Ammatillinen koulutus – kielitietoisuuteen heräämässä

Julkaistu: 4. joulukuuta 2019 | Kirjoittanut: Heidi Vaarala ja Sanna Riuttanen

Kieliverkoston teemavuosi (2019) kielitietoisen ammatillisen koulutuksen parissa alkaa kääntyä kohti loppuaan. Vuosi on ollut antoisa, sillä kielistä ja ammatillisesta koulutuksesta näyttää olleen tarpeen pitää meteliä. Tässä pääkirjoituksessa teemme nostoja siitä, mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut. Lisäksi katsahdamme tulevaan: Kieliverkoston vuoden 2020 teema on Suomen kielivaranto.

Aivan teemavuoden aluksi opettajajärjestöt yhdessä Kieliverkoston kanssa vierailivat Opetushallituksen ammatillisen osaamisen yksikössä. Mukana olivat muiden muassa Suomenopettajat ry, Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ja Ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän asiantuntijatiimi sekä Äidinkielen opettajain liitto. Tapaaminen oli ensimmäinen laatuaan: koskaan aikaisemmin kieltenopettajat ja Opetushallituksen ammatillisen osaamisen tiimi eivät olleet kohdanneet kasvokkain. Keskustelu oli vilkasta ja poiki konkreettisia kehittämisehdotuksia.

Teemavuosi potkaistiin vauhdilla käyntiin Kieli, koulutus ja yhteiskunta -lehden helmikuun kielitietoisen ammatillisen koulutuksen teemanumerolla. Saimme erittäin paljon artikkeliehdotuksia teemanumeroomme, ja teeman mukaisten artikkeleiden julkaisemista jatkettiinkin pitkin vuotta. Helmikuun teemanumeron artikkeleissa puitiin amisreformin vaikutuksia, kielitaidon roolia ammatillisen identiteetin rakentamisessa ja uusien opiskelumuotojen seurauksia, kuten esimerkiksi työpaikkaohjaajien valmiuksia antaa maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille kielitietoista ohjausta.

Teemavuoteen mahtui myös tarpeellisia ja innostavia tapahtumia. Huhtikuussa järjestettiin kymmenes valtakunnallinen Kieliparlamentti – professori Minna Suni johdatteli kuulijoita tutkimustietoon ammatillisesta kielikoulutuksesta ja kielitietoisesta ohjauksesta otsikolla “Omalla alalla – toisella kielellä”. Hän totesi, että ammatillinen kielitaito tarkoittaa monipuolisten kielellisten käytänteiden hallintaa, ja sen kehittyminen vaatii sekä aikaa että yhteisön tukea. Parlamentin kannanotossa vaadittiin muun muassa, että sekä ammatilliseen opettajankoulutukseen että työpaikkaohjaajien koulutuksiin tulee sisällyttää monikielisyyttä ja kielitietoisuutta käsittelevä osio. Kielitietoisuus hyödyttää kaikkia opiskelijoita.

Kieliverkosto järjesti marraskuussa Opetushallituksen ja TAMK ammatillisen opettajankoulutuksen kanssa Ammatillinen koulutus – mitä väliä kielellä? -seminaarin. Seminaariauditorio täyttyi vauhdilla: mukana oli 115 osallistujaa, minkä lisäksi tapahtumaa seurasi etäyhteyden välityksellä viitisenkymmentä henkilöä. Tapahtuman tallenne on katsottavissa täällä vuoden loppuun asti. Seminaarissa pääsivät ääneen virkamiehet (=naiset) opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja Opetushallituksesta, tutkijat ja ammatilliset opettajat. Tutkija Niina Lilja pohti kielen merkitystä rakennusalalla.  Välinehuoltoalan opettaja Leena Pohjola ja kiinteistöpalvelun opettaja Aslak Palenius toivat esiin tehokkaita tapoja yhdistää kielen ja sisällön oppimista esimerkiksi yhteisopettajuuden keinoin. Opetusneuvos Armi Mikkolan puheessa haastettiin ammatillisia opettajakorkeakouluja suuntaamaan entistä vahvemmin kielikasvatukseen – ammatilliseen opettajankoulutukseen tulisi sisällyttää kielitietoisuutta käsitteleviä osioita ja kielitietoiseen ohjaukseen perehdyttämistä.

