Viron koulu-uudistus ja vironkieliseen koulutukseen siirtyminen
Julkaistu: 12. helmikuuta 2025. | Kirjoittanut: Birute Klaas-Lang
Johdanto
Viron venäjänkielisellä koululla on oma historiansa ja taustansa neuvostomiehityksessä ja siitä seuranneessa maan väestörakenteen muutoksessa. Siirtyminen vironkieliseen opiskeluun on ollut Virossa ajankohtaista jo vuosia. Prosessin oli määrä alkaa vuonna 1993, jolloin Viron parlamentti hyväksyi peruskoulu- ja lukiolain, ja vuoteen 2000 mennessä yleissivistävien koulujen piti toimia yksinomaan viroksi (Tomusk 2019). Siirtymä on kuitenkin venynyt lähinnä poliittisista syistä , koska puolueilla on ollut erilaisia näkemyksiä koulujen opetuskielestä, ja Virossa valmistuu edelleen koulusta nuoria, joiden puutteellinen virallisen kielen taito rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan jatkokoulutukseen ja työmarkkinoille (Klaas-Lang 2022). Viron lainsäädännössä otettiin 12. joulukuuta 2022 ratkaiseva askel: Riigikogu (Viron parlamentti) hyväksyi peruskoulu- ja lukiolakiin muutokset, jotka velvoittavat kaikki päiväkodit sekä valtion ja kuntien koulut siirtymään asteittain vironkielisiin opintoihin. 1. syyskuuta 2024 kaikki päiväkodit sekä luokat 1 ja 4 aloittivat vironkielisen opetuksen. Sen jälkeen lisätään joka vuosi uusi vironkielinen luokka: lukuvuonna 2025/2026 1., 2., 4. ja 5. luokka opiskelevat viroksi. Peruskoulussa siirtymä päättyy vuonna 2030. Kaikissa yleissivistävissä ja ammatillisissa kouluissa opetuskieli on viro vuoteen 2032 mennessä.
Viron väestö ja kielet
Viron väkiluku oli vuoden 2025 alussa 1 369 285, josta noin 68 % pitää itseään virolaisina, venäläisinä1 lähes 22 % ja muita edustaa 10 % väestöstä. (Tilastokeskus 2025).
1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla Viron väestö oli hyvin homogeeninen: 1.12.1941 väestönlaskennassa virolaisia oli 90,8 % väestöstä. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina väestön rakenne muuttui nopeasti pääasiassa virolaisten karkotusten ja neuvostotasavalloista tulleen joukkomuuton seurauksena. Vuonna 1959 virolaisia oli 74,6 % koko väestöstä, kun taas vuoteen 1989 mennessä virolaisten osuus oli laskenut 61,5 %:iin (Ensyklopedia).
Väestöstä 67 % puhuu viroa ja 29 % venäjää äidinkielenään (Väestönlaskenta 2021a). Kieliaineisto on vuoden 2021 väestönlaskennasta, eikä siinä ole huomioitu Ukrainan sotaan ja sen aiheuttamaan pakolaisuuteen viime vuosina liittyneitä muutoksia. Väestö, jonka kotikieli on venäjä, on keskittynyt tietyille alueille: Koillis-Virossa (Itä-Virumaa) vain 15 % puhuu viroa äidinkielenään. Pääkaupunki Tallinna erottuu myös eriytyneillä asuinalueillaan: esimerkiksi Lasnamäessä vain 27 % puhuu viroa äidinkielenään. Venäjänkielinen väestö muodostaa enemmistön myös Tallinnaa ympäröivissä pienissä kaupungeissa. (Tallinna 2022.)
Viron väestönlaskenta tehdään sekä rekisterien että kyselytutkimusten perusteella ja siten on kerätty tietoja myös väestön omista kielitaitokäsityksistä. Tämän perusteella 40 % Viron asukkaista, joilla on äidinkielenä muu kuin viro, ei osaa oman arvionsa mukaan viroa (Väestönlaskenta 2021b). Se, että suuri osa väestöstä ei osaa maan virallista kieltä , on iso haaste sekä Viron yhteiskunnalle että yksilöille, joilla ei ole riittävää viron taitoa.
