Kieli, koulutus ja yhteiskunta – maaliskuu 2019

Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 10(2)

Julkaistu 13. maaliskuuta 2019

Jaetaan kielitietoisuutta!

Heidi Vaarala ja Erja Kyckling

Suomalaisen viittomakielen taitotasokuvainten ja arviointikriteereiden kehittäminen Yleisissä kielitutkinnoissa

Sari Ahola, Sari Ohranen ja Reeta Neittaanmäki

Artikkelissa kuvaamme lyhyesti suomalaisen viittomakielen taitotasokuvainten ja arviointikriteereiden kehittämistä ja siihen liittyvää validointiprosessia Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa. Suomalaisessa viittomakielessä ei aiemmin ole ollut yhtenäisiä, teoreettisesti määriteltyjä kuvauksia viittomakielen taidon kehittymisestä. Nyt kehitetyissä taitotasokuvaimissa ja arviointikriteereissä viittomakielen taito on kuvattu kuusiportaisella asteikolla kolmessa eri osataidossa: viittomakielen ymmärtämisessä, viittomakielen itsenäisessä tuottamisessa ja viittomakielisessä keskustelussa. Kuvaimia ja kriteereitä voidaan soveltaa eri käyttötarkoituksiin, kuten kielen opetukseen, kielitaidon arviointiin tai itsearviointiin.

Digitaalisen koealustan pilotointi Yleisissä kielitutkinnoissa

Jarkko Kekki, Samuel Rahikainen ja Jussi Visti

Yleiset kielitutkinnot ovat siirtymässä asteittain digitaaliseen muotoon. Tässä artikkelissa esitellään lyhyesti tätä muutosprosessia sekä kerrotaan maahanmuuttajille järjestetystä digitaalisen koealustan pilotoinnista ja sen tuloksista. Pilotti toteutettiin Lahdessa kotoutumiskoulutukseen osallistuvien maahanmuuttajien kielitaidon testauksella. Heidän kielitaitonsa vaihteli kielten yleiseurooppalaisen viitekehyksen tasojen A1 ja B1 välillä. Pilotissa testattiin digitaalisen alustan toimintaa ja käytettävyyttä koulutustaustaltaan hyvin heterogeenisella osallistujajoukolla. Pilotissa haluttiin myös selvittää, vaikuttaako koneella kirjoittaminen kirjoitusnopeuteen ja tuotoksen pituuteen S2-oppijoilla.

Arkikielestä oppiainekohtaiseen kieleen: Euroopan nykykielten keskuksen kielitietoisuuden kehittämishanke 2016–2019

Marita Härmälä

Euroopan nykykielten keskuksen (European Centre for Modern Languages, ECML) vuosien 2016–2019 ohjelmakauden teemana on ollut Kielet oppimisen ytimessä. Ohjelmakauden kahdeksasta kehittämishankkeesta yksi, Kielitietoisuuden kehittäminen sisältöaineiden oppitunneilla, on keskittynyt kielitietoisuuden kehittämiseen sisältöaineiden tunneilla. Hankkeen kohderyhmänä ovat 12–13-vuotiaita maahanmuuttajataustaisia oppilaita opettavat opettajat, ja sen tavoitteena on tuottaa sisältöaineiden opettajille työkaluja, joilla he voivat suunnitella entistä kielitietoisempaa opetusta ja siten tukea kielen kanssa kamppailevia oppilaitaan.

Mitä on kielitietoisuus ja miten se näkyy koulussa?

Line Krogager Andersen ja Maria Ruohotie-Lyhty 

Kielitietoisuus on termi, joka tulee usein vastaan virallisissa opetusta koskevissa dokumenteissa ja kuvauksissa. Terminä se voi kuitenkin tuntua epämääräiseltä ja kielitietoisuuteen kasvattaminen tästä syystä hankalalta tehtävältä. Tämä artikkeli pyrkii näyttämään, mitä kielitietoisuutta tukeva toiminta luokkahuoneessa käytännössä voi olla. Artikkeli pohjautuu tanskalaiseen toimintatutkimukseen, jossa kolme opettajaa yhdessä tutkijan kanssa kehitti malleja kielitietoisen toimintakulttuurin luomiseksi koulussa.

Role of pupil agency in a second language classroom

Dukkeum Sun 

This article is about my experience as an English teacher in South Korea and in Finland and it points out the importance of teachers and researchers to listen to young language learners. To be specific, I will firstly share my professional career as an English teacher who has taught mostly in junior high schools in South Korea (the learners’ age level was 11–13) for about 15 years. Then I will describe how I came to recognize the importance to delve into young learners’ agency through my own teaching experience and decided to exercise my academic journey with the view on pupils as agentive sense-makers here in Finland.

Nationalismi, jälkinationalismi ja uusnationalismi suomalaisen korkeakoulutuksen kielipolitiikassa

Taina Saarinen

Kieli, koulutus ja yhteiskunta -lehden lokakuun 2018 numero tarkasteli kielen ja nationalismin yhteyksiä. Tematiikka on kielen ja kielipolitiikan näkökulmasta tuttu. Ajankohta lokakuun nationalismi-teemanumerolle ei kuitenkaan ole sattumaa, sillä kieli ja suhtautuminen siihen heijastelevat aina suurempia yhteiskunnallisia käänteitä. Tällä hetkellä on nähtävissä selvä suuntaus: kiinnostus kansallisvaltioon on poliittisessa kasvussa Suomessa ja muualla. Suomessakin nousussa oleva keskustelu Suomen kielistä ja suomen kielestä heijastelee erilaisia poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia kehityksiä. Tarkastelen tässä artikkelissa nationalismia, jälkinationalismia ja uusnationalismia suomalaisessa kielipolitiikassa erityisesti oman erikoisalani, korkeakoulupolitiikan, näkökulmasta.