Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen eurooppalaisia laatusuosituksia työstäneen Aduqua-projektin maaliskuisen seminaarin puhujien painotuksissakin näkyi tarve kokonaisvaltaisiin palveluihin. Eri toimijoiden yhteistyötä ja yhteistä näkemystä tulee tehostaa kautta linjan, ennen kuin koulutusprosessin tuloksellisuutta voidaan kasvattaa. Lisäksi koulutuksen tulee olla kohdallista: tarvitaan oikea ajoitus, välineet ja intensiteetti vaikuttavuuden lisäämiseksi. Kenties Suomen pienestä maahanmuuttajavolyymista johtuen koulutus- ja työllisyyspolitiikan ohjausliikkeet ovat olleet meillä verkkaisia ja enemmän massoja palvelevia. Työperäisten maahanmuuttajien kohdalla esimerkiksi koulutus on pitkälti omaehtoisten kurssien varassa, työnantajasta riippuen. Eurooppalaiset kotoutumistoimenpiteet näyttäytyvät seminaarin pohjalta dynaamisina ja monitahoisina, hyvässä ja pahassa. Voimme halutessamme oppia paljon maista, joissa perinne on pidempi: esimerkiksi opetuksen säännöllinen ja riippumaton auditointi, ulkoinen arviointi, on meille vielä vierasta. Voisiko se luoda painetta suunnata toimenpiteitä jo koulutuksen suunnitteluvaiheessa tarkemmin?
KOP-projekti on etsinyt kolmen vuoden ajan toimivia palvelumalleja sekä työnantajille rekrytointipalveluiden ennakoimiseksi että kohdallisen, teknologiaa hyödyntävän koulutuksen kehittämiseksi. Väestöpyramidin ollessa päälaellaan tulee kasvavaa työvoiman tarvetta tietyillä aloilla ennakoida tehokkaasti, ja tähän Kaupunkiseudun elinkeino- ja kehitysyhtiö Tredea Oy:n vetämä KOP-projekti pyrkii. Tredean asiantuntijuus palvelee ennen kaikkea elinkeinoelämän tarpeita ja alueen vetovoimatyötä. Projektin toinen osa-alue, koulutusten kehittäminen ja uuden opetusteknologian testaaminen, on Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksen vastuulla yhden ihmisen resurssilla. Kansallisella tasolla pohditaan lisäksi kielitaidon riittävyyttä ja sen arviointia hoitoalalla, sekä edistetään yhteistyötä yhteiskunnan ja elinkeinoelämän välillä: tällainen kokeilu on ollut esimerkiksi yhteishankintamallin pilotointi kielikoulutusten mahdollistamiseksi. Kaikkien mainittujen tavoitteena on sujuva rekrytointi-, asettautumis- ja kielikoulutuspalvelutarjonta pysyvien ammattilaisten takaamiseksi alueelle.
Kotouttava kieli työperäisille
Työperäisten maahanmuuttajien kohdalla joustavat tarpeet ja muuttuvat tilanteet korostuvat. Helsingistä Pirkanmaalle jalkautettu finnishcourses.fi on askel oikeaan suuntaan: omaehtoinen kielikoulutustarjonta on nähtävissä keskitetysti, ja taustainformaatio on esillä tiiviisti ja ymmärrettävästi. Työn ohessa ja monien muuttujien keskellä kotoutuessa kielen oppiminen ei ole on/ off -tyyppinen valinta, vaan polveileva ja muuntuva prosessi. Erilaisiin oppimistarpeisiin tulee olla tarjontaa sosioekonomisesta taustasta riippumatta kaikille motivoituneille maahanmuuttajille.
Yksi painotus näyttäisi olevan viestinnällisyyden tai viestintätaitojen korostaminen S2-opetuksessa. Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet mainitsevat funktionaalisen kielitaidon yhtenä painopisteenä. Kieltä tarvitaan erilaisiin tarkoituksiin, niin formaaleihin kuin arjen viestintäänkin. Mustavalkoisesta asetelmasta, jossa toista painotetaan toisen kustannuksella, tulisi siis päästä tasapainoon. Työperäisen maahanmuuton kohdalla molemmat taidot ovat tarpeen: kielen rakenteet on hallittava, jotta kirjalliset työt mahdollistuvat. Toisaalta puhekieli tulee huomioida vahvasti, jotta arkinen viestintä ja kotoutuminen mahdollistuvat. Tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa paljon mahdollisuuksia näiden samanaikaiseen huomioimiseen, mutta kehittämistyö on edelleen harmillisen paljon hankkeiden varassa. Valmiimmilla malleilla tekniikan soveltaminen yleistyisi, ja tieto- ja viestintätekniikan käyttö olisi luonteva osa oppimista.
