Kenen (ruotsinsuomalaiset) kieli-ideologiat?

Johdanto

”Kun nimi on Romppainen tai Kemppainen niin sinun täytyy osata ruotsia paremmin kuin ruotsalaiset kun haet töitä. Näin se vaan on!”

Näillä sanoilla kuvaili yhden ruotsinsuomalaisen koulun rehtori Ina Sinisalo − pitkäaikainen ruotsinsuomen puolestapuhuja ja ruotsinsuomalaisten oikeuksien puolesta taisteleva aktivisti – sitä kielitodellisuutta, jossa ruotsinsuomalaiset nuoret parhaillaan asuvat. Sinisalon mukaan, vielä 2010-luvullakin suomalaistaustaisen nuoren on osattava erityisen hyvin Ruotsin valtakieltä ruotsia, voidakseen menestyä elämässä. Vaikka tällainen valtaväestön odotus on vain yksi näkökulma vallitseviin kieli-ideologioihin, se kuvaa ympäristöä, jossa ruotsinsuomalaiset koulut toimivat ja jossa vaikuttavat monenlaiset päällekkäiset ja välillä ristiriitaisetkin kieli-ideologiat. Tässä artikkelissa tarkastelen osaa niistä kieli-ideologioista, joita pitkäaikainen koulututkimus paljastaa ja valotan sitä kielitodellisuutta, jonka suomalaistaustaiset ruotsinsuomalaiset koululaiset kohtaavat koulumaailman piirissä.

Tämä tutkimus on osa laajempaa kansainvälistä tutkimusyhteistyöprojektia IDII4MES: Investigating discourses of inheritance and identity in four multilingual European settings. Projektissa tarkastellaan monikielisten eurooppalaisten nuorten kielimaailmaa ja sitä, kuinka monikieliset nuoret ilmaisevat erilaisia identiteettejään ja toteuttavat kielellistä ja kulttuurillista perintöänsä kouluympäristössä, perhepiirissä, vapaa-ajalla ja esimerkiksi erilaisten sosiaalisten medioiden välityksellä.

Erilaiset ideologiat laajassa tutkimusaineistossa

Tämä artikkeli perustuu aineistoon, jota on kerätty etnografisin ja sosiolingvistisin tutkimusmenetelmin kahdessa ruotsinsuomalaisessa koulussa. Kenttätutkimus alkoi toukokuussa 2010 ja jatkuu joidenkin pääinformanttien osalta vieläkin. Aineisto koostuu laajoista luokkahuoneobservaatioista; luokkahuoneissa on kerätty myös ääni- ja videotallenteita. Tutkimuksessa on toteutettu myös yksilö-, ryhmä- ja fokusryhmähaastatteluja, joissa on haastateltu oppilaita, opettajia sekä koulujen rehtoreita ja muuta henkilökuntaa. Korpus sisältää myös vanhempien haastatteluja. Olemme edelleen tallentaneet mm. suuren joukon oppilaiden kirjallisia tuotoksia koulussa ja keränneet kielimaisemamateriaalia eli valokuvanneet järjestelmällisesti ruotsinsuomalaisten koululaisten fyysistä ympäristöä, siellä esiintyviä tekstikäytänteitä ja esimerkiksi kulttuurisia esineitä. Olen myös seurannut oppilaita mm. urheilukilpailuihin, erilaisiin juhliin ja tapahtumiin, luokkaretkille ja museo- ja teatterivierailuille. Tutkimusaineiston kerääminen alkoi luokkahuoneympäristössä ja eteni järjestelmällisesti luokkahuoneesta oppilaiden muuhun kouluympäristöön ja lopulta kotiin ja jälleen vapaa-ajalle. Koululaisten joukosta valittiin muutama pääinformantti, joita olen seurannut myös kotiympäristössä ja vapaa-ajalla.

Kaksikielinen pedagogiikka, kielimaisema ja kieli-ideologia

Ruotsinsuomalaiset koululaiset elävät monikielisessä kielimaisemassa. Virallisesti koulu on kaksikielinen, ja kaksikielisessä koulussa sekä suomi ja ruotsi saavat tilaa näkyä. Koulun kielimaisema ja esimerkiksi kaikki koulun omat pedagogiset kyltit ovat sekä suomeksi että ruotsiksi.

