Kieli, koulutus ja yhteiskunta – huhtikuu 2015
Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 6(2)
Pääkirjoitus: Kielikoulutus on nähtävä investointina!
Kohti vahvempaa sanastonhallintaa – Ajatuksia sanastonhallinnasta ja sanaston omaksumisen tukemisesta
Oppikirjan liitteenä esiintyessään sanasto on totuttu näkemään selkeärajaisena luettelona opeteltavista sanoista, joille kullekin on annettu kutakuinkin yksiselitteiset selitykset tai käännösvastineet. Sanojen oppimisen periaatekin on ollut selvä: jos osaat toistaa luettelon sanakokeessa, olet oppinut sanat. Pedagogisesti suuntautuneen lingvistin näkökulmasta sanasto on kuitenkin liukas luikku: sekä sana kielellisenä käsitteenä että sanan osaaminen tai sen testaaminen voidaan määritellä monin eri tavoin, ja joka kerta voidaan päätyä erilaiseen lopputulokseen. Myös tietoisuus siitä, että eri kielet jakavat maailmaa sanoilla hieman eri tavoin, tuottaa lingvistille tuskaa. Ei olekaan olemassa sitä käännösvastineiden listaa, joka avaisi suoria polkuja yhden kielen leksikosta toiseen. Juuri sanan olemuksen ja osaamisen moniulotteinen luonne tekee sanastonhallinnan tutkimisesta vaikeaa, ja samalla hyvin kiinnostavaa. Tässä artikkelissa kokoan väitöstutkimukseni tuottamaa tietoa sekä opettajan roolissa hankittua kokemusta tavoitteenani pohjustaa vahvemman sanastonhallinnan tavoittelua – esimerkiksi sanaston opettamisen suunnittelun kirkastamiseksi.
Lapset kielileirillä: iloisia ilmeitä ja hymyjä
Maailman terveysjärjestön WHO:n kouluviihtyvyyttä mittaavista tutkimuksista ilmenee, että mukana olevista 43 maasta Suomi sijoittui sijalle 40 kysyttäessä 11–15-vuotiailta, kuinka moni pitää koulunkäynnistä (HBSC 2010). Suomalaisissa kouluissa ei viihdytä. Tilanne on huolestuttava, sillä koulu on lasten ja nuorten työpaikka, jossa he viettävät vähintään 10 vuotta elämästään. Tässä artikkelissa kuvaamme, kuinka pyrimme purkamaan muun muassa em. tutkimuksessa esiin tullutta kouluun ja oppimiseen liittyvää viihtymättömyyttä kielileireillä, joita järjestämme Jyväskylän yliopiston Kielikampus-yhteistyönä.
Sammakkona kaivossa vai valtamerellä? Aasian kielten osaaminen avartaa maailmaa
Japanilaisen sanonnan mukaan kaivossa pysyttelevä sammakko ei opi tuntemaan valtamerta (i no naka no kawazu taikai o shirazu). Tarkastelen tässä artikkelissani sitä, miten maailmamme avartamisessa itäaasialaisten kielten opiskelun kautta on viime vuosina maassamme edistytty. Kiinnostukseni kohteena on erityisesti suosittu japanin kieli, joka on kiinan ohessa saavuttamassa aseman ”virallisena”, lukion valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan sisällytettävänä vieraana kielenä.
Rajoista raameihin med hjälp av smidigt samarbete
Kari Sajavaaran rahasto myönsi meille tunnustuspalkinnon siitä yhteiskunnallisesti vaikuttavasta työstä, jota olemme tehneet kielikylvyn ja monikielisyyden hyväksi niin tutkimuksessa kuin opetuksessa jo usean vuosikymmenen ajan. Haluammekin koko Vaasan yliopiston kielikylpytutkijayhteisön puolesta kiittää saamastamme tunnustuksesta. Tunnustus innoitti meidät kiitospuheessamme kertaamaan kielikylvyn parissa viettämiämme vuosikymmeniä. Puimme kokemuksemme kaksikieliseksi, paikoin monikieliseksikin tajunnanvirraksi, jonka ytimenä ovat R- ja S-kirjaimilla alkavat avainsanat.
Kielelliset apuvälineet asiantuntijan kirjallisen viestinnän opetuksessa
Tässä artikkelissa käsittelemme yliopiston ruotsin kielen kirjallisen taidon opetusta, näkökulmana kielellisten apuvälineiden käyttö kielenoppimisen tukena. Yliopiston viestintä- ja kieliopintojen tavoitteena ovat asiantuntijan akateemiset viestintätaidot, jolloin kirjoittaminen tapahtuu tiedonhankintataitojen avulla apuvälineitä käyttäen. Apuvälineet ovat näin ollen tärkeä osa kirjallisen taidon opetusta, mutta voimassa olevat valtakunnalliset KORU-hankkeessa tehdyt arviointikriteerit vuodelta 2006 suosittelevat apuvälineiden kieltämistä arviointitilanteessa. Arviointi ohjaa vahvasti oppimista, ja lähestymmekin tässä artikkelissa kirjallisen taidon arviointia opetuksen tavoitteiden kautta.