Kirja-arvio
Tarnanen, M., Pöyhönen. S., Lappalainen, M. & S. Haavisto (toim.) 2013. Osallisena Suomessa – Kokeiluhankkeiden satoa. Delaktig i Finland – Skörden från försöksprojekten. Helsinki: Suomen Kulttuurirahasto, Svenska kulturfonden, Jyväskylän yliopisto: Soveltavan kielentutkimuksen keskus.
Kirjaa on rajoitetusti saatavissa painettuna, tiedustelut solki-info(at)jyu.fi. Kirja on myös luettavissa: http://www.tem.fi/osallisenasuomessa
Osallisena Suomessa -hanke oli suuri valtakunnallinen kotoutumiskoulutuksen kehittämishanke, johon useat kunnat osallistuivat omilla kokeiluhankkeillaan. Osallisena Suomessa -kirja kertoo moniäänisesti näistä vuosina 2011–2013 eri puolilla Suomea toteutetuista maahanmuuttajien kotoutumista ja osallisuutta edistäneistä hankkeista. Julkaisuun on kirjoittanut yli 50 toimintaan eri tavoin osallistunutta henkilöä. Voi vain kuvitella sitä sähköpostisähinää ja kirjoitussessioiden kihinää, joka on edeltänyt kirjan painoon menoa. Näin on kuitenkin käytännössä onnistuttu toteuttamaan yhteiskunnallisen vaikuttamisen ruohonjuuritasoa, jossa tekijät itse pääsevät ääneen. Lopputuloksena ei nyt olekaan hajutonta ja mautonta virkamieshuttua, vaan kokemukseen perustuvaa ja koeteltua pohdintaa ja puntarointia.
Mistä on kyse?
Kirjassa kuvataan hankkeita, joiden tavoitteena oli maahanmuuttajien osallisuuden tukeminen suomalaisessa yhteiskunnassa siten, että lisätään heidän kielellisiä ja yhteiskunnallisia valmiuksiaan. Tämä parantaa maahanmuuttajien edellytyksiä työllistyä ja/tai opiskella. Hankkeet jakautuivat kolmeen polkuun: Ensimmäisellä polulla huomio kohdistui nopeasti työmarkkinoille suuntaaviin maahanmuuttajiin. Toisella polulla olivat erityistä tukea tarvitsevat maahanmuuttajat, erityisesti kotiäidit, vähäisen koulutustaustan omaavat, luku- ja kirjoitustaidottomat, iäkkäät ja muut erityistä tukea tarvitsevat. Kolmannella polulla kulkivat varhaiskasvatusikäiset lapset, oppivelvolliset ja oppivelvollisuuden ylittäneet. Tässä artikkelissa tarkastelen hankkeita lähinnä suomi toisena kielenä -opettajan näkökulmasta.
Muutos on mahdollinen
Osallisena Suomessa -kirjassa nostetaan esiin useita tärkeitä maahanmuuttajien koulutuksen järjestämiseen ja opetukseen liittyviä kysymyksiä. Esimerkiksi Katja Mannerström ja Annukka Bösinger Vuosaaresta kirjoittavat kirjassa kärjekkäästi lukioon valmistavan koulutuksen missiosta ja nostavat esiin vaatimuksen uudentyyppisestä kieltä ja sisältöä yhdistävästä pedagogiikasta. Tähän toimintaehdotukseen ollaankin jo tarttumassa. Opetushallitus on julkistanut Lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen opetussuunnitelman perusteet keväällä 2014, kouluissa ryhdytään viilaamaan koulukohtaisia suunnitelmia ja koulutus pyörähtää käyntiin joissakin oppilaitoksissa jo syksyllä 2014. Opetussuunnitelman perusteissa puhutaan uudella äänellä monilukutaidosta ja kielitietoisesta opetuksesta, ja huomioidaan aivan kurssikuvausten tasolla kielen ja sisältöjen opetuksen yhdistäminen.
