Kieli, koulutus ja yhteiskunta – huhtikuu 2018
Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 9(2)
Julkaistu: 11. huhtikuuta 2018
Pääkirjoitus: Moninaisia taitoja monella kielellä – pysyykö koulutus perässä?
Heidi Vaarala ja Erja Kyckling
Bantukieliä ja portugalia Suomen tuella – kaksikielinen perusopetus Mosambikissa
Jarna Piippo
Afrikka on ainoa maanosa, missä suurin osa lapsista aloittaa koulun vieraalla kielellä. Mosambikissa ensimmäinen äidinkieleen perustuva kaksikielisen perusopetuksen kokeiluhanke alkoi vuonna 1993. Kaksikielistä opetusta (bantukieli ja portugali) on sittemmin järjestetty eri puolilla maata, ja sen tulokset ovat olleet myönteisiä. Tällä hetkellä päättäjillä vaikuttaa olevan sekä poliittista tahtoa että käytännön keinoja opetuksen laajentamiseksi koko maan kattavaksi. Mosambik on ollut suurimpia avunsaajia Suomen kahdenvälisestä kehitysavusta, jota kohdistetaan myös kaksikieliseen opetukseen.
Ei joko−tai vaan sekä−että: kaikille kielille on tilaa ja tarvetta
Sirkku Latomaa
Monikielisen henkilön elämässä olevia kieliä ei ole syytä asettaa vastakkain. Perinteisesti Suomessa ei olekaan pyritty siihen, että muualta Suomeen muuttaneet tai Suomessa maahanmuuttajaperheisiin syntyneet lapset unohtaisivat taustansa. Meillä on jo kuitenkin nähtävissä maan valtakieli ensin -tyyppistä ajattelua, joka on tuttu esimerkiksi muualla Euroopassa käytävistä keskusteluista. Myös nykyinen kielten tilastointitapa tuottaa vastakkainasettelua, josta on monikielisille suomalaisille useita käytännön seurauksia. Toisaalta uusimmat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet antavat aiempaa enemmän tilaa monikielisyydelle ja sen hyödyntämiselle opetuksessa.
Monikielisyys ja viestintätaidot: työelämään siirtyneet diplomi-insinöörit ja tekniikan alan korkeakouluopiskelijat kielten oppijoina ja käyttäjinä
Tiina Räisänen ja Marianna Karjalainen
Miten tekniikan alan ammattilaisten tulisi osata viestiä työelämässä, ja mitä kieliä heidän tulisi osata? Millaista monikielisyyttä he todellisuudessa kohtaavat työssään? Tässä artikkelissa etsimme vastauksia näihin kysymyksiin raportoimalla haastattelututkimuksen tuloksista. Tutkimusta varten haastateltiin 18 joko vastavalmistunutta diplomi-insinööriä tai opintojen maisterivaiheessa olevaa tekniikan alan korkeakouluopiskelijaa, joista 16:lla oli oman alan työkokemusta. Tulokset kertovat, että vaikka haastateltavat ovat opiskelleet muitakin kieliä kuin englantia ja ovat kiinnostuneet oppimaan niitä lisää, kynnys puhua niitä on monella korkea ja niiden käyttö työelämässä on vielä verrattain vähäistä. Työelämän kielet ovat suomi ja englanti, viestintätaidot ovat hyvin monimuotoisia, ja suurimmat haasteet liittyvät eri ammattiryhmien ja kulttuurien kanssa kommunikoimiseen.
Tradenomit tarvitsevat monipuolista kielitaitoa – ruotsin ja saksan opiskelua ammattikorkeakoulussa
Päivi Seppälä ja Tuula Stenbacka
Teimme noin 70:lle Seinäjoen ammattikorkeakoulusta (SeAMK) vuonna 2012 ja sen jälkeen valmistuneelle tradenomille keväällä 2017 pienimuotoisen selvityksen, jossa kysyimme heidän näkemyksiään liiketalouden yksikön ruotsin ja saksan opinnoista. Tarkoituksemme on selvityksessä saamamme tiedon perusteella kehittää kyseisten kielten opetusta ammattikorkeakoulussamme. Haluamme myös rohkaista ja kannustaa opiskelijoita englannin ohella opiskelemaan muitakin kieliä. Tässä artikkelissa kerromme tradenomien kokemuksista.
Quo vadis, kirjoittamisen opetus?
Outi Kallionpää
Lukeminen ja kirjoittaminen ovat siirtyneet yhä laajemmin uusiin, erilaisiin mediaympäristöihin. Tämä on muuttanut erityisesti kirjoitustaidon käsitettä. Peruskirjoitustaidon lisäksi nykyaikainen kirjoitustaito sisältääkin lukuisia uudenlaisia taitoja, niin kutsuttuja uuden kirjoittamisen taitoja. Näitä ovat muun muassa tekniset taidot, multimodaalisen kirjoittamisen taito, julkisuustaidot, sosiaaliset taidot, luovuustaidot sekä monisuorittamisen ja tietoisen keskittymisen taidot. (Kallionpää 2017.) Sisällön lisäksi taitokäsitteen laajentuminen mullistaa myös kirjoittamisen opetuksen lähtökohtia. ”Mitä kirjoitustaito tarkoittaa 2000-luvulla?” -kysymyksen ohella on tärkeää pohtia myös opetukseen kytkeytyvää arvopohjaa. Miksi siis oikeastaan opetamme kirjoitustaitoa? Entä miksi kirjoitustaitoa arvostetaan yhä niin paljon?
Monilukutaidon pedagogiikan juurilla
Pirjo Kulju, Reijo Kupiainen ja Anne Jyrkiäinen
Tässä artikkelissa pyrimme esimerkkien kautta jäsentämään ja mallintamaan monilukutaidon pedagogiikkaa. Siihen liittyy keskeisesti oppilaan aktiivinen toimijuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Oppilaan kulttuuriset ja kielelliset resurssit nähdään opetuksessa voimavarana. Artikkelin esimerkit tarjoavat opettajille pedagogista ajattelua rikastavia näkökulmia monilukutaitoon.
Viittomakielen merkitys eheän identiteetin rakentamisessa
Juhana Salonen ja Sisko-Margit Syväoja
Esittelemme tässä artikkelissa toisen kirjoittajan, Juhana Salosen, elämää autoetnografisesta näkökulmasta. Salonen on viittomakielinen kuuro, joka on kärsinyt nuoruudessaan vakavista psyykkisistä ongelmista epävarman identiteettinsä ja puutteellisten sosioemotionaalisten taitojensa vuoksi. Toinen artikkelin kirjoittaja Syväoja on kuuleva psykiatri ja Salosen äiti. Autoetnografisen tutkimuksemme tavoitteena on keskustella avoimesti Salosen elämästä sekä yhdistää sosiokulttuurinen ja lääketieteellinen näkökulma lähemmäksi toisiaan. Tutkimuksemme osoittaa, että yhteiskunnan olisi tärkeää tarkastella viittomakielisten kuurojen ja heidän elämäänsä läheltä nähneiden henkilökohtaisia kokemuksia. Tarvitaan syvällisempää keskustelua siitä, mikä on viittomakielen merkitys eheän identiteetin rakentamisessa.