korkeakoulutukseen valmentavan koulutuksen käyneille. Ammattikorkeakouluille on asetettu valtakunnallinen tehtävä valmentavan koulutuksen järjestämiselle.

Yliopistoissa maahanmuuttaneille suunnattuja väyliä suomenkielisiin tutkinto-ohjelmiin ei vielä kuitenkaan ole. Valintaväylät mahdollistaisivat yhdenvertaisuutta lisäävien toimien kehittämisen ja pilotoinnin, mikä edistäisi moninaisten hakijaryhmien pääsyä suomenkielisiin tutkinto-ohjelmiin. Uuden valintaväylän avaamisen nähtiin edellyttävän yhdenvertaisuuslain (1325/2014) tulkintaa, eri maahanmuuttaneiden ryhmien tunnistamista, kiintiöpaikkajärjestelmän ja erillishakujen reunaehtojen selvittämistä sekä läpinäkyvien valintaperusteiden ja -menettelyiden laatimista. Vaaditaan myös nykyisten opiskelijavalintojen yleisten linjausten tarkastelua kielitaitovaatimusten osalta, mikäli esimerkiksi suomenkielisten avoimen yliopiston opintojen suorittamisen vaadittavalla tasolla katsotaan täyttävän yliopiston kielitaitovaatimukset.

Lopuksi

Maahanmuuttaneilta odotetaan jo yliopistoon hakeuduttaessa sellaisia valmiuksia, joita heillä ei ole ollut välttämättä mahdollisuutta kartuttaa. Laaditun selvityksen perusteella ensimmäinen askel kohti yhdenvertaisempaa yliopistokoulutusta on etsiä positiivisen erityiskohtelun keinoja sujuvoittaa maahanmuuttaneiden polkuja yliopistoon, kunnes yliopistojen rakenteet mahdollistavat yhä moninaisemmilla taustoilla opiskelemaan hakeutumisen ja pääsyn. Pidemmän tähtäimen tavoitteena tuleekin olla se, että suomenkielinen yliopistokoulutus ja sen rakenteet tarjoaisivat yhdenvertaiset mahdollisuudet edetä korkeakoulututkintoa edellyttäville työurille – kielitaustasta riippumatta.

Aija Virtanen toimii tutkimuskoordinaattorina Jyväskylän yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Hän on laatinut selvityksen yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden edistämisestä sosiaalityön koulutuksessa.

Lähteet

Henttonen, E. & Kareinen, J. 2023. ”Kukaan ei synny vihaamaan”. Nuorten dialogit rasismista ja syrjinnästä. Oikeusministeriön julkaisuja. Selvityksiä ja ohjeita 2023: 34. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-791-7

Honko, M. & Tervola, M. 2023. ”Opiskelen joka päivä vaikka on raskasta”. Monikielisten korkeakouluopiskelijoiden kuvauksia suomenkielisissä tutkinto-ohjelmissa opiskelusta. Teoksessa N. Hynninen, I. Herneaho, E. Sippola, J. Isosävi & M. Yang (toim.), Kieli ja osallisuus. Språk och delaktighet. Language and participation (s. 107– 137). Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys ry. AFinLAn vuosikirja, 2023. https://doi.org/10.30661/afinlavk.127096

JYU.INTEGRA 2021. Marginaalista valtavirtaan – JYU.INTEGRA. Loppuraportti ja kansallinen selvitys korkeakoulutettujen ja korkeakoulukelpoisten maahanmuuttaneiden kouluttautumisen nykytilasta ja tulevaisuudesta Suomen yliopistoissa. Jyväskylän yliopiston Monikielisen akateemisen viestinnän keskus. https://www.jyu.fi/fi/file/marginaalista-valtavirtaan  

Laaksonen, L. 2024. Korkeakoulutukseen hakeutuminen ja eriarvoisuus: Etnografinen tutkimus lukiolaisten korkeakoulutukseen hakeutumisen strategioista. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia 187. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-0665-5

Leskinen, K. 2024. Korkeakoulutaustaiset maahanmuuttaneet koulutuspolulla Suomessa: neksusanalyysi tekstitoiminnasta, kielellisistä resursseista ja osallisuuden mahdollisuuksista. JYU Dissertations 860. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0436-5

OPH 2022 = Opetushallitus 2022. Kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2022:1a. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/kotoutumiskoulutuksen-opetussuunnitelman-perusteet-2022

Reiman, N., & Seilonen, M. 2022. Mitä kielitaidon arvioinnin pilottitesti paljastaa kotoutumisvaiheessa olevien korkeakoulutettujen suomenoppijoiden kirjoittamistaidosta? Teoksessa L. Aarikka, K. Priiki & I. Ivaska (toim.), Soveltavan kielitieteilijän sormenjälkiä etsimässä: Kielen rakenteet ja niiden käyttäjät Kirsti Siitosen tutkimuksellisina kiintopisteinä AFinLA-teema 14, s. 40–61. https://doi.org/10.30660/afinla.111517

Riitaoja, A.-L., Virtanen, A., Reiman, N., Lehtonen, T., Yli-Jokipii, M., Udd, T. & Peniche-Ferreira, L. 2022. Migrants at the university doorstep: How we unfairly deny access and what we could (should) do now. Apples: Journal of Applied Language Studies 16(2), 121–145. https://doi.org/10.47862/apples.112578

Souto, A-M. & Lappalainen S. 2024. Irtiottoja, navigointia, pärjäämisen pakkoa: Intersektionaalinen lähiluku rodullistamista kohtaavien nuorten reiteistä yliopistoon. Kasvatus, 55(3), 272–287. https://doi.org/10.33348/kvt.145980

Tilastokeskus 2025. Syntyperä ja taustamaa kielen, iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan, 1990-2023. Suodatus: 31.12., yhteensä, vieraskieliset yhteensä, vuosi 2023. Tiedot haettu 4.2.2025. https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vaerak/statfin_vaerak_pxt_11rs.px

Tilastokeskus 2024. Nykyisen tasoinen nettomaahanmuutto ylläpitäisi väkiluvun kasvua. Tiedote. Luettu 25.10.2024. https://stat.fi/julkaisu/cln1i9lg94af80bw1rxn0njfg

Vipunen 2024. Opetushallinnon tilastopalvelun analyysiraportti: korkeakoulujen hakeneet ja paikan vastaanottaneet. Suodatus: äidinkieli muu, koulutuksen kieli suomi, vuosi 2024, hakenut vain yliopistokoulutukseen. Tiedot haettu 4.2.2025 osoitteesta https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/Haku%20ja%20valinta%20-%20korkeakoulu%20-%20live.xlsb

Virtanen, A. 2024. Saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen sosiaalityön koulutuksessa: Toimenpiteet maahanmuuttaneiden tavoittamisen, pääsyn ja opintojen aikaisen tuen muotojen kehittämiseksi. JYU Reports 48. Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0431-0

Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141325