Kieli, koulutus ja yhteiskunta – lokakuu 2018
Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 9(6)
Julkaistu 11. lokakuuta 2018
Pääkirjoitus: Kieli ja nationalismi
Riikka Länsisalmi ja Mikko Viitamäki
Nationalismi ja suomen kielen asema
Pirkko Nuolijärvi
Kansallisella heräämisellä ja kansallisen tietoisuuden vahvistumisella oli keskeinen rooli 1800-luvulla, kun Suomen suuriruhtinaskunnassa alkoi olla pyrkimyksiä suomalaisuuden ja suomen kielen aseman edistämiseksi ja Suomi alkoi etsiä itseään kansana, nationa. Sana natio on viaton latinankielinen sana, jonka merkitys on ’kansa, kansanheimo’. Tähän sanaan pohjautuva termi nationalismi on sen sijaan useimmissa yhteyksissä ruma sana, vaikka se voisi yhtä lailla olla sisällöltään neutraali tai positiivinen. Se on kulttuurinen ja poliittinen käsite, jonka ilmentymät eri aikoina näyttäytyvät eri tavoin. Sanojen merkitys nousee aina käyttöyhteyksistä, siitä, missä kontekstissa ja missä tarkoituksessa sanaa käytetään. Suhtautuminen suomen kieleen nationalistisessa hengessä on sekin vaihdellut eri aikoina ja eri ryhmien keskuudessa. Tässä kolumnissa pohditaan sitä, missä määrin suomen kielen aseman puolustamisen voi liittää tai olla liittämättä nationalismiin.
Kyrilliken i serbiska
Johanna Virkkula
Denna framläggning granskar användningen av den kyrilliska skriften i serbiskans nationalistiska diskurs. Fokus ligger på hur den kyrilliska skriften används som instrument, och ibland rentav slagträ, i diskursen om serbiskans ställning.
Bulgarian ja makedonian kirjakielet kansallisina konstruktioina
Jouko Lindstedt
Bulgarian ja makedonian kirjakielten historia on hyvä esimerkki siitä, miten kansallisia identiteettejä on viimeisen kahdensadan vuoden aikana rakennettu ja muutettu – ja miten niille Balkanilla silti aina etsitään muinaisia juuria.
Kansoja yhdistävä ja erottava arabia
Sylvia Akar
Arabialla on virallisen kielen asema 25 maassa. Kielen eri varianttien kutsuminen arabiaksi on poliittinen päätös, mutta myös vähemmistökielten asemalla ja jopa aakkostolla on tehty politiikkaa.
Kieli, uskonto ja kotimaa: hindi, urdu ja nationalismi Etelä-Aasiassa
Mikko Viitamäki
Poliittisesti, etnisesti, kielellisesti ja uskonnollisesti pirstaleinen Etelä-Aasia ei ole koskaan tarjonnut helppoja symboleita yhtenäiselle kansalle. Lähes jokainen määritelmä kansakunnasta on merkinnyt jonkin ryhmän poissulkemista. Jako uskonnon mukaan määriteltyihin kansakuntiin piirrettiin Intian ja Pakistanin valtiollisiin rajoihin vuonna 1947. Tuolloin ei jaettu ainoastaan maata vaan myös kulttuurit, uskonnot ja kielet. Tässä artikkelissa tarkastelen, miten nationalismi on muokannut hindistä ja urdusta kaksi erillistä kieltä.
Kieli(koulutus) ja nationalismi Singaporessa: ratkaisemattomia jännitteitä standardienglannin, äidinkielten ja singlishin välillä
Ari Slioor
Edellyttääkö kansallistunteen syntyminen koko väestön kesken jaettua ja omaksi koettua kieltä? Singapore tarjoaa mielenkiintoisen esimerkin tapauksesta, jossa vastaus kysymykseen ei ole lainkaan yksiselitteinen. Nationalismin näkökulmasta Singaporen tilanteen tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että valtiojohto pyrkii rakentamaan kansakuntaa ilman kielipolitiikkaa, jossa olisi keskiössä, tai edes läsnä, koko väestölle yhteistä autenttisena pidettyä kieltä. Tämä artikkeli pohjaa pro gradu -tutkielmaani (Slioor 2018) varten tekemääni tutkimustyöhön. Se ei kuitenkaan ole tiivistelmä tutkielman löydöksistä, ja näkökulman valinta on hieman erilainen. Tarkoituksena on esitellä Singaporen tilannetta suomalaiselle yleisölle tiiviisti mutta mahdollisimman kattavasti.
The written voice of Korea
Jeong-Young Kim
The theme of language and nationalism may be approached via various routes. Among these, I choose Hangul, the invented alphabet of Korea, which, I believe, Koreans can by no means separate from the language. To the Korean people, Hangul is the very Korean language and vice versa. They tend to identify the Korean language and its alphabet as a unity, like the body and the soul. It is not rare for Korean-language teachers abroad to be misaddressed as Hangul teachers. I presume that the unity in the Korean mind has been concretely formed through the turmoil of late modern history, although Hangul has been influencing Korean society since the 1440s. To look at ‘language and nationalism’ in Korea, this article begins with the birth of Hangul.
Kieli ja kirjoitusjärjestelmä ”japanilaisuuden” mittana
Riikka Länsisalmi
Japanin kieltä puhuu noin 127 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa asuu Suomea hieman suuremman Japanin valtion alueella. Vaikka kielen asemaa ei ole virallistettu erillisellä kielilainsäädännöllä, on se käytännössä kansallinen kieli. Japaninpuhujia ja kielenoppijoita on myös Japanin ulkopuolella, joten puhujien määrä lienee todellisuudessa ainakin kymmenisen miljoonaa korkeampi (Gottlieb 2007: 186). Maailman puhutuimpien kielten listalla japani sijoittuu yhdeksännen sijan paikkeille. Japaniin on tavattu viitata yksikielisenä ja varsin homogeenisena valtiona. Japanin alueella on kuitenkin puhuttu ja puhutaan edelleen useita muita kieliä ja murteita, jotka jäivät 1800-luvun lopulla alkaneessa kansallisvaltion modernisaatioprosessissa yhtenäisen standardikielen kehittämisen jalkoihin.