Kielitaidon lisäksi tarvitaan kielitietoa ja kielen ammattilaisia

Julkaistu: 19. maaliskuuta 2025 | Kirjoittaneet: Ulla Tiililä, Liisa Raevaara ja Henna Kara

Yhteiskunnallinen osallisuus kielen varassa 

Yhteiskunnallisen vakauden ja turvallisuuden keskeinen tekijä on kansalaisten kokema osallisuuden tunne ja päinvastoin: eriarvoistuminen ja syrjäytyminen ovat keskeisiä taustatekijöitä perinteisille turvallisuusuhille, kuten rikollisuudelle ja sen uhriksi joutumiselle. Osattomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset voivat olla myös vakavamman radikalisoitumisen taustalla. (Sisäministeriön tulevaisuuskatsaus 2018: 10—11.) 

Osallisuuden kokemus edellyttää sitä, että ihmisellä ovat sekä aineelliset että aineettomat tarpeet tyydytettyinä. Aineellisia tarpeita tyydyttävät esimerkiksi kohtuullinen toimeentulo ja asuminen, aineettomia taas luottamus ja kokemus yhteisöön kuulumisesta. (Isola ym. 2017.) 

Osallisuuden toteutumisessa ja ihmisen pääsyssä omiin oikeuksiinsa kielellä on merkittävä rooli.  Viranomaisten, median ja muidenkin julkisen viestinnän kanavissa toimivien kielenkäyttö vaikuttaakin vahvasti siihen, toteutuuko ihmisten yhdenvertaisuus ja mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan sen täysivaltaisina jäseninä. Kielelliset tekijät ovat siten osaltaan myös syrjäytymisen ja eriarvoistumisen taustalla.  

Viranomaisten ja julkisten palvelujen toimivuus on kielestä kiinni 

Sekä aineettomaan että aineelliseen osallisuuteen vaikuttavat viranomaisten ja julkisten palvelujen toiminta. Molemmat ovat monella tapaa kielen ja tekstien läpäisemiä. Viranomaistoiminnassa tekstit ovat toimialasta riippumatta työn keskeinen väline, tavoite tai tulos. Viranomaiset toimivat lakien pohjalta, ja työ onkin pääasiassa lakien toimeenpanemista.  

Lakien, kielen ja tekstien suhde on monikerroksinen, sillä myös lait ovat kieltä, joka helposti siirtyy sellaisenaankin viranomaisten kielenkäyttöön. Laeissa samalla säädellään kielenkäyttöä. Myös suuri osa viranomaisteksteistä on lakisääteisiä; tällaisia ovat esimerkiksi palvelusuunnitelmat ja päätökset. Lait toisaalta usein johtavat tekstien tekemiseen, vaikka niissä ei esiintyisi nimettyjä tekstilajeja: esimerkiksi lakisääteinen arviointi, valvonta tai harkinta tarkoittavat käytännössä tekstien avulla tapahtuvia toimia.  

Tällaisen työn kehittämiseksi tarvitaan virastoissa ja julkisissa palveluissa tietoa ja ymmärrystä esimerkiksi kielen toiminnallisesta luonteesta sekä intertekstuaalisuudesta ja tekstien ketjuuntumisesta. Esimerkiksi tekstien kielen selkeyttämisessä keskiössä on usein asiakasviestintä, mutta myös hallinnon sisäisten tekstien selkeyteen täytyisi kiinnittää huomiota, sillä ne ovat usein pohjana ulkoiselle viestinnälle. Jos pohjatekstit ovat vaikeaselkoisia, niiden termit, vaikeat virkerakenteet ja abstraktisuus voivat siirtyä myös kansalaisille suunnattuun viestintään. (Selkokieltä vai selkeää kieltä. Hyvän virkakielen ohjeet.) Toisaalta, kun esimerkiksi käännettävä teksti on selkeästi ja ymmärrettävästi kirjoitettu, kääntäjän työ nopeutuu ja käännöstekstistäkin tulee selkeä (Piehl ja Vihonen 2006: 11). 

Vaikka tekstit ja kieli ovat keskeinen osa viranomaistoimintaa, virastoihin on rekrytoitu perin vähän kielen ja kielenhuollon asiantuntijoita. Kotimaisten kielten keskuksessa tehtyjen kyselyjen mukaan (Piehl 2024) valtion ja kuntien virastoissa sekä hyvinvointialueilla on päätoimisia kielenhuoltajia 13—15 virastossa, joista suurin osa on valtion virastoja.  

