Kieli, koulutus ja yhteiskunta – joulukuu 2021
Kuva: Linda Saukko-Rauta, Redanredan Oy
Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 12(6)
Julkaistu: 1. joulukuuta 2021
Pääkirjoitus: Kielenoppiminen on kaikkien oikeus
Heidi Vaarala ja Sanna Riuttanen
Konekäännösten käyttö kieltenopetuksessa edellyttää avointa keskustelua ja koulutusta
Hanna Aronen
Käsittelen tässä artikkelissa konekäännösohjelmien käyttöä apuvälineenä kielten opintojaksoilla korkeakoulussa. Apuvälineiden käyttöä ei liene tarkoituksenmukaista kieltää kielten opetuksessa, mutta opiskelijoilta ei voida odottaa sisäsyntyistä taitoa käyttää tarjolla olevia mahdollisuuksia vastuullisella ja oppimista tukevalla tavalla. Taidon kehittämiseen tarvitaan koulutusta, jota taustoitan tuoreilla tutkimuksilla. Lopuksi esittelen pieniä kokeiluja, joita olen tehnyt englannin opintojaksoilla ammattikorkeakoulussa. Kokeilujen avulla olen pyrkinyt antamaan opiskelijoille eväitä ja valmiuksia käyttää konekäännöksiä vastuullisella tavalla kielen opiskelussa ja työelämässä.
Kannustava palaute ja opettajan arviointityö lukion kieltenopetuksessa
Toni Mäkipää ja Raili Hildén
Tämä teksti perustuu väitöskirjatutkija Toni Mäkipään ja apulaisprofessori Raili Hildénin artikkeliin What Kind of Feedback is Perceived as Encouraging by Finnish General Upper Secondary School Students?. Artikkeli on osa Mäkipään väitöskirjaa, jossa tarkastellaan lukioarviointia. Tutkimuksessa kartoitettiin, millainen palaute on lukiolaisten mielestä kannustavaa ja miten opettajan arviointityö näyttäytyy lukiolaisille. Tutkimukseen osallistui 95 ruotsia opiskelevaa, 160 englantia opiskelevaa ja 27 ranskaa opiskelevaa lukiolaista. Tulokset osoittavat, että lukiolaisten mielestä kannustava palaute liittyi erityisesti tuotoksen, kuten kirjoitustehtävän, sisältöön: miten työtä voisi parantaa tai mitkä ovat sen hyvät ja huonot puolet. Myös positiivinen ja kriittinen palaute näyttäytyi lukiolaisille kannustavana. Opiskelijat näkivät opettajan arviointityön melko summatiivisena, eli se koostui lähinnä kokeista ja kurssiarvosanojen antamisesta. Palautetta ei nähty merkittävänä osana opettajan arviointityötä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että opettajankoulutuksessa tulee keskittyä enemmän formatiivisen arvioinnin eli oppimisprosessin aikana tapahtuvan arvioinnin merkitykseen opetuksessa.
Kohti monikielistä akateemista asiantuntijuutta: yliopisto-opiskelijoiden käsityksiä kielenoppimisesta
Hillamaria Pirhonen
Tässä artikkelissa tarkastelen ensimmäisen vuoden yhteiskuntatieteiden opiskelijoiden käsityksiä kielenoppimisesta ja omasta toimijuudestaan. Kuvailen tutkimuksen lisäksi Jyväskylän yliopiston Monikielisen akateemisen viestinnän keskuksessa tehtävää monikielisen korkeakoulupedagogiikan kehittämistyötä. Pohdin myös käytännöllisellä tasolla, millaisia pedagogisia päätelmiä voisimme tutkimuksen tuloksista tehdä.
Mitä muuta tiedonalan kieli on kuin sanastoa? – Kuinka lähestyä tiedonalojen kielioppia
Henri Satokangas ja Anne Tiermas
Kielitietoisuus on jo pitkään ollut näkyvässä asemassa opetussuunnitelmissa, opettajankoulutuksessa ja opetusta koskevassa keskustelussa. Ajatus siitä, että jokainen opettaja on myös oppiaineensa kielen opettaja, tunnetaan laajalti. Mutta kuinka tarkka käsitys opettajilla, opettajankouluttajilla ja muilla opetuksen kentän toimijoilla on siitä, millaista minkäkin tiedonalan kieli on ja kuinka se rakentuu? Jos jokainen opettaja on kielenopettaja, millaista kieltä hän opettaa? Jotta eri aineiden opettajat voivat todella toimia kielitietoisina tiedonalojensa kielen opettajina, tarvitaan täsmällistä ja konkreettista ymmärrystä tiedonalojen kielten kieliopillisista ominaisuuksista. Myös tutkittu tieto tiedonalojen kieltä koskevista opettajien käsityksistä on tarpeen.
