Kieli, koulutus ja yhteiskunta – lokakuu 2022
Kuva: Linda Saukko-Rauta, Redanredan Oy
Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 13(5)
Julkaistu 5. lokakuuta 2022
Pääkirjoitus: Kieli-ideologisia näkökulmia korkeakoulujen yksi-, kaksi- ja monikielisyyteen
Heini Lehtonen ja Taina Saarinen
Suomalaisten korkeakoulujen kielipolitiikka on perustunut samalle periaatteelle kuin Suomen perustuslaillinen kaksikielisyys: korkeakoulut ovat joko yksikielisiä tai kaksikielisiä, ja kaksikielisyys on käytännössä tarkoittanut erillisten suomen- tai ruotsinkielisten ohjelmien tai linjojen rinnakkaista olemassaoloa. Vähemmistökielinen korkeakouluopetus on ollut vähäistä, vaikka saamen kieliä, karjalaa, viittomakieliä tai romania on viime vuosikymmeninä suomalaisissa korkeakouluissa opetettu oppiaineena joissakin tapauksissa syventäviin opintoihin saakka. Erityisesti 2000-luvulle tultaessa englanti on lisääntyneen kansainvälistymisen myötä tuonut oman lisänsä yliopistojen kieli-ideologisiin keskusteluihin.
Rinnakkaiskielisyys hallintohenkilöstön työssä – kielen valinta ja kieliversioinnin käytännöt
Anna Solin
Suomalaiset yliopistot ovat monikielistyneet vauhdikkaasti viime vuosikymmeninä, niin lisääntyneen opiskelijaliikkuvuuden kuin kansainvälisten rekrytointien myötä. Yliopistojen hallinto ja päätöksenteko on kuitenkin ollut yksikielistä – esimerkiksi keskeiset yliopistodemokratian areenat ovat olleet suomenkielisiä. Kuvaan artikkelissa Helsingin yliopistossa käynnissä olevaa muutosprosessia, jossa pyritään luomaan rinnakkaiskielisiä käytäntöjä muun muassa tiedekuntaneuvostoihin.
Monikielisyyden haasteet korkeakouluissa työntekijöiden näkökulmasta
Inkeri Lehtimaja, Salla Kurhila ja Lari Kotilainen
Korkeakoulujen kansainvälistyminen on nostanut esiin kysymyksiä englannin ja kotimaisten kielten käytöstä työssä ja työyhteisöissä. Työntekijät kokevat monenlaisia kieleen liittyviä käytännön ja tunnetason ongelmia. Käytännön tasolla ongelmat liittyvät muun muassa tiedonkulkuun, työnjakoon ja uramahdollisuuksiin. Tunnetasolla taas kyse on esimerkiksi osallisuudesta, itseilmaisusta ja ammatillisen identiteetin uskottavuudesta. Pohdimme tässä tekstissä myös kansainvälisten työntekijöiden kielenoppimisen esteitä ja korkeakoulujen monikielisten käytänteiden kehittämistä.
(In)visibility of International Student Languages in Finnish Higher Education
Deborah Darling
This article discusses language ideologies in Finnish higher education as they relate to international student languages. The paper draws upon data collected from students and lecturers and interprets this vis-à-vis the University of Helsinki language policy.
Monikielisyys resurssiksi yliopistoissa – kielipoliittisesta tahtotilasta käytännön toimintaan
Nina Reiman, Tuija Lehtonen ja Johanna Saario
Suomalaisten yliopistojen henkilökunta ja opiskelijat ovat yhä monikielisempiä, ja tämä kielten kirjo kasvaa edelleen. Perinteisesti Suomessa opiskeltujen kielten lisäksi (ks. Darling tässä teemanumerossa) yliopistoissa on myös monien Euroopan ulkopuolella puhuttujen maailmankielten osaajia. Tämä muuttuva ja kasvava kielivaranto jää kuitenkin usein näkymättömäksi ja hyödyntämättömäksi resurssiksi sekä työ- että opiskeluyhteisön käytänteissä ja toiminnassa. Tässä artikkelissa tarkastellaan käytännön esimerkkien avulla, miten yliopiston opetuksessa voitaisiin tunnistaa opiskelijoiden monikielisiä repertuaareja ja ohjata hyödyntämään niitä oppimisessa.