Uuden opetusteknologian äärellä
Teknologia monine sovelluksineen nähdään uutena mahdollisuutena kehittää joustavia kielenoppimisympäristöjä ja -välineitä. Pelien tuoma elämyksellisyys ja 3D-virtuaalimaailmojen autenttisuus mahdollistavat tuoreen lähestymistavan, mutta edellyttävät myös uudenlaista opettajuutta. Esimerkiksi Tampereen yliopistoissa eri osastoilla työskentelevien, maahanmuuttajataustaisten asiantuntijoiden ryhmälle toteuttamamme virtuaalinen 3D-pilottikurssi sai osakseen paljon kiinnostusta ja se otettiin ilolla vastaan. Vaatimus reagoida välittömästi, viestiä autenttisesti ja nauttia anonymiteetin tuomasta suojasta koettiin mielekkäänä ja motivoivana tapana opiskella.
Toinen 3D-pilotti toteutettiin hoiva-alan virtuaaliterveyskeskuksessa. Koulutus ostettiin koulutuskuntayhtymä Salpauksesta, jossa kokenut verkkopedagogi ja S2 (suomi toisena kielenä) -asiantuntija Marja Ahola räätälöi sisällöt terveydenhuollon viestintätaitoa kehittämään. Opetuksen tukena käytettiin blogia ja Skypeä, ja opetuksessa vuorottelivat itsenäiset, ryhmä- ja opettajavetoiset tehtävät. 3D osoitti potentiaalia usein kaivatun yleiskielen kehittämiseen, reagointiin ja aktiiviseen tiedon etsintään, mutta teknologian moninaiset haasteet hidastivat olennaisesti ympäristön täysimittaista hyödyntämistä.
Maksajan tai tilaajan odotus on aina tosiasia. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö maahanmuuttajakoulutuksessa edellyttääkin avarakatseisen opettajan lisäksi riittävää suunnitteluresurssia onnistumisen ”petaamiseksi”. Mobiililaitteet kuten älypuhelimet ja tabletit mahdollistavat paljon interaktiivista etäoppimista tai blended learning -tyyppisiä painotuksia, jos opettaja jaksaa tehdä ne riittävän helppokäyttöisiksi. Nousevana trendinä puhutaan omien mobiililaitteiden käytöstä opetuksessa (BYOD = bring your own device), joka vaikuttaisi olevan maailmalla yleisempää kuin Suomessa. Tällöin opettajan murheeksi jää kaikille avautuvien sovellusten valinta, laiteriippumattomat alustat ja selainrajoitusten huomioiminen. Jos tämä kaikki linkitetään kielen oppimisessa viestinnälliseen ja ryhmädynamiikan kontekstiin voi käydä niin, ettei opettaja ehdi sosiaalista näkökulmaa miettiäkään. Eli ei tule edetä tekniikka edellä, mutta sen jättäminen sivuseikaksi voi olla oppimiskokemuksen kannalta kohtalokas valinta.
Yksi mielenkiintoinen uusi polku on lisätyn todellisuuden käyttö opetuksessa (AR eli augmented reality). Kotoutumisen näkökulmasta AR-tekniikalla voisi avata esimerkiksi sanaston harjoittelua tukevia objekteja jo alkuvaiheessa visualisoimaan opittuja sanoja. Työelämäorientaatiota voi tukea yhteiskunnan palveluihin liittyvällä informaatiolla, kuten koulutusjärjestelmästä kertovalla 3D-animaatiohahmolla, tai autenttisen näköisellä 3D-objektilla (kuten vero- tai KELA-kortilla), jolloin fyysinen paikka ja abstrakti sisältö yhdistyvät elämyksellisesti. AR-tekniiikan käyttö koulutuksessa on vasta kehittymässä, ja jäämme odottamaan pidemmälle kehitettyjä, tuotantokelpoisia ja tietylle kohderyhmälle suunnattuja sovelluksia.