Aikuinen(kin) tarvitsee monenlaista kirjoittamista
Mari Honko, Sari Sulkunen ja Heidi Vaarala
Lukutaitoa on tutkittu pitkään monista eri näkökulmista, ja säännöllisesti saamme lukea mediassa laajojen lukutaitotutkimusten tuloksista. PIRLS- ja PISA-tutkimukset kertovat suomalaislasten ja -nuorten lukutaidosta kansainvälisessä vertailussa (Mullis, Martin, Foy & Hooper 2017; OECD 2019a), ja PIAAC-tutkimus antaa tietoa työikäisten aikuisten luku- ja digitaidoista (OECD 2019b). Kirjoittaminen on tutkimuksissa jäänyt lukutaitoa vähäisemmälle huomiolle (Kauppinen, Pentikäinen, Hankala, Kulju, Harjunen & Routarinne 2015), eikä edes lasten ja nuorten kirjoitustaitoa ja kirjoittamista ole tutkittu siinä määrin kuin lukutaitoa. Aikuisten kirjoittaminen on jäänyt tekstitaitotutkimuksen marginaaliin. Aikuisten kirjoittamiseen kohdistuvasta tutkimuksesta ei myöskään ole tehty systemaattista katsausta. Tässä artikkelissa keskitymme erityisesti aikuisten kirjoittamiseen ja muuttuviin kirjoitustaitotarpeisiin Suomessa. Tuomme esiin, miten käsitys kirjoittamisesta on muuttunut ja miten moninainen rooli kirjoittamisella on aikuisten arjessa. Lopuksi tarjoamme lukijoille mahdollisuuden osallistua tutkimukseen, jossa tarkastellaan aikuisten kirjoittamista ja kirjoitustaitotarpeita digitalisoituvassa Suomessa.
Decolonizing English Language Pedagogy: A Study of Cultural Aspects in English Language Coursebooks and Teachers’ reflections in Pakistan
Syed Waqar Ali Shah
Language does not exist in a vacuum; it is deeply rooted in the structures reflecting and carrying dominant ideologies and social values. Likewise, foreign language teaching does not aim at a mere transmission of linguistic knowledge, but it also brings with it the ideological repercussions. In Pakistani society, English Language teaching either promotes the state-centric view of social reality or reproduces the cultural discourse(s) of colonialism. This study situated in Pakistani context points out the colonial construction of English language learners’ identities in elite Private schools drawing on Fairclough’s (2003) Critical Discourse Analysis (CDA) framework and Mignolo’s (2009, 2011) decolonial option. The study includes language coursebooks and teachers’ reflections as two major sources of data to draw conclusions that English Language teaching in the elite private sector establishes and reinforces the dominant cultural discourse(s) of coloniality as a macro-narrative which is in a conflict with the learners’ local and other global identities.
Kulttuurisen lukutaidon oppimisohjelma: työkaluja empatian ja vuoropuhelun opettamiseen ja oppimiseen
Tuuli Lähdesmäki
Nykymaailmassa tarvitaan kulttuurista lukutaitoa eli taitoa toimia vuorovaikutteisesti ja empaattisesti osana kulttuurisesti monimuotoisia yhteisöjä. Artikkelissa pohditaan, mitä kulttuurinen lukutaito tarkoittaa, miksi se on tärkeää ja miten sitä voidaan opettaa ja oppia kouluissa. Artikkeli perustuu Euroopan komission Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitetun DIALLS-hankkeen tutkimustuloksiin ja yhteistyöhön koulujen kanssa seitsemässä Euroopan maassa. Hankkeessa toteutettiin kaikille avoin kulttuurisen lukutaidon oppimisohjelma.
Kielenoppija tarvitsee tuekseen kielitietoisuutta ja yhteisiä tekoja
Minna Intke-Hernandez
Kielenoppimista on totuttu pitämään lähtökohtaisesti yksilön tehtävänä. Todellisuudessa siihen kuitenkin tarvitaan kielitietoisia yhteisöjä, joissa jokainen ihminen kohdataan niine kielellisine ja kulttuurisine resursseineen, joita hänellä on käytössään. Yhteiset, mahdollisesti monikieliset hetket merkitsevät kielenoppijalle paljon, sillä ne ovat arkisia vuorovaikutustilanteita, jotka tarjoavat mahdollisuuksia oppia kieltä vahvistaen samalla osallisuuden kokemuksia. Toimivan kielitaidon saavuttamiseen tarvitaan siis myös ympäristön kielitietoisuutta, johon kuuluu monikielisyyden hyväksyminen osana kielitaitoa sekä sen hyödyntäminen arkisessa vuorovaikutuksessa. Teksti perustuu kirjoittajan pitämään puheeseen Euroopan kielten päivän tapahtumassa lokakuussa 2021.