Kieli, koulutus ja yhteiskunta – joulukuu 2013
Pääkirjoitus: Kieli koulussa: kohti kokonaisvaltaista kielikäsitystä
Opetussuunnitelmat uudistuvat: tekstien lukijasta ja kirjoittajasta monilukutaituriksi
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistustyö on kovassa vauhdissa. Suunnitelmaan on tulossa monia uusia linjauksia, joiden ideat ja toteutustavat tarvitsevat vielä pohdiskelua ja täsmennystä ennen kuin ne jalkautuvat koulun arkeen. Yksi suunnitelman uusista käsitteistä on monilukutaito, joka on nostettu yhdeksi laaja-alaisen osaamisen alueeksi. Tässä artikkelissa yritän selventää tätä käsitettä ja pohtia, mitä sen tulo opetussuunnitelmaan voisi tarkoittaa käytännön koulutyössä ja kaikkien oppiaineiden opetuksessa.
Kieli- ja tekstitietoisuutta kouluun! Kielitietoinen koulu ja äidinkielen ja kirjallisuuden opetus
Perusopetuksen opetussuunnitelmien uudistus lisää koulun kielitietoisuutta ja muuttaa kaikkien oppiaineiden opetusta tekstitietoiseen ja tekstilajeja tunnistavan pedagogiikan suuntaan. Samalla äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen asema ja merkitys sekä yhteydet muihin oppiaineisiin vahvistuvat. Yhteistyö eri oppiaineiden välillä tukee monipuolisen suomen kielen ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä.
Kohti kielitietoisempaa opettajankoulutusta
Kielitietoinen koulu ja opetus ovat käsitteinä nopeasti vakiintuneet suomalaiseen pedagogiseen keskusteluun mm. meneillään olevan perusopetuksen opetussuunnitelmatyön ansiosta. Vastaavaa kehittämistyötä tehdään parhaillaan monissa maissa, mutta kielitietoisten opettajien kouluttaminen tuntuu olevan kaikkialla vielä alkutekijöissään. Tässä artikkelissa pohdin kielitietoisten opettajien kouluttamisen haasteita ja esittelen joitakin käytänteitä ja kokeiluja Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksesta.
Kohtaamattomuudesta vuorovaikutukseen – tunnekielinen toimintakulttuuri antaa yhä odottaa tuloaan
Tuleva opetussuunnitelmauudistus nostaa pedagogiseen keskusteluun käsitteen monilukutaito. Se tulee ymmärtääkseni sisältymään teoreettisena pohjana jokaisen oppiaineen sisältöihin ja tavoitteisiin ja siitä halutaan tehdä myös käytännössä toteutuvaa luontevaa, jokapäiväistä toimintaa. Monenlaisia ilmiöitä ja asioita luetaan tulevaisuudessa tekstinä. Mutta missä puhutaan siitä, että ihmistäkin pitäisi osata lukea? Jotta koulun arjessa päästäisiin aitoihin kohtaamisiin oppilaiden kanssa, olisi opetussuunnitelmaan viimeinkin määriteltävä kohtaamisiin tarvittava kieli, samoin sille välttämätön lukutaito. Tämän kielen nimi voisi olla ihmisystävällisyyden kieli tai aidon kohtaamisen kieli, mutta tässä artikkelissa puhun siitä tunnekielenä. Se on kieltä, jota ilman kaikki tieto koulussa katoaa tyhjyyteen.