Kielisalkun uusi tuleminen perusopetuksen vuosiluokille 1–6

Julkaistu: 25. maaliskuuta 2020 | Kirjoittanut: Ritva Kantelinen, Kati Kajander, Kirsi Wallinheimo ja Zinab Elgundi

Mikä ihmeen EKS? 

Eurooppalaista kielisalkkua (EKS) voidaan kuvailla oppilaan kieltenoppimisen matkakertomukseksi. Se on oppilaan kokoama ja arvioima autenttinen aineisto hänen vieraiden kielten opiskelunsa kehittymisestä ja tuloksellisuudesta. Kielisalkun sisältö kuvaa omistajaansa monipuolisesti ihmisenä, kielten opiskelijana ja kieltenkäyttäjänä. Kielisalkussa oppilas kuvaa kaikkiin osaamiinsa kieliin liittyvää opiskeluaan ja oppimiskokemuksiaan, opiskelutaitojaan sekä kielelliseen ja kulttuuriseen moninaisuuteensa liittyvää kompetenssiaan. Opettajalle kielisalkku antaa mahdollisuuden tutustua oppilaaseen, hänen kielirepertuaariinsa ja aikaisempiin kielellisiin ja kulttuurisiin kokemuksiinsa. (Opetushallitus 2012.) EKS on kokonaisuus, johon sisältyy kolme toisiaan täydentävää osaa: kieltenoppimiskertomus, kielipassi ja työkansio, joka voidaan jakaa raportointi- ja näytekansioon. Jokaisella osalla on oma selkeä käyttötarkoituksensa (ks. kuvio 1).

Kuvio 1. Eurooppalainen kielisalkku (EKS) on eurooppalaisena yhteistyönä kehitetty kieltenopiskelun pedagoginen ja raportoiva työkalu.

Kieltenoppimiskertomuksessa oppilas tarkastelee, jäsentää, pohtii ja arvioi omaa opiskeluaan, kokemuksiaan sekä kieli- ja kulttuuritaitojaan kaikissa osaamissaan kielissä. Hän asettaa oppimiselleen tavoitteita ja arvioi monipuolisesti asettamiensa tavoitteiden ja oppimistulosten saavuttamista. Kielipassiin oppilas kirjaa eurooppalaisen viitekehyksen taitotasokuvausten avulla itsearvioinnit kaikista osaamistaan kielistä sekä tiedot hänelle tärkeistä ja merkityksellisistä kulttuurisista kokemuksista ja kohtaamisista. Työkansioon oppilas kerää valitsemiaan ja hänelle merkityksellisiä näyttöjä eri kielten osaamisesta, kielelliseen ja kulttuuriseen moninaisuuteensa liittyviä saavutuksia ja kokemuksia sekä näiden itsearviointeja ja vertaispalautteita. Työkansiossa olevat dokumentit (esimerkiksi kirjoitetut tarinat, suulliset esitykset, koulussa tai koulun ulkopuolella tallennetut runot, laulut, näytelmät, videopätkät lomamatkalta taltioiduista vuorovaikutustilanteista) konkretisoivat kieltenoppimiskertomuksessa ja kielipassissa esitettyä osaamista ja toimivat arvioinnin apuna. (Kantelinen & Hildén 2012.)

EKS työvälineenä on käyttäjänsä omaisuutta ja käyttäjänsä näköinen. Siksi kielisalkun käyttöön ja toteutukseen ei ole tarkkoja sääntöjä. Opettajat ja oppilaat voivat tehdä räätälöityjä ratkaisuja kielisalkun käyttäjän tarpeisiin perustuen. Kaikkea tarjolla olevaa kielisalkkumateriaalia ei ole tarkoitus käyttää jokaisessa salkussa eikä samalla kertaa: opettaja ohjaa ja tukee kielisalkun työstämistä oppilaan tarpeiden ja tilanteen mukaisesti. Esimerkiksi kielisalkun osien käyttöönoton keskinäinen järjestys, käyttämisen aikataulutus, osien käytön kattavuus, laaja-alaisuus ja monipuolisuus ovat käyttäjien itsensä valittavissa. 