Aineisto-ote 1: Kaksikielinen kielimaisema

Suomen kieli näkyy kylteissä ensimmäisenä ja isommilla kirjaimilla ruotsinkielinen vastine annetaan alla hieman pienemmillä kirjaimilla. Suomenkielinen teksti on myös kirjoitettu samalla sinisellä värillä kuin havainnollistettu laskutoimitus eli matematiikan kieli. Tämä käytäntö kuvastaa hyvin koulun kieliasenteita: suomella on selkeästi tärkeämpi rooli ja status pedagogiikassa ja asioita opetellaan ensisijaisesti suomeksi. Vähemmistökielenä suomi on nostettu tarkoituksella näkyvämpään asemaan vaikkakin myös ruotsilla on keskeinen rooli. Koulun virallinen opetussuunnitelman tavoitteena on kasvattaa sujuvasti ja tasapainoisesti kaksikielisiä oppilaita.

Kaksikielisyyttä edistetään myös muissa pedagogisissa materiaaleissa ja oppilaiden koulutehtävissä. Esimerkiksi kotitaloustunnilla työskennellään pääasiassa suomeksi; ruoka-ainekset ja ruokaohjeet annetaan suomeksi, mutta oppimateriaalissa varmistetaan, että tarvittavat käsitteet opitaan ja ymmärretään myös ruotsiksi:

Aineisto-ote 2: Makkarakeittoa kahdella kielellä

Ruotsalainen ja ruotsinkielinen ruokakulttuuri on oppilaille usein ensisijainen ja tuttu; koulun opetussuunnitelmaan sisältyy, että myös suomalaiset ruokalajit tulevat oppilaille tutuiksi. Kotitalouden tunnilla painotetaan ruokasanojen ja ruokalajien merkityksiä suomeksi, pedagogisen kieli-ideologian keskiössä on oppia aine suomen kielellä. Mielenkiintoista on kuitenkin, että koulun kaksikielinen opetusideologia sisältää myös kaksikielisen kulttuuri-ideologian: makkarakeitto, Ruotsissa epätavallinen ruokalaji, havainnollistaa suomalaista ruokakulttuuria. On tärkeää että ruotsinsuomalaiset nuoret osaavat myös esittää suomalaisia ilmiötä ruotsiksi.

Aineisto-ote 3: Kaksikielisenä meidän luokassa

Yleisesti kaikki oppilaille ja vanhemmille jaettava tieto on kahdella kielellä. Kyltissä, johon oppilaat ovat yhdessä laatineet luokkahuoneen pelisäännöt, säännöt on ensin kirjoitettu suomeksi. Kaikkialla keskeisessä asemassa on suomi, Ruotsin suurin vähemmistökieli ja ruotsinsuomalaisten koululaisten vanhempien tai isovanhempien kieli. Tällainen kaksikielinen kielimaisema kuvastaa sitä kielitodellisuutta, jossa oppilaat elävät. Samalla se kertoo koulun ja opettajien monimuotoisuuden tiedostamisesta, pedagogiikasta, jossa kaksikielisyyden ideologia integroidaan opetukseen.

Pedagogisten käytänteiden lisäksi kaksikielisyyden periaate näkyy myös koulussa muulla tasolla. Sekä suomalaisia että ruotsalaisia perinteitä vaalitaan. Esimerkiksi Suvivirsi eli Den blomstertid nu kommer lauletaan kevätjuhlassa molemmilla kielillä, joka toinen säkeistö suomeksi, joka toinen ruotsiksi. Koulun juhlissa lauletaan myös Suomen kansallislaulu, suomeksi.