Yliopiston svenska rum – korkeakoulutuksen ruotsinkieliset tilat muutoksessa?
Tuuli From, Harriet Zilliacus ja Gunilla Holm
Tutkimusten mukaan suomalaisen korkeakoulutuksen kielipolitiikoissa on alettu painottaa kansalliskielten joustavaa ja rinnakkaista käyttöä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Toisaalta erilliset ruotsinkieliset koulutusohjelmat on nähty koulutusta koskevissa keskusteluissa myös kieliryhmälle tärkeinä ruotsinkielisinä tiloina. Tutkimuksessa analysoimme, miten näkemykset kaksikielisyydestä suhteutuvat ruotsinkielisiin koulutusohjelmiin opiskelijoiden haastattelupuheessa. Teksti perustuu artikkeliimme “Students’ conceptualizations of monolingual Swedish-language spaces and bilingual practices at a bilingual university in Finland”.
Opetus ja oppiminen Helsingin yliopiston kaksikielisissä kanditutkinnoissa (TvEx) – kieli-ideologisia näkökulmia
Heini Lehtonen, Dragana Cvetanović, Åsa Mickwitz ja Auli Toom
Tarkastelemme tässä artikkelissa Pedagogik och språklig diversitet i tvåspråkiga examina (PEDAMO) -tutkimushankkeessa kerättyä haastatteluaineistoa. Tutkittavat ovat Helsingin yliopiston kaksikielisissä kanditutkinnoissa opiskelevia ja opettavia. Puramme haastateltavien käsityksiä kaksikielisyydestä ja oppimisesta sekä kieli-ideologioita, jotka vaikuttavat opettamiseen, oppimiseen ja opiskeluun kaksikielisissä tutkinnoissa. Kieli-ideologioilla tarkoitetaan kieliin ja niiden puhujiin kohdistuvia käsityksiä, arvostuksia ja asenteita. Kieli-ideologiat materialisoituvat vuorovaikutuksen tekoina ja kielellisinä valintoina, ja ne ovat myös kielipolitiikan ja kielenohjailun taustalla. Koulutusinstituutiot uusintavat ja kierrättävät kieli-ideologioita. Siksi opetuksen kehittämistyössä on välttämätöntä pysähtyä pohtimaan ja tunnistamaan päätösten ja valintojen taustalla vaikuttavia käsityksiä, arvoja, arvotuksia ja asenteita.
Karjalankielinen yliopisto-opetus – vastavirtaan soutamista?
Helka Riionheimo ja Natalia Giloeva
Karjala on vakavasti uhanalainen vähemmistökieli, jolla on puhujia Suomessa ja Venäjällä. Suomessa karjalan kieli ja kulttuuri on ollut Itä-Suomen yliopistossa sivuaineena vuodesta 2009 lähtien, ja vuodesta 2021 alkaen yliopisto on saanut vastuulleen myös karjalan elvytystehtävän. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme karjalaa yliopiston opetuskielenä ja niitä käytännöllisiä ja kieli-ideologisia kysymyksiä, joita siihen liittyy. Uhanalaisen karjalan kielen kontekstissa myös murteen ja kielen tai monikielisyyden ja monimurteisuuden välinen raja on häilyvä ja aiheuttaa keskustelua.
Yliopistojen kieli-ideologiat korkeakoulupolitiikan kuvaajina
Taina Saarinen
Yliopistojen kielikäytänteet ja -ideologiat eivät elä tyhjiössä, vaan kytkeytyvät erilaisin kierteisin tavoin yhteiskunnan poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin kerrostumiin ja kehityksiin. Tarkastelen tässä artikkelissa näitä kerrostumia korkeakoulupolitiikan näkökulmasta: miten puhe ”kielestä” kytkeytyy näihin yhteiskunnallisiin teemoihin ja eri politiikkasektoreihin. Käytän kirjoituksessa ”kierrätettyjen diskurssien” käsitettä, jolla tarkoitan niitä historiallisesti muotoutuneita tapoja, joilla erilaisia kielipoliittisia puhetapoja nostetaan esille ja muunnellaan erilaisissa poliittisissa tilanteissa.