Kuitenkin, eurooppalaisessa yhteistyössä luodut ja sovitut kielisalkun kolme osaa ja niiden käyttäminen sovittuun tarkoitukseensa sovituilla periaatteilla mahdollistaa yksittäisen oppilaan kielisalkun ymmärrettävyyden ja läpinäkyvyyden sekä kansallisesti että kansainvälisesti (ks. Council of Europe). Esimerkiksi perheen muuttaessa kaupunginosasta, kaupungista tai maasta toiseen, oppilaan kielisalkku sisältöineen auttaa parhaimmillaan oppilaan sisäänpääsyä ja juurtumista uuteen kouluympäristöön. Opettajat (esim. luokanopettajat, kieltenopettajat, erityisopettajat) saavat kielisalkusta monipuolista tietoa uudesta oppilaastaan, ja yhteistyö oppilaan ja hänen huoltajiensa kanssa voi käynnistyä mahdollisimman sujuvasti (käytämme tässä artikkelissa oppilaan vanhempiin, kotiväkeen, tai  huoltajiin viitatessamme ilmaisua huoltajat).

Mitä hyötyä kielisalkusta on oppilaille?

EKS:n sisältö on suunniteltu vastaamaan oppilaan ikä- ja taitotasoa. Esimerkiksi vuosiluokilla 1–6 EKS:n pedagoginen merkitys painottuu. Oppilaita tulee ohjata aktiiviseen toimijuuteen ja itsenäiseen vastuunottoon omasta oppimisestaan heti ensimmäisestä luokasta lähtien. (Erickson & Pakula 2017.) Heille pitää tarjota mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan monipuolisesti erilaisista lähtökohdista. Kieltenoppimiskertomus toimii pedagogisena välineenä sekä oppilaille että opettajille. Sen avulla oppilas voi kehittyä kielten käyttäjänä ja osaajana. Kieliähän ei opita koulua vaan elämää varten. 

Vieraiden kielten opetuksen tavoitteena on perusopetuksen alusta alkaen herättää oppilaiden kiinnostusta kouluyhteisön ja ympäröivän maailman kielelliseen ja kulttuuriseen moninaisuuteen sekä rohkaista kommunikoimaan autenttisissa ympäristöissä. Tavoitteena on siis käytännön tilanteissa hyödyllinen toiminnallinen kielitaito: kielitaito, jota lapsi uskaltaa, haluaa ja osaa käyttää aidoissa arkisissa tilanteissa ja kohtaamisissa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kieltenopetuksessa tulee antaa runsaasti tilaa ilolle, leikillisyydelle ja luovuudelle. (Opetushallitus 2014.) Opetussuunnitelman perusteisiin tehdyt A1-kielen opetusta koskevat muutokset ja täydennykset painottavat 1.–2. luokkien kieltenopetuksessa suullista vuorovaikutusta arkeen liittyvissä tilanteissa sekä eri aiheiden monipuolista käsittelyä (Opetushallitus 2019). Näiden tavoitteiden ja painotusten näkyväksi tekemiseen Eurooppalainen kielisalkku on hyvä työväline (ks. kuvio 2). Se ohjaa oppilasta kohti elinikäistä, itsenäistä oppimista ja toiminnallista kielitaitoa. 

Kuvio 2. EKS:n hyötyjä oppilaan näkökulmasta vuosiluokilla 1–6. 

Kun varhennettuun kieltenopetukseen valitaan sopivia työtapoja ja materiaaleja, lähtökohtana on tukea oppilaiden kielitaidon ja kieltenopiskelutaitojen kehittymistä ja kasvua (Hahl, Savijärvi & Wallinheimo 2020). Monipuolisilla pedagogisilla ratkaisuilla voidaan tarjota oppilaalle onnistumisen kokemuksia kieltenoppimisen polulla. Kielisalkku pedagogisena ratkaisuna tukee kohtaamisen pedagogiikkaa, jossa tavoitteena on oppilaiden omien kokemusten ja kertomusten näkyväksi tekeminen ja sekä oppiminen itsestä, omista asenteista, ominaisuuksista ja omasta kulttuurisesta käyttäytymisestä (Kaikkonen 2005). Tämä tukee oppilaan kehittymistä kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen.