Vironkielinen ja venäjänkielinen koulu – rinnakkaiset maailmat
Virolainen väestö on alueellisesti ja kielellisesti jakautunutta: neuvostomiehityksestä lähtien käytössä on ollut kaksoiskoulujärjestelmä, joka jakaa koulut viron- ja venäjänkielisiin aina päiväkodeista toiselle asteelle saakka. Sekä Virossa että muissa Baltian maissa venäläiset lapset oppivat myös paikallista kieltä neuvostomiehityksen aikana ja venäjää taas opittiin kouluissa, joissa se oli paikallinen opetuskieli. Tavoitteena oli yhteiskunnan kaksikielisyys. Kaksikielisyys tarkoitti tosielämässä kuitenkin sitä, että neuvostotasavaltojen kansalaisten oli osattava venäjää, mutta näissä maissa asuvien venäjänkielisten ei tarvinnut osata paikallisia kieliä (Break out of Latvia 2008: 23).
Virossa venäläisten koulujen siirtymisestä vironkielisiksi on keskusteltu itsenäisyyden palauttamisen alusta lähtien. Jo vuonna 1993 säädettiin vironkielisiin opintoihin siirtymisestä (Riigi Teataja), mutta tarkkoja lukuvuosittaisia toimia tai aikatauluja ei ollut. Venäjänkielisistä lukioista pyrittiin tekemään kaksikielisiä: lukuvuodesta 2011–2012 lähtien 60 % kaikkien lukiossa opetettavien aineiden kursseista piti olla opetusvaatimusten mukaan vironkielisiä. Samaan aikaan venäläisessä peruskoulussa ei toteutettu pakollista vironkielistä aineiden opetusta. Vaikka venäjänkielisissä lukioissa 60 % opetuksesta on ollut lukuvuodesta 2011–2012 lähtien virallisesti vironkielistä, tämä ei ole johtanut viron taidon merkittävään nousuun muita kotikieliä puhuvien nuorten keskuudessa, mistä ovat osoituksena viro toisena kielenä (E2) -ylioppilastutkinnon heikot tulokset. Vuonna 2024 suoritetun viro toisena kielenä (E2) -ylioppilastutkinnon tulokset osoittivat, että vain 53 % tutkinnon suorittaneista saavutti B2-tason (HARNO). Riittämättömään viron taitoon liittyvät haasteet tulevat peruskoulusta. Vuonna 2019 vain 62,5 % venäläisten peruskoulujen oppilaista saavutti B1-taitotason viron kielessä peruskoulun loppuun mennessä (Integratsiooni monitooring 2020: 14).
Viron uudelleen itsenäistymisen aikana venäjänkielisistä kouluista on valmistunut kolmenkymmenen vuoden aikana nuoria, joiden viron taito ei mahdollista selviytymistä jatko-opinnoista tai työskentelemistä vironkielisessä ympäristössä. Toisaalta, jos nuori onkin jotenkuten pärjännyt viron kielellä valmistumisensa jälkeen, parin vuoden kuluttua vain venäjänkielisessä ympäristössä toimittuaan nämä heikotkin taidot ovat kadonneet. Tämän seurauksena Viro on tilanteessa, jossa noin puolella aikuisista, joiden äidinkieli on muu kuin viro, ei ole aktiivista viron taitoa (Kallaste ym. 2018). OECD:n vuonna 2016 laatiman Viron koulutusta koskevan raportin (OECD 2016) ehdotuksissa kiinnitettiin erityistä huomiota venäjää äidinkielenään puhuvien lasten vironopiskeluun. Raportissa todettiin, että virallisen kielen heikkoon taitoon liittyvät ongelmat luovat venäjänkielisille opiskelijoille esteitä, jotka ovat yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisia. Virossa päätös siirtyä viron kieleen opetuskielenä on kestänyt useita vuosikymmeniä. OECD:n suositusten jälkeen yhteiskunnassa on käyty yhä enemmän keskustelua, ja vuoden 2019 Riigikogu-vaaleissa kaikki puolueet (lukuun ottamatta Keskustapuoluetta) kirjoittivat ohjelmajulistuksiinsa, että koulujärjestelmän yhdenmukaistaminen ja vironkielisen opetuksen järjestäminen on välttämätöntä.