Koululaisten kieli-ideologiat ristitulessa

Koulun pedagoginen ja visuaalinen kielimaisema on kaksikielinen, ja se muodostaa luonnollisesti suuren osan siitä kieli-ideologiasta, jonka ympäröimänä oppilaat kasvavat. Koululaisten omat käsitykset kielistä vaihtelevat. Fokusryhmähaastattelujen, jossa oppilailta kysyttiin mielipiteitä suomen kielen opiskelusta ruotsinsuomalaisessa koulussa, vastaukset heijastavat monenlaisia, välillä ristiriitaisiakin käsityksiä. Toisaalta opiskelu kaksikielisessä ruotsinsuomalaisessa koulussa koetaan hyödylliseksi, toisaalta omaa koulua ja sen marginaalisuutta arvostellaan; eräs oppilaista esimerkiksi toteaa: ”minulle ei ole mitään hyötyä siitä, että käyn kaksikielistä koulua”. Myös yhteiskunnan ideologiat ja asenteet heijastuvat lasten mielipiteissä esimerkiksi seuraavasti: ”Mun kaverit ajattelee että tämä koulu on jotenkin huonompi kuin ruotsinkielinen koulu”, tai kuten eräs viidesluokkalainen poika sanoi: ”Tämä on köyhä koulu”. Lasten kieli-ideologioissa kuuluu myös selkeästi vanhempien ja muiden auktoriteettien ääni. 12-vuotias Nike sanoi fokusryhmähaastattelussa: ”Mun äiti sanoo että on hyvä että osaa monta kieltä, saan isona paremmin töitä”. Tästä asiasta kaikki ryhmän jäsenet olivat yksimielisiä. Kaiken kaikkiaan oppilaiden kieli-ideologiat ovat monimuotoisia; sama puhuja voi tiedostaa suomen kielen hallitsemisen positiiviset vaikutukset, mutta samaan aikaan tuoda esiin vähemmän positiivisia, kriittisen ideologisia, ääniä. Nuorten elämänpiirissä suomen kielen mukanaan tuoma hyöty nähdään henkilökohtaisena piirteenä; koululaisten on vaikea nähdä kaksikielisyydelle yhteiskunnallista relevanssia.

Myös yhteiskunta säätelee koulun kieli-ideologioita

Kuten edellä näimme, koulun epäviralliset pedagogiset kyltit ovat kaksikielisiä. Monet ei-pedagogiset kyltit heijastavat vastaavasti yksikielistä, suomenkielistämisen kieli-ideologiaa. Esimerkiksi koulun keittiön seinässä on seuraava viesti ”Käytäthän punaisia wettex −liinoja pöytien pyyhkimiseen!”; kyltti on luonnollisesti sekä koulun henkilökuntaa, vanhempia oppilaita, vanhempia ja mahdollisesti myös vierailijoita varten. Koulun sisäisessä pedagogisessa ideologiassa kaksikielisyys korostuu, mutta funktionaalisissa yhteyksissä suomen kielelle annetaan vahvempi ja suurempi tila. Kaikkea ei myöskään koeta tarpeelliseksi kääntää ruotsiksi. Koulun pääkielenä – funktionaalisen kielimaiseman tasolla – on suomi.

Koulun kielimaisemassa on myös ns. virallisia kylttejä, joiden kielikäytänteet ovat yhteiskunnan säädösten mukaisia. Suurin osa virallisista kylteistä on ruotsinkielisiä:

Aineisto-ote 4: Viralliset kyltit ovat ruotsin kielellä

Terveydenhoito ja kontaktit ympäröivään yhteiskuntaan ovat valtion kielellä, mikä on yleinen käytäntö vähemmistökouluissa. Koululaiset ovat kasvaneet näihin käytänteisiin ruotsiksi. Hygieniasäädöksissä määrätään, että koulun keittiössä on oltava selkeät ruotsinkieliset kyltit mm. erottelemaan henkilökunnan (ruoka)kaapit ja kouluruokailun elintarvikkeille tarkoitetut tilat:

Aineisto-ote 5: Koulun kaksikielinen kieli-ideologia

(Tutkimuseettisistä syistä olen rajannut pois kaiken muun virallisen vaadittavan ruotsinkielisen tiedon eli koulun ja kunnan viralliset leimat, osoitteet ja yhteystiedot.) Vaikka virallinen vaatimus mm. paloturvallisuuteen ja ruokahygieniaan liittyvistä tiedoista on ruotsiksi, koulussa on kuitenkin itse tietoisesti muokattu osa kylteistä kaksikielisiksi; vaadittava virallinen tieto tulee kunnan määräyksien mukaan tällaisissa kylteissä ensin ruotsiksi, ja viralliset yhteystiedot annetaan ainoastaan ruotsiksi. Näissä kylteissä konkretisoituvat sekä yhteiskunnan viralliset kieli-ideologiat että koulun pyrkimys kaksikieliseen kielimaailmaan ja pyrkimys pysytellä siinä myös funktionaalisen käytännön tasolla. Kieli-ideologian heijastuma käytäntöön on myös se, että koulun henkilökunta on nähnyt vaivaa tehdäkseen näistä kylteistä kaksikieliset; virallinen formaatti kun tulisi ruotsinkielisenä suoraan kunnan virastoista.