Oppilas kokoaa ja valitsee itse näytteitä työkansioonsa. Oppilaan rooli salkkuaineistojen valitsijana kasvattaa hänen itsetuntemustaan ja kykyään tiedostaa osaamisensa realistisesti. Oppilaan itsetuntemus kasvaa, kun hän pohtii ja näkee konkreettisesti, mitä hän osaa ja mitä pitää vielä harjoitella. Hän saa kertoa oman tarinansa, saa äänensä kuuluville ja osaamisensa näkyväksi. Jokainen oppilas tekee kielisalkkuun tulevia töitä omalla kielitaidollaan ja omalla tasollaan. Oppilaiden töitä ei verrata toisiinsa. Tärkeintä on se, mitä kielitaidolla juuri kyseisenä ajankohtana osaa tehdä. Virheet nähdään oppimistilanteina, eikä niiden korjaaminen ole pääosassa. Oppilas harjoittelee oman oppimisensa reflektointia jo tässä vaiheessa. Sitä opetellaan kuten mitä tahansa kouluainetta. Omien töiden tekeminen ja oman kielitaidon kehittymisen seuraaminen antavat onnistumisen kokemuksia myös niille hitaammin edistyville oppilaille, joiden minäkuva itsestään kieltenoppijana on heikko (Kajander 2010). 

Kielisalkkutyöskentely on hyvä työväline myös maahanmuuttajaoppilaiden kohdalla sekä oppilaan että opettajan näkökulmasta: kielisalkku tekee näkyväksi oppilaan kieli- ja kulttuurikokemuksia ja osaamista eri ulottuvuuksineen ja vahvuuksineen jo siinä vaiheessa, kun koulun opiskelukielen oppiminen on vasta alkuvaiheessaan. (Kantelinen 2015.) Kielisalkku voi toimia tukimateriaalina oppilaan kodin ja koulun välisessä yhteistyössä, kun keskustellaan oppilaan kielitaidon kehittymisestä.

Mitä hyötyä kielisalkusta on huoltajille ja opettajille?

Kielisalkku ja siihen liittyvä työskentely ovat hyödyksi sekä oppilaan huoltajille että opettajille, minkä lisäksi ne tukevat huoltajien ja opettajien keskinäistä yhteistyötä (ks. kuvio 3). Mitä nuoremmasta oppilaasta on kyse, sen merkityksellisempi on huoltajan rooli lapsen koulunkäynnin tukemisessa yleensä ja luonnollisesti myös kielten opiskelussa ja kielten käytössä koulun toimintojen ulkopuolella. (Kantelinen & Koivistoinen 2020.)

Kuvio 3. Eurooppalaisen kielisalkun hyötyjä vanhempien ja opettajien näkökulmista.

Kielisalkun käyttö tukee opettajien opetus- ja ohjaustyötä monella tavalla. Heti perusopetuksen alussa tehtävä kieltenoppimiskertomus auttaa sekä luokanopettajaa että mahdollista kieltenopettajaa tutustumaan lapseen paremmin. Jo koulupolun alkaessa lapsella voi olla runsaasti kerrottavaa omasta kielellisestä ja kulttuurisesta moninaisuudestaan sekä niihin liittyvistä kokemuksista ja kohtaamisista. Onkin luontevaa aloittaa kielisalkun käyttö oppilaan kieltenoppimiskertomuksesta. Kielisalkun tietojen avulla opetusta on helpompi räätälöidä lapsen tarpeiden mukaiseksi ja sitoa opiskelu mielekkäästi lapsen koulun ulkopuoliseen elämään.

Kielisalkkutyöskentely tarjoaa hyvän ja luontevan ympäristön myös eriyttävään ja yksilölliseen opetukseen. EKS:n periaatteet rohkaisevat opettajia pohtimaan vakiintuneita käytänteitään ja tarkastelemaan kriittisesti perinteisiä oppilaiden ja opettajien rooleja tukien oppilaiden yhteisöllistä toimijuutta ja vuorovaikutteista opiskelua. Työskentelymuoto avaa myös hienot mahdollisuudet integroida kieltenopetusta muiden aineiden, kuten kotitalouden, kuvataiteiden ja musiikin, opetuksen kanssa. (Kantelinen 2015.)

Kielisalkku voi tehostaa koulun ja kodin välistä yhteydenpitoa ja toimia kehityskeskustelujen aineistona. Huoltajat näkevät ja kuulevat salkkunäytteistä, mitä lapsi koulussa ja koulun ulkopuolella on tehnyt. Parhaimmillaan kielisalkkutyöskentely auttaa opettajaa ja lapsen huoltajia näkemään keskinäisen yhteistyön mahdollisuudet lapsen kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden edistämisessä. Koulun ulkopuoliset kielelliset ja kulttuuriset kohtaamiset ja kokemukset ovat aikuisten tiedostetun tuen avulla merkityksellinen lähtökohta ja jatkuva tuki koulun kieliopinnoille. 