Koulu-uudistuksen tavoitteet
Opetus- ja tiedeministeriön verkkosivuilla esitetään vironkieliseen koulutukseen siirtymisen tavoitteet (HTM): tarjotaan kaikille lapsille heidän äidinkielestään riippumatta mahdollisuus saada laadukasta opetusta viroksi; annetaan kaikille lapsille ja nuorille paremmat mahdollisuudet jatkaa opintojaan ja löytää tulevaisuudessa mieleisensä työ; tuetaan Viron identiteetin2 muodostumista; lisätään yhteiskunnan sidosteisuutta ja vähennetään sekä koulutuksellista että sosioekonomista eriytymistä.
Viron- ja venäjänkielisten koulujen väliset erot opetuksen laadussa käyvät ilmi PISA-tuloksista, jotka vaihtelevat huomattavasti koulun opetuskielen mukaan. PISA-tutkimuksen tulokset osoittavat, että matematiikassa vironkielisten koulujen oppilaat ovat lähes yhden lukuvuoden (32 pistettä) verran venäjänkielisten koulujen oppilaita edellä; luonnontieteissä vironkielisten oppilaiden osaaminen on noin yhden lukuvuoden parempaa kuin venäjänkielisten (36 pistettä) (Nissilä & Klaas-Lang 2024). Virossa ei ole myöskään koulutettu opettajia venäläisiin kouluihin useisiin vuosikymmeniin.
Tutkimukset osoittavat myös, että erinomaisetkaan tulokset E2-tutkinnossa eivät takaa, että yliopistossa aloittavan nuoren viron kielen taito on korkeakouluopintoihin riittävä. Esimerkiksi Tarton yliopiston venäjänkielisille opiskelijoille tehdyssä kyselyssä (Klaas-Lang, Koreinik & Rozenvalde 2023) todettiin, että suurin haaste venäjää äidinkielenään puhuville on viron puhutun kielen ymmärtäminen sekä akateemisissa että arkipäivän tilanteissa. Tämä saattaa johtua sekä vironkielisen opetuksen puutteesta koulussa että vähäisistä sosiaalisista kontakteista vironkielisten kanssa.
Koulu-uudistuksen haasteita
Vaikka vironkielinen väestö kannattaa koulujen opetuskielen muutosta, venäjänkielisen väestön asenteet ovat edelleen monin tavoin kielteisiä. Valtion kanslian (Riigikantselei) huhtikuussa 2024 teettämä kysely osoitti, että vironkielisestä väestöstä 90 % mutta venäjänkielisestä väestöstä vain 50 % kannattaa siirtymistä vironkieliseen koulutukseen (Riigikantselei 2024).
Venäläisen väestön mielestä viron taito on välttämätöntä, mutta sen saavuttamisen pitäisi olla mahdollista oikeilla menetelmillä ja sopivin oppikirjoin myös opiskellen aineita osittain viroksi. Mutta miten hyvä viron taito voidaan saavuttaa muutamalla viron kielen oppitunnilla viikossa ilman kieliympäristön toimivaa tukea? Viron valtiokin on tehnyt myönnytyksiä jopa palvelualalla viron kielen taitovaatimusten suhteen. Esimerkiksi taksinkuljettajilta ei edellytetä edes viron kielen suullista viestintätaitoa, puhumattakaan digitaalisilla alustoilla palveluja tarjoavista ruokaläheteistä. Itä-Virumaalla, jossa vironkielisiä on vain 15 prosenttia väestöstä, on mahdollista, että venäjänkielinen nuori voi koulusta valmistuttuaan venäjänkielisessä ympäristössä työllistyä eri ammatteihin heikolla viron taidolla ja vähitellen menettää senkin taidon harjoittelun puuttuessa. Belgialaisen kielifilosofin Philippe van Parijsin (2011) mukaan "mitä useammin joutuu tilanteeseen, jossa tiettyä kieltä todella käytetään, sitä vähemmän kielen oppimiseen tai osaamisen ylläpitämiseen on panostettava." Van Parijsin (2011) ajatus voidaan kääntää päinvastaiseksi Itä-Virumaalla: mitä vähemmän joutuu tilanteeseen, jossa kieltä todella käytetään, sitä enemmän on osallistuttava kielen oppimiseen ja kielitaidon ylläpitämiseen.
