Kieli, koulutus ja yhteiskunta – huhtikuu 2019

Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 10(3)

Julkaistu: 18. huhtikuuta 2019

Pääkirjoitus: Kielitilastoista toimintaan: riittääkö pieni jousto vai tarvitaanko rakenteellisia uudistuksia?

Maria Ahlholm ja Liisa Tainio

Toinen kieli ja oma äidinkieli perusopetuksessa

Liisa Tainio

Koulujen monet kielet ja uskonnot -hankkeessa on kartoitettu oppilaan omien äidinkielten ja toisen kielen (suomi ja ruotsi) opetusta eri koulutusasteilla ja pyritty tavoittamaan sekä opetuksen onnistuneita käytänteitä että toteuttamisen ongelmakohtia. Tässä artikkelissa paneudutaan erityisesti perusopetuksen tilanteeseen ja haasteisiin näiden oppimäärien osalta.

Näkökulmia katsomusaineisiin lukiokoulutuksessa

Jussi Ikkala

Koulujen monet kielet ja uskonnot -hankkeessa selvitettiin vähemmistöäidinkielten ja -uskontojen sekä suomi ja ruotsi toisena kielenä -opetuksen tilannetta eri koulutusasteilla. Tässä artikkelissa paneudutaan uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetukseen lukiokoulutuksessa. Suomen koulujärjestelmässä on niin sanottu oman uskonnon opetuksen malli, jossa oppilaat ja opiskelijat on jaettu opetusryhmiin heidän uskontokuntansa mukaisesti. Uskonnon eri oppimäärät ovat kuitenkin epätasa-arvoisessa asemessa toisiinsa verrattuna. Tämä näkyy esimerkiksi opetuksen järjestämisessä sekä mahdollisuudessa suorittaa ylioppilaskirjoitusten ainereaalikokeessa oman uskonnon ylioppilaskoe.

Suomi ja ruotsi toisena kielenä -opinnot haastavat koulutuksellista tasa-arvoa ammatillisessa koulutuksessa

Iina Grym ja Penni Pietilä

Koulujen monet kielet ja uskonnot -hankkeessa ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä kysyttiin suomi/ruotsi toisena kielenä -opetustuntien määrästä, sisällöistä ja kielituesta. Vastauksista paljastui, että koulutus on jaksomuotoista ja yksilöllistä ja että ammatillisen koulutuksen reformin uudistaman sääntelyn mukaiset käytänteet ovat vasta kehitteillä oppilaitoksissa. Laadukas ammatillinen koulutus edellyttää huolellisesti suunniteltuja rakenteita sekä ennen kaikkea riittävien opetus- ja ohjausresurssien turvaamista kaikissa opinnoissa riippumatta siitä, opiskellaanko oppilaitoksessa vai työpaikalla. Yksilöllisyys ja osaamisperusteisuus eivät saisi tarkoittaa opetuksesta ja ohjauksesta tinkimistä. Kun koulutuksen toteuttamista ei juurikaan säännellä – esimerkiksi minimituntikehystä ei ole – täytyy koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisesta kantaa erityistä huolta.

Pedagoginen kameleontti ja eriyttämisen maailmanmestari – Valmistavan ryhmän opettajan työnkuva ja pätevyys

Ninni Lankinen

Perusopetukseen valmistavaa opetusta on tutkittu ja kehitetty Helsingin yliopiston Vastaantulo-hankkeessa nyt kahden vuoden ajan. Pääkaupunkiseudun kuntien valmistavan opetuksen ryhmissä on kerätty aineistoa ja hyviä käytänteitä – ja myös kuultu opettajien huolia ja nähty valmistavan opetuksen haasteita ja arkea. Millaista ammattitaitoa ja koulutusta valmistavan ryhmän ja vastasaapuneiden oppilaiden opettaminen vaatii ja miten tähän tarpeeseen vastataan monikielistyvässä Suomessa?

Struktuurit ja pelit kielenoppimisen alkuvaiheen tukena

Anni Ratilainen

Vastaantulo-hankkeessa on perehdytty kielenoppimisen alkuvaiheeseen ja suullisen kielitaidon kehittymiseen valmistavassa opetuksessa. Oppilaan aloittaessa koulunkäynnin uudella kielellä, on kielenoppimisen kannalta merkityksellistä päästä osallistumaan vuorovaikutukseen luokkatovereiden ja opettajien kanssa sekä oppia vuorovaikutuksessa relevanttia, autenttista ja merkityksellistä kieltä. Tässä artikkelissa tarkastelen struktuurien ja vuorovaikutukseen ohjaavien pelien merkitystä kielenoppimisen alkuvaiheessa olevan oppijan suullisen kielitaidon kehittymisen kannalta. Tarkastelu pohjautuu Vastaantulossa alakoulun valmistavan opetuksen ryhmässä kuvattuun videomateriaaliin sekä pro gradu -tutkielmaani.

Monikielinen käsitteenoppiminen valmistavassa opetuksessa, esimerkkinä matematiikka

Irina Piippo ja Päivi Portaankorva-Koivisto

Vastaantulo-hankkeen yhtenä teemana on ollut monikielinen käsitteenoppiminen erityisesti yläkoulun valmistavilla luokilla. Tavoitteena on ollut paikantaa niin hyviä käytänteitä kuin uusia tapoja tukea monikielistä oppimista. Tässä artikkelissa paneudutaan erityisesti matematiikan oppimiseen kielen näkökulmasta. Matematiikkaa ei välttämättä mielletä aineeksi, jonka oppiminen riippuu ensisijaisesti kielitaidosta. Muodostaahan matematiikka ja erityisesti numeerinen ilmaisu jo itsessään kielen, joka on näennäisesti kansainvälistä. Argumentoimme, että matematiikan kieli luokkahuoneissa on monikanavaisempaa ja kontekstisidonnaisempaa kuin usein ajatellaan ja että kielitietoinen opetus on ensiarvoisen tärkeää myös matematiikan kaltaisissa sisältöaineissa.