Kyselyyn saatiin vuonna 2022 vastaus 156 virastolta, ja vuonna 2024 vastaajavirastoja oli 240. Päätoimisten kielenhuoltajien määrä on Suomessa varsin pieni, kun tilannetta verrataan vaikkapa Ruotsiin, jossa viranomaisista 20 prosentilla on yksi tai useampi kielenhuoltaja (Hansson 2020: 36). Käytännössä kielenhuoltoa tekevät oman toimensa ohella sadat ihmiset; erityisesti kääntäjät ja viestintäasiantuntijat sekä tuomioistuimissa myös juristit. (Piehl 2024.)  

Lakien toteutuminen kielenkäytöstä kiinni  

Kielenkäytön ja tekstien läpäisemä viranomaistyö on myös täynnä erilaisia kielellisiä käytäntöjä. Esimerkiksi etuuspäätöksiä tehdään valmiista mallikatkelmista, joita voi olla satojakin yhtä etuutta kohden. Tekstintekijä saa valmiit tekstikatkelmat tekstiinsä niin kutsutuista fraasipankeista lyhyitä koodeja käyttämällä. Menetelmä on laajasti käytössä valtion ja kuntien virastoissa, ja sen on tarkoitus nopeuttaa ja yhdenmukaistaa tekstientekemistä (Tiililä 2007). Kieli- ja tekstityö on arkipäiväisyyttään monella tapaa näkymätöntä, siksi erilaiset tekstien tekemisen käytännöt ovat virastoissa monesti huonosti tunnistettuja, ja ne voivat myös olla ristiriidassa kirjoitettujen lakien tai työtä ohjaavien periaatteiden kanssa. Arkiseen kieli- ja tekstityöhön voi kätkeytyä syrjiviäkin rakenteita ja käytäntöjä. Esimerkiksi etuuspäätöksissä saattavat asiantuntijalausunnot vaikuttaa vahvemmin kuin hakijan toimittamat tiedot. Yksi syy tähän voi olla se, että näissä lausunnoissa tuotetaan kieltä, jota voi sellaisenaan paremmin käyttää päätöstekstissä (esim. Tiililä 2007: 228—229). 

Eri laeissa vaaditaan kansalaisen tai hallinnon asiakkaan kuulemista (hallintolaki 34. §) ja tämän mielipiteen selvittämistä (laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 8. §). Tämä tapahtuu kielen avulla, usein kirjallisesti tai suullisen ja kirjallisen kommunikoinnin ketjussa. Se, miten kuuleminen käytännössä toteutuu, on selvitettävissä tarkastelemalla tekstiketjuihin sisältyvää referointia kielitieteellisen analyysin keinoin: mitä asiakirjoihin on merkitty asiakkaan tai jonkun muun sanomaksi, millä tavoin ja miten nämä sanomiset siirtyvät asiakirjojen ketjussa eteenpäin. Kuulemiseen tai vaikkapa moniäänisyyteen liittyvät kysymykset eivät kielen asiantuntijan tarkastelussa jää vain metaforan tasolle vaan niiden toteutumisen tapa voidaan konkreettisesti osoittaa. Pätevää analyysiä ja niistä jalostettuja ohjeita varten tarvitaan kuitenkin nimenomaan kielitieteellistä osaamista. Ilman asiantuntemusta saatetaan luoda kovin mustavalkoisia ohjeita vaikkapa passiivin, aktiivin tai ilmipannun subjektin käytöstä. Asiakas-, potilas- tai oppilas-lähtöinen kirjaaminen on esimerkiksi tulkittu niin, että asiakas, potilas tai oppilas on tämän toimijuuden vahvistamiseksi asetettava “häntä koskevien virkkeitten subjektiksi” (esim. Alasuutari, Heiskanen, Rantala ja Vehkakoski 2023: 76). Tällainen ohje on kielitieteen näkökulmasta karkea ja jättää huomiotta kirjaamisen kielenkäyttöön liittyvät hienovaraiset tekstistrategiat (Karvinen 2017, myös Tiililä 2017: 12.) 