Miten tästä eteenpäin? 

Opetushallitus on asettanut työryhmän päivittämään perusopetuksen käyttöön laadittua verkosta vapaasti saatavilla olevaa kielisalkkuversiota (Opetushallitus 2012b). Tavoitteena on, että se vastaisi nykyistä paremmin tämän päivän haasteisiin ja siten myös löytäisi tiensä mahdollisimman monen oppilaan ja opettajan käyttöön. On hyvä, että salkun teknistä toteutusta ja ulkoasua kehitetään, mutta kielisalkkutyöskentely on kuitenkin paljon muuta kuin pelkkä tekninen työkalu. Vielä tärkeämpää on pohtia, miten löytää eri osapuolten (opettajien, oppilaiden, huoltajien ja koulutuksen suunnittelijoiden) välillä yhteinen ymmärrys EKS:n mahdollisuuksista elinikäisen oppimisen tukena ja mahdollistajana toiminnallisen kielitaidon hankkimisessa. EKS on koettu ylimääräisenä työnä ja kasana erilaisia lomakkeita, joita pitäisi ehtiä täyttämään. EKS:n varsinaisia hyötyjä ei valitettavasti ole korostettu tarpeeksi, tai ehkä niitä ei ole tunnistettu. Yhteisen ymmärryksen saavuttamisen ja kielisalkkupedagogiikan ymmärtämisen edellytyksenä on, että aiheeseen liittyvää koulutusta on tarjolla opettajille ja se on kaikkien saavutettavissa, niin perus- kuin täydennyskoulutuksessa. Tulevat kieltenopettajat ovat tulevaisuuden kielikasvatuksen lähettiläitä, joiden tulee päästä tutustumaan EKS:uun ja sen käyttömahdollisuuksiin jo opiskeluaikanaan. Tämä kaikki vaatii aikaa ja virallisen tahon, joka ottaa vastuulleen koulutuksen ja verkostoitumisen järjestämisen.

EKS on työkalu sekä opettajalle että oppilaalle kielikasvatuksen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Se on toisenlainen tapa työskennellä samojen asioiden kanssa, joiden parissa opettajat ja oppilaat ovat työskennelleet tähänkin asti. Oman ajattelun ja omien toimintatapojen muuttaminen ei kuitenkaan ole helppoa ja siihen tarvitaan kollegoiden tukea – kielisalkkupedagogiikkaan liittyvässä koulutuksessa olisikin mielekkäintä olla opettajatiimejä ja -yhteisöjä samasta koulusta, ei yksittäisiä opettajia. Ihanteellista olisi, että osana koulutusta kielisalkkutyöskentelyä mallinnettaisiin ja kokeiltaisiin konkreettisesti opettajien omassa työyhteisössä.

Pitää muistaa, että kielisalkkutyöskentely voi olla uusi tapa toimia myös oppilaille. Uuteen totuttelemiseen tarvitaan aina aikaa ja vaivannäköä. Siksi olisikin mielekästä ottaa kielisalkkutyöskentely käyttöön heti koulupolun alussa, nykyisen varhennetun kieltenopetuksen osana. Toisaalta kielisalkkutyöskentelyä voi toteuttaa myös varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Mitään reseptikirjaa siitä, miten kielisalkkua pitäisi käyttää ei ole, vaan jokaisella opettajalla on mahdollisuus ottaa kielisalkku osaksi omaa opetustaan ja sitä kautta oppilaidensa työkaluksi parhaaksi katsomallaan omaan opetukseensa ja oppilailleen soveltuvalla tavalla. 

Kielisalkun raportoiva tehtävä toteutuu koulupolun varrella, kun oppilaan kieltenoppimisen matkakertomus kulkee lapsen mukana vuosiluokalta toiselle siirryttäessä ja opettajan mahdollisesti vaihtuessa. Erityisen tärkeää tiedon kulku on kriittisissä nivelvaiheissa: varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta perusopetukseen, 6. luokalta 7. luokalle ja peruskoulusta toiselle asteelle siirryttäessä. Näissä nivelvaiheissa kieltenoppimiskertomuksen ja kielipassin päivittäminen on hyvä keino tuottaa ja tallentaa tietoa oppilaan kielipolun vaiheista. Luokkahuoneen ulkopuolisen oppimisen tunnistaminen ja tunnustaminen on 2020-luvun kielikasvatuksen ydintä ja kielisalkkutyöskentely tukee erittäin hyvin tätä tavoitetta monien muiden tavoitteiden lisäksi. 