Toinen tärkeä julkaisussa esiin nouseva kysymys liittyy suomalaisen koulukontekstin näkökulmasta ”myöhään” Suomeen tulleisiin nuoriin. Heidän koulutuksensa on huolestuttanut opettajia jo vuosia: miten ohjata opiskelijaa, joka tulee yläkouluun ja alkaa vasta siinä vaiheessa opiskella suomea? Miten hänen kielitaitonsa saataisiin mahdollisimman nopeasti tasolle, jolla ylipäätään voi opiskella eri aineita, niihin liittyviä tietotekstejä ja ymmärtää abstraktia opetuspuhetta? Osallisena Suomessa -kokeiluhankkeissa luotiin erilaisia koulutusmalleja näille nuorille. Julkaisussa kerrotaan hyvistä käytänteistä, joista mainittakoon mm. perusteellisen alkukartoituksen tärkeys, moniammatillinen yhteistyö, yhteistyö vapaan sivistystyön kanssa, opintojen ohjauksen huomioiminen, opetuksen joustavan järjestämisen mallit, opintososiaaliset etuudet ja monipuoliset arviointimenetelmät. Tähänkin tärkeään kysymykseen ollaan jo vastaamassa: opetus- ja kulttuuriministeriössä on asetettu syksyllä 2013 työryhmä, joka tekee esityksen oppivelvollisuusiän ylittäneiden maahanmuuttajien perusopetuksen oppimäärän suorittamisen turvaamiseksi. Työryhmä saa esityksensä valmiiksi elokuun loppuun mennessä. Näin ollen julkaisulla on jo ollut ja tulee olemaan vaikutusta maahanmuuttajien koulutuksen järjestämiseen.
Perjantaipulinat. Keskusteluharjoituksia ”myöhään” maahanmuuttaneille. Monikulttuurisuuskeskus Gloria, Jyväskylä. Kuva: Heidi Vaarala
Joustavuus
Kirjassa pohditaan nuorten maahanmuuttajien opintopolkuja, ja joustavuuden tarve tuodaan esiin sekä opiskelijaksi otettaessa että opintojen aikana. Myös aiemmin kotimaassa opitun tunnistaminen on tärkeää, vaikkakin nykyisellään usein hajanaista, mikä vaikuttaa opintopolkuun Suomessa. Kirjassa tarjotaan erilaisia malleja sille, miten rakentaa opiskelijan, opettajien ja oppilaitoksen kannalta järkevä, joustava koulutuspolku oppivelvollisuusiän jälkeen tulleille nuorille ja aikuisille.
Maahanmuuttajat ovat heterogeeninen joukko. Heissä on niin akateemisen loppututkinnon suorittaneita kuin henkilöitä, jotka ovat suorittaneet peruskouluopintoja, mutta joilta peruskoulun päättötodistus puuttuu. Luku- ja kirjoitustaidottomien ryhmäkään ei ole yhtenäinen vaan joukossa on esimerkiksi iäkkäitä kotiäitejä, joille jo perustaitojen saavuttaminen on tärkeä, omaa arkea auttava etappi. Toisaalta ryhmään kuuluu nuoria, jotka etenevät luku- ja kirjoitustaidon saavutettuaan nopeasti eteenpäin koulutuspolulla. Kirjassa esitellään mahdollisimman ehjiä ja tavoitteellisia koulutuspolkuja, jotka mahdollistavat nopean siirtymisen työelämään ja tukevat osallistumista yhteiskuntaan ilman, että maahanmuuttaja turhautuu liian pitkään koulutuksessa pyöriessään.