Entä mitä tämä teknologiapaljous voisi olla käytännössä tänään? Kouluttajan ensimmäinen avaintaito on tuntea kenttää ja valita oppimiseen sopivat välineet. Ikävä kyllä valmiita suosituksia tai tuotepaketteja ei meillä vielä ole mainitun pienen maahanmuuttajavolyymin vuoksi, mutta sen kasvua ja tekniikan kehittymistä odotellessa voi ja kannattaa visioida. Eikö olisi mainiota lähettää motivoitunut, hyvillä tietoteknisillä valmiuksilla varustettu kielen oppija vaikkapa torille selvittämään paikan historiaa, kulttuurisia merkityksiä tai tutkimaan puhekielen ilmiöitä teknologia-avusteisesti? Tuotokset voi kerätä haastatteluina ja kuvina yhteiseen blogiin, kertoa siellä omin sanoin AR-sovelluksella avatusta 3D-esineistöstä sekä QR-koodien takaa skannatuista kuvista. Taustalle oppija voi lisätä oman, kerättyä aineistoa selventävän audiomateriaalin. Ja ryhmätyössä jokainen löytää sopivan roolin, jos laitteita tai taitoa niiden käyttöön ei ole riittävästi niin, että sama tehtävä soveltuisi kaikille. Täydennyskoulutus ja organisaation sisäiset kehittämispäivät voisivat olla alku opettajien osaamisen lisäämiseksi: jostakin pitää aloittaa ja onni suosii rohkeaa.
Elämää ja elektroniikkaa Suomessa?
Uuden opetusteknologian kohdalla on pakko myöntää, että tarjonta on valtavaa. KOP-projektissa tehdyn kehitystyön ydinsanoma onkin, että ensin tarvitaan rakenteellisen tason yhteistyötä tavoitteen kokonaisvaltaiseksi hahmottamiseksi: kotoutumisen palapelissä kielipalikkaa ei ole järkevää hankkia yhdeltä luukulta, palvelu- ja asiointisosaamista toiselta ja sosiaalisia suhteita kolmannelta. Tanskassa International House Copenhagen on koonnut palvelut, viranomaiset ja lupaprosessit yhden katon alle, ja maahanmuuttajan rekisteröitymisen koko prosessi eri viranomaisten palveluihin hoituu parhaimmillaan tunnissa. Tietojärjestelmät ja logistiikka on valjastettu palvelemaan yksilöä, ja sitä kautta myös viranomaisten, elinkeinoelämän ja työnantajien tiedonsaanti tehostuu. Kaikki voivat siis voittaa. Kööpenhaminan malli ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se tarjoaa meillekin kiinnostavan esimerkin maahanmuuttajan alkuvaiheen ohjaukseen: palveluiden yhdistäminen poikkihallinnollisesti on mahdollista, jos tahtotila on olemassa.
Rakenteellisen tason kehittämisen pohjalta todellisuus kielen ja kotoutumisen osalta voisi villisti visioiden rakentua näin: tekniikan, S2-pedagogiikan ja sosiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijat toimisivat tiiviissä yhteistyössä, ja ostajan painotusten mukaan räätälöitäisiin sisällölliset ja tekniset tarpeet huomioiva oppimisympäristö juuri tietylle kohderyhmälle. Keskiössä olisivat oppijoiden tarpeet ja taustat, ja kaikki toteutus toimisi (hieman yritysmaailmasta tuttua LEAN-ajattelua mukaillen) ketterästi ja yksilölliset oppimistavoitteet mahdollistaen. Käytännössä tämä tietysti edellyttää asiantuntijaorganisaatiota ja/tai oppilaitosten yhteistyötä, mutta esimerkiksi julkisten koulutushankintojen kilpailutusjärjestelmää purkamalla tai kehittämällä se on mahdollista.
Kotoutuminen vai kieli edellä?
Osana maahanmuuttajan työ(harjoittelu)paikan aktivoimista ja työnantajan tukea KOP-projektissa pohdittiin maahanmuuttajataustaisen oppijan/harjoittelijan/työntekijän perehdyttäjän roolia. Jos työpaikalla onkin halua ja aikaa kieliharjoittelun tukemiseen, aina ei löydy toimivia välineitä. Etenkin, jos oma ala on jotain muuta kuin kielen opetusta ja kotoutumista. Tampereella testattiin paperista työkirjaa, joka tarjoaa strukturoidun mallin työssä oppimisen tukemiseen oppija-ohjaaja -parille, kun siirrytään kielitaidon taitotasolta A tasolle B. Kannustavan vastaanoton perusteella kirjasta tehdään lokakuun aikana e-versio Eki. Eki on yksi osaratkaisu joustavien kielenoppimisvälineiden tarpeeseen silloin, kun taustalla on halu ja realistinen mahdollisuus uuden kielen opiskeluun yhdessä ohjaajan kanssa. Eki toimii myös mobiililaitteissa, joten kielen oppiminen siirtyy tilanteen salliessa työpaikalta vaikkapa työmatkalle tai mökkilaiturille.