Ritva Kantelinen työskentelee kasvatustieteen, erityisesti kielipedagogiikan professorina Itä-Suomen yliopistossa soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastossa Joensuussa.  

Kati Kajander työskentelee kielipedagogiikan lehtorina Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella.  

Kirsi Wallinheimo työskentelee vieraiden kielten didaktiikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan ruotsinkielisessä opettajankoulutuksessa.  

Zinab Elgundi työskentelee koordinaattorina Itä-Suomen yliopistossa soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastossa Joensuussa. 

Lähteet

Council of Europe. European Language Portfolio (ELP). Saatavilla: https://www.coe.int/en/web/portfolio

Erickson, G. & Pakula, H.-M. 2017. Den gemensamma europeiska referensramen för språk: Lärande, undervisning, bedömning – ett nordiskt perspektiv. Acta Didactica Norge, 11(3), Art. 3, 23, sider. Saatavilla: https://doi.org/10.5617/adno.4789

Hahl, K., Savijärvi, M. & Wallinheimo, K. 2020. Varhennetun kieltenopetuksen käytäntöjä: opettajien kokemuksia onnistumisista ja haasteista. Teoksessa R. Hilden & K. Hahl, (toim.) Kielididaktiikan katse tulevaisuuteen: Haasteita, mahdollisuuksia ja uusia avauksia kielten opetukseen. Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja. Ainedidaktisia tutkimuksia 17. 77–103. Saatavilla: http://hdl.handle.net/10138/312321

Kaikkonen, P. 2005. Kielikasvatus koulun vieraan kielen opetuksen kehyksenä. Teoksessa V. Kohonen (toim.), Eurooppalainen kielisalkku Suomessa. Tutkimus- ja kehittämistyön taustaa ja tuloksia. Helsinki: WSOY, 45–63.

Kajander, K. 2010. Kielisalkku ruotsin kielen opetuksessa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 1(7). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-marraskuu-2010/kielisalkku-ruotsin-kielen-opetuksessa

Kantelinen, R. 2015. Eurooppalainen kielisalkku – työväline kielikasvatuksen toteuttamiseen. Teoksessa R. Hildén & M. Härmälä. Hyvästä paremmaksi. Kehittämisideoita kielten oppimistulosten arviointien osoittamiin haasteisiin. 7–20. Saatavilla: https://karvi.fi/app/uploads/2015/03/KARVI_0615.pdf

Kantelinen, R. & Hildén, R. 2012. Eurooppalainen kielisalkku vihdoin suomalaiseen perusopetukseen! Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 3(5). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-lokakuu-2012/eurooppalainen-kielisalkku-vihdoin-suomalaiseen-perusopetukseen

Kantelinen, R. & Koivistoinen, H. 2020. Vanhemmat tukena varhennetussa kieltenopetuksessa. Teoksessa R. Hilden & K. Hahl, (toim.) Kielididaktiikan katse tulevaisuuteen: Haasteita, mahdollisuuksia ja uusia avauksia kielten opetukseen. Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja. Ainedidaktisia tutkimuksia 17. 105–128. Saatavilla: http://hdl.handle.net/10138/312321

Opetushallitus 2012a. Opettajan opas. Eurooppalainen kielisalkku Suomessa: taustaa, perusteita ja suuntaviittoja.  2012. Saatavilla: http://kielisalkku.edu.fi/doc/Opettajan_opas.pdf

Opetushallitus 2012b. Eurooppalainen kielisalkku / Europeisk språkportfolio / European Language Portfolio. Saatavilla: http://kielisalkku.edu.fi/ 

Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014:96.  Saatavilla: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf 

Opetushallitus 2018. Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. Täydentävä osa ja lisäkuvaimet. Tiivistelmä. Saatavilla: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/evk_companion_volume_tiivistelma.pdf  

 Opetushallitus 2019. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 muutokset ja täydennykset koskien A1-kielen opetusta vuosiluokilla 1–2. Määräykset ja ohjeet 2019:1a. Saatavilla: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_vuosiluokkien_1-2_a1-kielen_opetussuunnitelman_perusteet.pdf