Koska siirtyminen vironkieliseen opetukseen aiheuttaa jännitteitä venäjänkielisen väestön keskuudessa, on tärkeää tutkia näiden jännitteiden taustalla olevia syitä eli sitä, miksi noin 50 prosenttia venäjänkielisistä vastustaa koulu-uudistusta (Riigikantselei 2024). Venäjänkielisten vanhempien kieliasenteiden tutkimukset (Klaas-Lang, Praakli & Vender 2023; Klaas-Lang, Praakli & Vender 2024; Klaas-Lang, Praakli & Vender 2025) osoittavat, että vanhempien mielestä siirtymässä on monia haasteita. Yksi suurimmista huolenaiheista on pelko nykyisen erottelun jatkumisesta. Jos siirtymä ei poista segregaatiota ja jos vironkielisillä ja venäjänkielisillä lapsilla ja nuorilla ei ole yhteisiä sosiaalisia verkostoja, venäjänkielisillä ei ole tarvetta tai mahdollisuutta kommunikoida viroksi koulun ulkopuolella. Toisaalta vanhemmat ovat myös huolissaan siitä, että heidän lapsensa etääntyvät äidinkielestään ja omasta kulttuuristaan vironkielisen kouluopetuksen vuoksi, vaikka juuri vanhemmat voisivat olla avainhenkilöitä, jotka säilyttävät ja välittävät kotikielen ja kulttuurin lapsilleen (Hammer ym. 2007; Curdt-Christiansen 2018; Lanza & Gomes 2020). Vironkielisen opetuksen rinnalla tuetaan lapsen kotikielen kehitystä . Koulujen ja paikallisviranomaisten on järjestettävä kaksi tuntia viikossa kotikielen opetusta oppilaille, joiden opetuskieli on muu kuin heidän kotikielensä.
Vanhempien suurin pelko on kuitenkin se, että heidän lastensa koulutuksen laatu voi heikentyä. Vanhemmat ajattelevat, että toisella kielellä oppimisen vuoksi lasten oppiaineiden tuntemus ja oppimistulokset heikkenevät. Aiempien tutkimusten mukaan (Asser 2003; Pulver & Toomela 2014) venäjänkielisillä lapsilla ei kuitenkaan ole ongelmia oppiaineiden sisällön omaksumisessa.
Vanhemmat tuntevat suurta vastuuta lapsensa hyvistä oppimistuloksista, mutta he ovat huolissaan siitä, etteivät voi auttaa lastaan läksyissä, koska heidän oma viron kielen taitonsa ei välttämättä riitä. Vanhempien roolin tulisi kuitenkin olla lapsen tukeminen, kannustaminen ja myönteisen asenteen osoittaminen (Punar & Karatepe 2019), eikä vanhemman oma kielitaito ole ratkaiseva asia (Baker 2005: 51–54; Ronderos ym. 2021; Klaas-Lang ym. 2025). Vanhemmat tarvitsevat kuitenkin tukea siirtymävaiheessa. Joissakin kouluissa tätä tukea tarjotaan esimerkiksi kokopäiväkouluohjelman (Kogupäevakool) kautta. Lapset tekevät kotitehtäviä opettajan kanssa koulussa, ja myös on tarjolla vironkielistä kerhotoimintaa.
Vironkieliseen opetukseen siirtymisen objektiivinen haaste on varmasti viroa riittävästi (eli C1-tasolla) hallitsevien opettajien puute sekä nykyisissä venäjänkielisissä päiväkodeissa että peruskouluissa. Viron kieliviraston (Keeleamet) mukaan ennen siirtymää oppilaitoksissa oli yli 2000 opettajaa, joiden viron taso ei täyttänyt vaatimuksia (Keeleamet 2022), ja syksyllä 2024 yli 600 opettajaa, jotka eivät täytä edes B2-tason vaatimuksia (Kallas 2024). Vaikka valtio tarjoaa opettajille ilmaisia viron kielen kursseja ja mahdollisuuksia kieliharjoitteluun vironkielisissä kouluissa ja päiväkodeissa, hyvää viron taitoa on vaikea saavuttaa. Kesäkuussa 2024 vain 20 % kielikursseille osallistuneista opettajista läpäisi viron B2- ja C1-tason kokeet (Kallas 2024).