Monikielinen opettaja kieli-ideologioiden keskiössä

Erilaiset kieli-ideologiat heijastuvat myös opettajien työssä. Seuraava esimerkki on tallennettu englannin kielen tunnilta. Menossa on opettajajohtoinen keskustelu oppikirjan tekstistä, jossa kerrotaan kirjassa esiintyvästä kuvitteellisesta opettajasta, Mr Painista: harjoituksessa opettaja saapuu luokkahuoneeseen, jossa oppilaat, sen sijaan että ovat tehtäviensä kimpussa, tanssivat villisti pöydällä ja juhlivat. Ruotsinsuomalaisen koulun luokkahuoneessa opettaja kommentoi riveillä 1−2 oppikirjan tapahtumia. Yhtäkkiä joku koputtaa luokkahuoneen oveen (rivi 3) ja viereisen luokan oppilas astuu luokkahuoneeseen keskeyttäen opetustilanteen. Oppilas kysyy, onko koulun jalkapallo kenties luokassa (rivi 7):

Aineisto-ote 6: Ristiriitaiset kieli-ideologiat

Creese ja Blackledge (2011: 1197) kuvaavat erilliseksi kaksikielisyydeksi (separate bilingualism) tilannetta, jossa opettaja vaatii kielten erottelua, kuten rivillä 8 ja 9, kun opettaja pakottaa luokkahuoneeseen kesken tuntia tulevan oppilaan muotoilemaan kysymyksensä uudelleen opittavan oppiaineen kielellä eli englanniksi. Erillisen kaksikielisyyden ideologia heijastuu sanoissa “we don’ t speak Swedish in here”. Ristiriita kielikäytänteiden välillä on luonnollisesti se, että opettaja on aikaisemmin puhunut samassa opetustilanteessa ruotsia. Tässä on kyseessä selkeästi pedagoginen ideologia, jossa opittava kieli, englanti, on keskiössä. Myöhemmin samalla tunnilla keskustelu siirtyy sananlaskuun “När katten är borta dansar råttorna på bordet”, jonka opettaja lausuu ääneen ja samanaikaisesti kirjoittaa taululle (rivillä 28):

Aineisto-ote 7: Kielentäminen ideologiana

Kielenopettajan kieli-ideologiat heijastavat toisaalta oikeakielisyyden ideologiaa, jossa hän opastaa oppilaita siihen, mikä on korrekti tapa käyttää englantia. Sama opetuksen ideologia heijastuu myös opettajan metalingvistisessä pedagogisessa dialogissa “en mus flera möss”, jossa hän kirjoittaa sananlaskun taululle ruotsiksi kerraten samalla ääneen oikean taivutusmuodon. Pedagogiset kieli-ideologiat kantavat siis englannin oppitunnilla yli kielirajojen. Mielenkiintoista tässä esimerkissä on myös se, että opettaja kielentää ja arvuuttelee, mikä samainen sananlasku on suomen kielellä. Rivillä 33 hän ehdottaa “milloin kissa” ja pyytää oppilaita auttamaan; lopputulokseen päädytään yhteistyöllä. Tässä lyhyessä opettajajohtoisessa englannin kielen interaktiivisessa harjoituksessa ilmentyvät monenlaiset pedagogiset kieli-ideologiat. Suomea vain vähän taitavan opettajan kiinnostus suomen kieltä kohtaan “hur säger man det här på finska” ilmentää aidosti ja positiivisella tavalla koulun kieli-ideologiaa, jossa suomen kieltä arvostetaan. Opettaja myös vahvistaa oppilaiden kieli-identiteettiä ilmaistessaan puutteelliset suomen kielen taitonsa ja sanoo: “jag kan bara lite”.

