Kieliverkoston teemana on tänä vuonna kielikoulutus ja talous. Talousteemat näkyvät verkoston kaikessa toiminnassa, muun muassa maaliskuun lopussa järjestettävässä kuudennessa valtakunnallisessa Kieliparlamentissa.
Koulutussektorilla on käynnissä suuria muutoksia. Toisen asteen koulutuksen ja vapaan sivistystyön rakenteita uudistetaan, korkeakoulujen yhteistyömahdollisuuksia selvitetään ja yliopistojen vieraiden kielten ja kulttuurien alan koulutusta ja tutkimusta profiloidaan. Toisaalta koulutuksen kehittämiseen on tällä hetkellä haettavissa erilaisia valtionavustuksia: esimerkiksi kielikylpytoiminnan laajentamiseen, esi- ja perusopetuksen toimintakulttuurin kehittämiseen ja nuorten oppisopimuskoulutuksen vahvistamiseen. Säästöpaineiden ja kehittämistarpeiden ristitulessa tarvitaan vahvaa visiota siitä, mihin suuntaan maamme (kieli)koulutusta ollaan viemässä, jotta koulutuksellinen tasa-arvo ei tästä enää heikkenisi.
Vaikuttaa siltä, että tulevista eduskuntavaaleista on tulossa koulutusvaalit ja koulutuslupauksiakin on tehty. Myös Kieliverkosto halusi tarjota kansalaisille vaalien alla mahdollisuuden keskustella kielikoulutuksesta. Järjestimme helmikuussa Puhutaanpa kielikoulutuksesta! -kiertueen. Joillakin paikkakunnilla vaalien läheisyys selvästi houkutteli panelisteiksi ehdokkaita. Kiertueella kuntien talouden realiteetit olivat esillä, kun puhuttiin esimerkiksi koulujen kieltenopetuksen ryhmäkokovaatimuksista, maahanmuuttajien oman äidinkielen opetuksesta tai ruotsin valinnaisuudesta. Lähtökohtaisesti kielikoulutuksesta ei haluta karsia, mutta sille ei ole oikein tarjolla lisäresurssejakaan. Käydyistä keskusteluista voi lukea lisää paikkakuntakohtaisesta kiertueraportista.
Yksi Kieliverkoston kiertueella keskusteluttanut aihe oli teknologian rooli kieltenopetuksessa. Tässä numerossa Teppo Jakonen pohtii kirjoituksessaan sitä, mikä koulutusta ja kasvatusta uudistaa – ja mikä siinä mahtaa olla teknologian rooli. Mikä joitakin opettajia nikotuttaa teknologian vastaanotossa? Eikö teknologia mullistakaan opetusta, kuten on väitetty? Onko katsottava syvemmälle, nähtävä kasvatuksen vastuun perusteisiin?
Maria Kautonen, Mikko Kuronen, Riikka Ullakonoja, Elina Tergujeff ja Hannele Dufva kertovat artikkelissaan juuri käynnistyneestä hankkeestaan. Vaikka kielenopetuksessa fokus on ollut jo melko pitkään kommunikatiivisessa opetuksessa, jotakin olennaista on unohtunut: ääntäminen! Ääntämisen merkitys on kasvanut monesta eri syystä. Suomi(kin) on globalisoitunut ja kansainväliset kontaktit ovat arkipäivää, Skypessä ja videoneuvotteluissa ääntäminen on osa ymmärretyksi tulemista. Suomen/ruotsin kieltä toisena kielenä puhuvan työnsaannissa ääntämisen hallinta saattaa olla se positiivinen, erottava piirre. Stereotyyppisesti suomalaisten sanotaan vaikenevan kaikilla kielillä – luottamus omaan ääntämiseen antaisi varmuutta puhumiseen. Ääntämisen merkitys tulee lisääntymään myös, kun puhuminen tulee osaksi erilaisia testijärjestelmiä. Näihin asioihin, ja tietysti moniin muihinkin Suomessa keskeisten kielten; ruotsin, suomen, englannin ja venäjän ääntämiseen liittyviin avoimiin kysymyksiin hankkeessa etsitään vastauksia sekä fonetiikan että didaktiikan näkökulmasta. Seuraamme mielenkiinnolla tutkimuksen edistymistä jatkossakin.
Lili Ahonen ja Katja Peltola raportoivat artikkelissaan tuplatekstitys-kokeilusta, jossa pyritään tukemaan suomea vieraana kielenä ulkomailla opiskelevien puhutun suomen kielen ymmärtämistä ja tuottamista. Räväkän ”Kumman kaa”-sarjan yksi jakso on tekstitetty sekä puhekielelle että kirjakielelle. Videomateriaalin käyttö opetusmateriaalina on motivoivaa, koska siihen tutustuminen on viihdyttävää, ja opiskelijat katsovat videoita mielellään myös vapaa-ajallaan.
Tohtoriopiskelija Jaana Alila kirjoittaa artikkelissaan jatko-opintojaan aloittelevan näkökulmasta, mitä kaikkea oman mielipide-aiheisen tutkimuksen rajaamiseen liittyy. Kokeneempienkin tutkijoiden käsitykset siitä, mikä mielipide on, ovat ristiriitaisia. Osan mielestä mielipiteen määritteleminen on mahdotonta, osan mielestä tarpeetonta, toisten mukaan hankalaa, toisten mahdollista, mutta vaikeaa. Tohtoriopiskelija tarvitsee paitsi päättäväisyyttä ja oman mielipiteen asiasta, myös paljon mustaa kahvia onnistuakseen tutkimusaiheensa rajaamisessa.
Päivi Seppälä ja Tuula Stenbacka pohtivat artikkelissaan mitä vieraiden kielten puhumisella voidaan saada aikaan. Kun myydään ja ostetaan, vieraiden kielten puhuminen kannattaa, joskus alkeidenkin osaaminen riittää murtamaan jään. Kielten taitamisella myös luodaan henkilökohtaisia suhteita, jotka saattavat olla olennaisia kauppojen syntymiselle. Kaupanteko on tietysti myös kulttuurisidonnaista: kirjoittajat kertovat, miten Ruotsissa kannattaisi toimia, että kaupat syntyisivät.
Katri Karjalainen esittelee kirjoituksessaan syksyllä 2014 toimintansa käynnistänyttä Monikielisyysinstituuttia, jonka Vaasan yliopisto on perustanut yhteistyössä Åbo Akademin kanssa. Instituutin tavoitteena on edistää näiden yliopistojen tutkimusta ja koulutusta monikielisyyden alalla. Toiminnassa monikielisyyttä lähestytään poikkitieteellisellä tavalla: kieli- ja kasvatustieteellisen lisäksi myös yhteiskunnalliset ulottuvuudet huomoiden.
Kirjoittajista Teija Kangasvieri on tutkimuskoordinaattori ja Heidi Vaarala yliopistotutkija Kieliverkostossa. Taina Saarinen on yliopistotutkija Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa Jyväskylän yliopistossa.