Yhteenveto
Yhteenvetona edellä esitetystä voidaan todeta, että koulujen sekä päiväkotien opetuskielen uudistus on ollut tekeillä vuosikymmeniä. Siirtyminen vironkieliseen opetukseen on alkanut vuonna 2024 sekä lainsäädännässä että toiminnassa, mutta haasteita on vielä paljon. Tämä prosessi tulee jatkumaan vielä vuosia. Laadukas opetus kaikissa kouluissa ja yhteiskunnan koheesio eivät valitettavasti ole tavoitteita, jotka voidaan saavuttaa yhdessä tai kahdessa vuodessa. Koulujen ja päiväkotien muuttuminen vironkielisiksi auttaa silti valmistamaan venäjänkielisiä nuoria paremmin jatkamaan opintojaan tai menestymään työmarkkinoilla millä tahansa Viron alueella.
[1] Kyse on kulttuurisesta itsemääräämisestä, ei kansalaisuudesta.
[2] Tässä määritelmässä – "Viron identiteetti" – pyritään vahvistamaan yhteisen virolaisen identiteetin ja yhteisen arvomaailman muodostumista äidinkielestä riippumatta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kielteistä suhtautumista monikielisyyteen.
FT, Birute Klaas-Lang on viro vieraana kielenä -professori Tarton yliopistossa ja Viron kielineuvoston puheenjohtaja.
Lähteet
Asser, Hiie 2003. Varajane osaline ja täielik keeleimmersioon eesti muukeelse hariduse mudelitena. Dissertationes pedagogicae universitatis tartuensis. Tartu Ülikooli kirjastus.
Baker, Colin 2005. Kakskeelne laps. Kakskeelsuse käsiraamat lapsevanematele ja õpetajatele. XXI sajandi kool.
Break-out of Latvian 2008 = Break-out of Latvian: a sociolinguistic study of situation, attitudes, processes, and tendencies. [Raimonds Apinis et al.; editorial board: Māris Baltiņš et al.; translation by Antra Legzdiņa, Anita Grauduma.] State Language Commission. Rīga: Zinātne
Curdt-Christiansen, Xiao Lan 2018. Family language policy. – J. W. Tollefson, M. Pérez-Milans (toim.). The Oxford Handbook of Language Policy and Planning, 420–441. Oxford: Oxford University Press
Ensyklopedia = Eesti Entsüklopeedia. http://entsyklopeedia.ee/artikkel/rahvuskoosseis_eestis
Hammer, Carol Scheffner, Rodriguez, Barbara L., Lawrence, Frank R., Miccio, Adele W. 2007. Puerto Rican mothers’ beliefs and home literacy practices. Language, Speech, and Hearing Services in Schools, 38(3): 216–224.
HARNO = Viron koulutus- ja nuorisovirasto. https://harno.ee/uudised/haridus-ja-noorteamet-avalikustas-sellekevadiste-riigieksamite-tulemused-0
HTM = Viron Opetus- ja tiedeministeriö. https://www.hm.ee/uleminek
Integratsiooni monitooring 2020 = Eesti ühiskonna lõimumismonitooring. SA Poliitikauuringute Keskus Praxis, Balti Uuringute Instituut, Tallinna Ülikool, Tartu Ülikool, Turu-uuringute AS. https://www.kul.ee/eesti-integratsiooni-monitooring-2020
Kallas, Kristina 2024. Vaid viiendik õpetajatest läbis vajaliku keeleeksami. Eesti Rahvusringhääling. https://www.err.ee/1609398970/vaid-viiendik-opetajatest-labis-vajaliku-keeleeksami
Kallaste, Epp, Kallas, Kristina & Anspal, Sten 2018. Eesti keelest erineva emakeelega täiskasvanute eesti keele õpe lõimumis- ja tööhõivepoliitikas: Kvaliteet, mõju ja korraldus. 1. osa: ülevaade uuringust ja tulemuste kokkuvõte. Eesti Rakendusuuringute Keskus Centar OÜ ja Tallinna Ülikool.
Keeleamet 2022 = Viron kielivirasto. https://www.keeleamet.ee/sites/default/files/documents/2022-11/keeleameti_2021._aasta_tegevuse_aruanne.pdf
Klaas-Lang, Birute 2022. Kogukondlik keeleõpe - võimalus kasvatada keeleõppe motivatsiooni. Eesti Haridusteaduste Ajakiri = Estonian Journal of Education, 10 (2), 228–250. DOI: 10.12697/eha.2022.10.2.08.