Kieliverkostossa laadittiin myös opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama selvitys Kielikoulutuksen saavutettavuus eurooppalaisessa perusopetuksessa: pääsyn, mahdollistumisen ja arvon näkökulmia. Keskeisiä kysymyksiä olivat esimerkiksi, millaisin toimin oppilaiden kielikoulutukseen pääsyä tuetaan, miten kielikoulutuksessa mahdollistuu oppiminen ja millaisin keinoin kielikoulutuksen merkitystä tai arvoa oppilaalle voitaisiin parantaa. Raportti luovutettiin opetusministeri Li Anderssonille Varissuon koululla marraskuussa. Raportin innoittamana järjestettiin seminaari, johon kutsuimme pohjoismaisia kielialan asiantuntijoita. Taina Saarinen, Sanna Riuttanen ja Johanna Ennser-Kananen kirjoittavat seminaarin annista tässä lehdessä.

Erja Kyckling ja Heidi Vaarala Kielikoulutuksen saavutettavuus -raporttia luovuttamassa

Joulukuun numeron avaa Heidi Naukkarisen ja Anne Tiermaksen artikkeli perusopetukseen valmistavan opetuksen hyvistä käytänteistä. Integraatiota ja inkluusiota -kehittämishankkeessa on kartoitettu valmistavan opetuksen parissa työskentelevien opettajien tietoja, taitoja ja asenteita kieli- ja kulttuuritietoiseen opetukseen liittyen. Joustavat opetusjärjestelyt, opettajien täydennyskoulutus ja riittävät resurssit nousivat esiin tärkeimpinä asioina. Hyvänä käytänteenä opettajat kokivat esimerkiksi pienemmän ryhmäkoon valmistavien tuntien ja integraatiotuntien yhdistelemisen.

Maryan Hussein ja Sanna Voipio-Huovinen kertovat artikkelissaan Edetään Espoossa -hankkeen toiminnasta. Edetään Espoossa -hanke on pyrkinyt vastaamaan kasvavan monikielisen oppilasjoukon tarpeisiin tarjoamalla kulttuuriohjausta ja samanaikaisopetusta sekä kehittämällä erilaisia materiaaleja ja järjestämällä tapahtumia. Hanke jatkuu vuonna 2020, jolloin tavoitteena on valtavirtaistaa työmuotoja.

Seuraavat kaksi artikkelia käsittelevät venäjän kielen oppimista. Heidi Mäkäläisen artikkeli Venäjää farmaseuteille kuvaa venäjän alkeiskurssia, jossa opetetaan kielen alkeiden rinnalla erityisalan kielitaitoa. Helsingin yliopiston kielikeskuksessa järjestettävä kurssi on saanut kehuja erityisesti oleellisista sisällöistä, monipuolisista materiaaleista ja monimuoto-opiskelun joustavuudesta.

Riikka Ullakonoja ja Anni Erlin puolestaan pohtivat venäjän kielen äänteitä alkeisoppijan kannalta artikkelissaan Venäjän ääntämisen sietämätön helppous. He kyseenalaistavat venäjän kielen erilaisten ässien oppimisen vaikeuden, josta usein on alkeisoppijoilla ennakkoluuloja. Ullakonoja ja Erlin muistuttavat, että useimmat venäjänkin äänteistä ovat suomalaiselle kielenoppijalle jo ennestään tuttuja. He antavat myös hyödyllisiä vinkkejä venäjän ääntämisen opetukseen ja itseopiskeluun.