Opettajien täydennyskoulutuksen tarve
Itsekin suomi toisena kielenä -opettajia vuosikymmenen ajan täydennyskouluttaneena tiedän, ettei homma ole vielä kasassa eikä viimeinen koulutettava ole ilmoittautunut – huoh! Täydennyskoulutusta tarvitaan edelleen opettajien peruskoulutuksen puutteiden ja nopeasti kasvavan vieraskielisen väestön takia. Toisaalta myös kielikäsitykset muuttuvat, ja tehdään uusia opetussuunnitelmia, jotka vaativat jalkauttamista opettajien pariin. Julkaisun opettajakirjoittajien teksteistä huokuu se, että he kokevat työnsä äärimmäisen tärkeäksi, tekevät sitä sydämen palolla ja omasta ajastaan tinkien. Myös maahanmuuttajakouluttajien osuus on tärkeä. Kotoutumiskoulutuksessa työskentelevillä opettajilla ei kuitenkaan aina ole riittävää koulutusta alalle. Vankka koulutus helpottaisi työn tekemistä ja vähentäisi koettua työn kuormittavuutta. Työstä saisi silloin irti enemmän iloa.
Opettajien täydennyskoulutukseen on siis edelleen panostettava ja varmistettava, että koko opetushenkilöstö, eivät vain suomi toisena kielenä -opettajat pääsevät siitä osallisiksi. Tärkeä kohderyhmä ovat myös varhaiskasvatuksen parissa työskentelevät. Perusopetuksen uusien opetussuunnitelmien keskeiset käsitteet, esimerkiksi monilukutaito, kulttuurinen monimuotoisuus ja kielitietoisuuden edistäminen vaativat pohdintaa arjen opetustyön näkökulmasta. Mitä monilukutaito ja kielitietoinen opetus tarkoittavat juuri minun ryhmässäni, juuri tänään, juuri tälle oppilaalle?
Närpes ja Pudasjärvi keskustelevat
Kirjasta näkyy aito monikielisyyden kunnioitus. Suomen ja ruotsin kieli toimivat rinnan, kirjaa ei ole jaoteltu suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen osaan. Kirjoittajat myös kommentoivat toisiaan ristiin niin, että ruotsiksi kirjoitettu hankkeen esittely saa kommentin suomeksi: Närpes ja Pudasjärvi keskustelevat keskenään. Myös kirjan ulkomaalaiset kirjoittajat kirjoittavat omalla kielellään, kehittyvällä suomella. Heidän suomensa saa näkyä eikä tekstejä ole puristettu puuduttavan oikeakielisyysmankelin läpi, vaan niissä näkyy kehittyvän kirjoittajan suomitwist. Tämä on terveellistä siedätyshoitoa myös kirjan lukijoille – suomea voi kirjoittaa näinkin.
Jokaisen suomea tai muita aineita maahanmuuttajille opettavan on syytä tarttua tähän julkaisuun – kirjalla on toki annettavaa muillekin maahanmuuttajien parissa työskenteleville. Selkeän sisältöjaottelun myötä jokainen lukija löytää kirjasta oman alansa täsmätietoa ja voi perehtyä halutessaan tai kiireissään vain pieneen palaan kirjaa. Täsmätieto ja hyvät käytännöt löytyvät helposti kirjaa selaamalla omista vihreistä laatikoistaan. Jos aikaa on enemmän, inspiraatiota voi hakea perehtymällä artikkeleihin, joissa käsitellään toiminnallisia menetelmiä, työpajatoimintaa, heikompien opiskelijoiden kannattelua, ohjauspysäkkiä ja monia muita kiinnostavia kokeiluja. Kirja tarjoaa juuri sitä vierihoitoa, jota yksinään puurtava opettaja kaipaa.
Maahanmuuttajilla on paljon osaamista ja kielitaitoa, jota ei vielä riittävästi tunnisteta ja joka jää piiloon. Etenkin opiskelijoiden omat äidinkielet saavat koulutuksessa liian vähän huomiota tai jäävät kokonaan huomiotta. Näin varsinkin, jos ne ovat Euroopan ulkopuolisia ei-valtakieliä.
Osallisena Suomessa -julkaisu näyttääkin, että sysisuomalaisuuteen tulee vauhdilla uusia s/Suomen käyttötapoja ja monikulttuurisia sävyjä.
Kirjoittaja työskentelee yliopistotutkijana Kielikoulutuspolitiikan verkostossa.
Viikkolukujärjestys keväällä 2014. Monikultturisuuskeskus Gloria, Jyväskylä. Kuva: Heidi Vaarala