Klaas-Lang, Birute, Koreinik, Kadri & Rozenvalde, Kerttu 2023. Viisakalt koolist ülikooli: milliseid suhtluskultuuri eripärasid märkavad vene dominantkeelega üliõpilased? ESUKA-JEFUL, 14 (2), 187–211. DOI: 10.12697/jeful.2023.
Klaas-Lang, Birute, Praakli, Kristiina & Vender, Diana 2023. Üleminek eestikeelsele õppele. Vene dominantkeelega Tartu lastevanemate hoiakute uurimisest. Philologia Estonica Tallinnensis 8. Keel ja keeled. Õppimine ja õpetamine. (71–94). Tallinn: Tallinna Ülikooli Kirjastus. DOI: 10.22601/PET.2023.08.03
Klaas-Lang, Birute, Praakli, Kristiina & Vender, Diana 2024. Eestikeelsele haridusele üleminek Tartu linnas. Mitte-eesti kodukeelega lastevanemate keelehoiakute uuring ja tegevussoovitused. https://www.tartu.ee/sites/default/files/research_import/2024-05/Aruanne_Tartu%20LV_AVALIK_03012024%20%284%29_0.docx
Klaas-Lang, Birute, Praakli, Kristiina & Vender, Diana 2025 Teises keeles õppimine. Tartu muu kodukeelega lastevanemate vaade. Eesti Rakenduslingvistika Ühingu aastaraamat. (in print)
Lanza, Elizabeth & Gomes, Rafael Lomeu 2020. Family Language Policy. Foundations. Theoretica Perspectives and Critical Approaches. – A. C. Schalley, S. Eisenchlas (toim.). Handbook of Home Language Maintenance and Development. Social and Affective Factors, 153–173. Boston: Mouton de Gruyter.
Nissilä, Leena & Klaas-Lang, Birute 2024. PISA-tulokset Suomessa ja Virossa – yhtäläisyyksiä ja eroja. Kieli, koulutus ja yhteiskunta. 15(4). https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-syyskuu-2024/pisa-tulokset-suomessa-ja-virossa-yhtalaisyyksia-ja-eroja
OECD 2016 = OECD Reviews of School Resources: Estonia 2016, OECD Reviews of School Resources, OECD Publishing, Paris, http://dx.doi.org/10.1787/9789264251731-en
Van Parijs, Philippe 2011. Linguistic Justice in Europe and the World. Oxford: Oxford University Press.
Pulver, Aleksander & Toomela, Aaro 2014. Muukeelne laps Eesti koolis: Jätku-uuring. Lõpparuanne. Tallinna Ülikooli Psühholoogia Instituut.
Punar, Özçeli̇k Nermin & Karatepe, Çiğdem 2019. Attitudes of parents towards their children’s culture learning in an EFL setting. Journal of Foreign Language Education and Technology, 4(2).
Riigi teataja. https://www.riigiteataja.ee/akt/28542
Riigikantselei 2024. https://www.err.ee/1609305915/toetus-eestikeelsele-oppele-uleminekule-pusib-korge
Ronderos, Juliana, Castilla-Earls, Anny & Ramos, G Marissa 2021. Parental beliefs, language practices and language outcomes in Spanish English bilingual children. International Journal of Bilingual Education and Bilingualism International Journal of Bilingual Education and Bilingualism 25(4):1-22. DOI:10.1080/13670050.2021.1935439
Tallinna 2022 = Tallinna statistika aastaraamat „Tallinn arvudes“. https://live.s3.teliahybridcloud.com/s3fs-public/inline-files/Tallinna%20arvudes%202022.pdf
Tilastokeskus 2025. https://stat.ee/et/avasta-statistikat/valdkonnad/rahvastik/rahvaarv
Tomusk, Ilmar 2019. Vene kooli üleminekust eesti õppekeelele. Õiguskeel 2019/1. https://www.justdigi.ee/oigusloome-arendamine/oiguskeel/ajakiri-oiguskeel#item-6
Väestönlaskenta 2021a. https://rahvaloendus.ee/et/uudised/rahvaloendus-eesti-rahvaarv-ja-eestlaste-arv-kasvanud
Väestönlaskenta 2021b. https://rahvaloendus.ee/et/uudised/rahvaloendus-76-eesti-rahvastikust-oskab-monda-voorkeelt