Kysymykseen kielikoulutuksen haasteiden kokonaisvaltaisesta ratkaisusta ja sosiaalisen ulottuvuuden huomioimisesta on vaikea vastata teknologialla. Selvää kuitenkin on, että tieto- ja viestintätekniikkaa sattumanvaraisesti soveltamalla sen arvo jää mitättömäksi, ja kokemuksesta hyötyy vain osa kohderyhmästä. Kotoutumisen kokonaisprosessin omistajuus ja poikkihallinnollisuus voisivat luoda uudenlaisen maahanmuuttajakoulutuksen eetoksen, jonka keskiössä ei ole yksin kieli tai työllisyys, vaan hyvinvoivan yksilön sopivat ja oikea-aikaiset palvelut. Tämän seurannaisvaikutuksena kieli ja työ ovat välineitä autenttiseen toimijuuteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen yhtä lailla työperäisillä kuin muillakin maahanmuuttajaryhmillä. Sopivilla, joustavilla koulutuspalveluilla voidaan vastata myös lisääntyvän liikkuvuuden haasteisiin: maahanmuuttajat tulevat ja menevät, ja joskus tavoitteena onkin vain riittävän hyvä kielitaito. Tähän tarpeeseen mobiilit verkkoratkaisut ovat oiva lisä, kunhan volyymin kasvu tekee tuotteista kaupallisesti kannattavia.
Projektin lähestyessä loppuaan KOP jalkauttaa kertynyttä tietoa ja toimivia malleja. Työperäiseen maahanmuuttoon liittyviä koulutuksia ja tukipalveluita (niin maahanmuuttajille kuin työyhteisöillekin) on mallinnettu tuotekorteiksi, etenkin koulutusta suunnittelevien ja ostavien tahojen osaamisen tueksi. Näitä voi tilata printtinä tai katsoa sähköisenä blogistamme. Kerromme mielellämme myös tieto- ja viestintätekniikan käytöstä kuten 3D-ympäristöstä, omista kokeiluistamme ja erityisesti Eki-verkkokirjasta räätälöidyissä infoissa. Uuden opetusteknologian tuulia esitellään vielä kerran 14.11.2014 epäkonferenssissa nimeltä TeknoEpikset. Tervetuloa Tampereelle!
Jutun kirjoittajan avatar
Kristina Kemi (YTM) toimii kehittäjä-kouluttajana Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa Kansainvälisen osaamisen palvelut -projektissa 2012–2015.
Lähteet
Maahanmuuttajien merkitys tulevaisuuden työvoimana Pirkanmaalla. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 5/2011:
http://www.tampere.fi/material/attachments/m/657vydItw/Maahanmuuttajien_merkitys_tulevaisuuden_tyovoimana_Pirkanmaalla_VALMIS.pdf [Luettu 15.9.2014]
Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet 2012: http://www.oph.fi/download/139342_aikuisten_maahanmuuttajien_kotoutumiskoulutuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2012.pdf [Luettu 15.9.2014]
AVO2-hankkeen wikikirja Viisautta virtuaalimaailmoihin ja lisättyyn todellisuuteen/Case: Virtual Finnish for Immigrants: http://fi.wikibooks.org/wiki/Viisautta_virtuaalimaailmoihin_ja_lis%C3%A4ttyyn_todellisuuteen/Kokemuksia_virtuaalimaailmojen_k%C3%A4yt%C3%B6st%C3%A4 [Luettu 15.9.2014]
Lisätietoja
Koulutuskuntayhtymä Salpauksen uutiskirje:
http://www.salpaus.fi/ajankohtaista/Sivut/Espanjalaiset-sairaanhoitajat.aspx
Kutsu Epäkonferenssiin 14.11:
http://issuu.com/kop-hanke/docs/epis-esite_8ba49fcd3f0346?e=6860460/9181202
Kansainvälisen osaamisen palvelut -projektin blogi:
www.kansainvalisenosaamisenpalvelut.wordpress.com