Kielentämisen käytänteet heijastavat monikielisyyden ideologiaa; puhujat tekevät kielivalintansa sen mukaan millaisina haluavat itsensä nähtävän (García 2010: 524). Mielenkiinnostaan suomen kieltä kohtaan opettaja on vapaa-ajallaan opiskellut suomen kielen alkeita ja tekee sitä jatkuvasti opetuksensa ohessa yhdessä suomea taitavien oppilaidensa kanssa. Hän käyttää noviisiuttaan pedagogisena työkaluna: samalla kun hän luotsaa oppilaita englannin kielen saloihin ja antaa tukea myös ruotsin kielen omaksumisessa, hän on aidosti kiinnostunut oppilaiden muista kielistä. Ilmaisemalla halunsa oppia ja käyttää suomeansa hän antaa oppilaille mahdollisuuden asettua asiantuntijan roolin ja täten tuoda esille myös ruotsinsuomalaista taustaansa ja perimäänsä. Tilanteessa, jossa opiskelijoiden kielitaito on heterogeeninen, opettajan käytäntö heijastaa kieli-ideologiaa, jonka mukaan myös suppea kielitaito kelpaa kommunikaatiotilanteessa. Tämä on luonnollisesti usein vanhempien tai jopa valtayhteiskunnan kieli-ideologian vastainen näkemys, jonka mukaan lasten halutaan oppivan kieliä kunnolla. Kommunikaatiota ja ruotsinsuomalaisten oppilaiden kaksikielisyyttä sekä heterogeenistä kielitaitoa arvostavan opettajan käytänteissä tämä toimii taitavana pedagogisena työkaluna: hekin, joilla on heikommat taidot ruotsissa saavat kokea ylpeyttä vahvasta suomen kielen taidostaan.

Aineisto-ote 8: Monikieliset tekstikäytänteet

Oheisen valokuvan olen tallentanut luokkahuoneen taululta. Taulun yläkulmasta voi löytää monikielisiä tekstikäytänteitä: ruotsin, suomen ja espanjan lisäksi taululla on myös matemaattisia koodeja ja nimityksiä. Kuva todistaa, että opettajat suhtautuvat myönteisesti ei-standardinmukaiseen pedagogiikkaan, mikä konkretisoi monikielisyyden ideologiaa: koulu ei keinotekoisesti lokeroi kieliä. Normatiiviseen yksikielisyyteen tähtäävät ideologiat eivät näyttäisi tässä pedagogisessa monimuotoisessa ympäristössä kovinkaan uskottavilta.

Lopuksi

Ruotsinsuomalaiset nuoret ja lapset elävät monenlaisten kieli-ideologioiden keskiössä. Tässä artikkelissa kuvailin, millä tavalla kieli-ideologiat liittyvät ruotsinsuomalaisen koulun kielimaailmaan. Työskentely ruotsinsuomalaisessa koulussa on johtanut siihen, että monikieliset kielenkäyttöstrategiat ja samalla kaksikielisyyden periaate ovat aktiivisesti opettajien käytössä. Rehtorien äänet heijastavat lisäksi vahvasti valtayhteiskunnan odotuksia. Kaikkien päällekkäisten ja ristiriitaistenkin kieli-ideologioiden taustalla on yksi ideologia, joka on ylitse muiden: ruotsinsuomalaiset koululaiset käyvät ruotsinsuomalaista koulua, jonka heidän vanhempansa ovat heille aktiivisesti valinneet. Kuten eräs ruotsinsuomalainen äiti totesi: ”Eivätkö juuri monikieliset ole niitä tulevaisuuden menestyjiä?”. Se on ideologia, josta kaikki koulussa ovat yksimielisiä.

Kirjoittaja toimii tutkijana Tukholman yliopiston suomen kielen, balttilaisten kielten ja saksan kielen laitoksessa. Hän vierailee lokakuun ajan Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa Jyväskylän yliopistossa. 

Valokuvat: © Anu Muhonen / IDII4MES

Lisätietoa IDII4MES-projektista mm. http://www.heranet.info/idi4mes/index

Lähteet:

Creese, A. & Blackledge, A. with Baraç, T.; Bhatt, A.; Hamid, S.; Wei, L.; Lytra, V.; Martin, P.; Wu, C.-J. & Yağcioğlu, D. (2011). Separate and flexible bilingualism in complementary schools: Multiple language practices in interrelationship. Journal of Pragmatics 43, 1196-1208.

García, O. (2010) ‘Languaging and Ethnifying’, in Joshua A. Fishman and Ofelia Garcia (eds) Handbook of Language and Ethnic Identity. Disciplinary and Regional Perspectives. Vol. 1., 519-534.