Tuoreen kielikoulutuspolitiikan perusteoksen Kieli, koulutus ja politiikka: Monipaikkaisia käytänteitä ja tulkintoja on tätä lehteä varten arvioinut äidinkielen opettaja Kaisa Jänis. Kirja on tyyliltään yleistajuinen, ja tekijät suosittelevat sitä niin yliopisto-opiskelijoille, tutkijoille kuin muillekin aiheista kiinnostuneille. Jänis käsittelee teosta omasta, kielikoulutuspolitiikasta kiinnostuneen kielen opettajan näkökulmastaan ja nostaa teoksesta esiin erityisesti opettajille tärkeitä teemoja.

Vuoden viimeisen lehden päättää Johanna Ennser-Kanasen, Sanna Riuttasen ja Taina Saarisen englanninkielinen raportti Jyväskylässä marraskuussa järjestetystä Kielikoulutuksen saavutettavuus -seminaarista. Tapahtumassa esiteltiin aiemmin mainitsemaamme selvitystä kielikoulutuksen saavutettavuudesta eurooppalaisessa perusopetuksessa. Tapahtumassa suomalaiset ja pohjoismaiset asiantuntijat esittelivät työtään saavutettavuuden parissa, ja tilaa jäi myös yhteiselle pohdinnalle siitä, mitä me kaikki voimme tehdä saavutettavuuden hyväksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä on aloitettu uuden koulutuspoliittisen selonteon valmistelu, edellisestä selonteosta (2006) onkin jo kulunut aikaa. Sidosryhmätapaamisia järjestetään eri puolella Suomea. Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen korosti Jyväskylän yliopistossa järjestetyssä tilaisuudessa sitä, että selonteon pitäisi nojata vahvasti tutkimustietoon. Hän kehotti tutkijoita olemaan yhteydessä poliitikkoihin. Tutkimuksen ja selvitysten siiloutumiseen kiinnitettiin huomiota; olisi hyvä, jos tutkimustietoa pystyttäisiin yhdistämään ja hankkeiden tuottama tieto muokkaamaan pysyviksi käytänteiksi.  Opetusministeri Li Andersson järjesti vastaavanlaisen tilaisuuden Varissuon koululla Turussa. Koulun opettajat toivat esiin huolensa eriytyneen asutuspolitiikan seurauksista koulun oppilasrakenteeseen. Suomen kielen vertaisoppimisen mahdollisuudet herättivät paljon ajatuksia. Monikulttuurinen alakoulun oppilaskunta toivoi kouluun lisää aikuisia, lisää digitaalisia oppikirjoja sekä megatrampoliinia.  

Kieliverkoston vuoden 2020 teemaksi on valittu Suomen kielivaranto. Vuonna 2017 julkaistiin selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tarpeista. Selvityksessä visioitiin sitä, miltä Suomen kielimaisema voisi näyttää vuonna 2025 ja tuotiin esiin keinoja ja ehdotuksia vision saavuttamiseksi. Teemavuoden aikana tarjoutuu mahdollisuus tarkastella kielivarannon tilaa – nyt. 

Kieliverkosto toivottaa lukijoilleen sopivan kiireistä joulunodotusta ja lumista joulua!

Kirjoittajista Heidi Vaarala on Kieliverkoston yliopistotutkija ja Sanna Riuttanen Kieliverkoston projektitutkija.

Lähteet

Kyckling, E., Vaarala, H., Ennser-Kananen, J., Saarinen, T. & Suur-Askola, L.-M. (2019). Kielikoulutuksen saavutettavuus eurooppalaisessa perusopetuksessa – pääsyn, mahdollistumisen ja arvon näkökulmia. Jyväskylän Yliopisto, Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Saatavilla: https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/solki/tutkimus/julkaisut/pdf-julkaisut/kielikoulutuksen-saavutettavuus-eurooppalaisessa-perusopetuksessa.pdf

Pyykkö, R. (2017). Monikielisyys vahvuudeksi – Selvitys suomen kielivarannon tilasta ja tasosta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:51. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160374/okm51.pdf