Selkokielen käyttäminen tukee yhdenvertaisuutta 

Yhteiskunnallisen osallisuuden, aktiivisen toimijuuden ja itsemääräämisoikeuden toteutumisen edellytys on myös se, että tarjolla on ymmärrettävää tietoa ympäröivästä maailmasta. Jos hallinto rakentuu mutkikkaiden tekstiverkostojen, vieraannuttavan kielen ja hankalien organisaationimien varaan, sen toimintaa voi olla vaikea hahmottaa ja seurata. Kieleen kietoutuvat seikat ovatkin osaltaan taustalla silloin, kun luottamus viranomaisiin murentuu ja osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan vähenee.  

Jotta osallisuus ja yhdenvertaisuus toteutuisivat, tarvitaan myös selkokielistä viestintää. Se on suunnattu ihmisille, joiden on vaikea lukea tai ymmärtää yleiskieltä. Selkokielessä kielen yksinkertaistaminen viedään pidemmälle kuin selkeässä yleiskielessä. Viestinnän kielimuodon valintaan vaikuttaa kohderyhmä: kenet halutaan tavoittaa ja mitä tietoa he tarvitsevat. Selkokieli voi olla tarpeen, kun viestitään laajalle yleisölle, mutta erityisesti silloin, kun teksti on suunnattu ensisijaisesti ihmisille, jotka hyötyvät selkokielestä. Tällaisia ovat esimerkiksi kotoutumista ja kehitysvammaisten ihmisten palveluja käsittelevät tekstit. (Selkokieltä vai selkeää kieltä? Hyvän virkakielen ohjeita.) 

Selkokielen toimintaohjelman mukaan selkokielisen viestinnän vakiinnuttaminen edellyttää, että selkeään yleiskieleen ja hyvään virkakieleen panostetaan (Selkokielen toimintaohjelma 2024‒2026). Jotta selkeää kieltä ja selkokieltä voidaan suunnitelmallisesti edistää, organisaatiossa täytyy olla kielenhuoltaja tai muu kielen ammattilainen, jonka vastuulla kehittäminen on (Selkokieltä vai selkeää kieltä. Hyvän virkakielen ohjeita).    

Ilman kieliasiantuntijoita ei synny saavutettavia digipalveluita  

Viranomaiset viestivät ja tarjoavat palveluita yhä enemmän verkossa. Se lisää entisestään viranomaistekstien merkitystä ihmisten osallisuuden toteutumisessa: saavatko he tietoa ja palveluja ja onko heillä mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan. 

Viranomaispalvelujen digitalisaatiota on nopeuttanut laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019). Se velvoittaa viranomaiset tarjoamaan palvelunsa digitaalisina, mutta kansalaisille digipalvelujen käyttö on edelleen vapaaehtoista. Tästä syystä julkishallinnossa on asetettu tavoitteeksi, että viranomaisten verkkopalvelut olisivat niin helppokäyttöisiä, että mahdollisimman monet osaavat ja haluavat käyttää niitä. Näin tulisi päästä siihen, että ihmiset hoitaisivat viranomaisasioitaan ensisijaisesti verkossa. (Ks. myös Raevaara 2018.) 

Helppokäyttöisiä digipalveluita ei kuitenkaan synny ilman selkeää, ymmärrettävää ja monenlaiset lukijat huomioivaa kielenkäyttöä. Vaikka julkishallinnossa korostetaan hyvän kielen tärkeyttä (esim. Julkisen hallinnon uudistamisen strategia 2020), kielen ammattilaisia ei juuri ole mukana digitaalisten palvelujen kehitystyössä. Digitalisaatiosta keskusteltaessa keskitytään usein siihen, miten parantaa kansalaisten digitaitoja tai miten lisätä kannustimia digipalvelujen käyttöön. Sen sijaan tavoitteena pitäisi olla kaikille sopivat palvelut.  

On kuitenkin myös virastoja, joissa tietotekniikan, palvelumuotoilun, sisällön ja kielen asiantuntijat kehittävät digitaalisia palveluja yhdessä. Monialaisuus onkin välttämätöntä, koska tekniset järjestelmät vaikuttavat siihen, millaiset kielenkäyttöön liittyvät vaihtoehdot ovat ylipäänsä mahdollisia. Jos palveluista halutaan tehdä saavutettavia erilaisille palvelujen tarvitsijoille, teknisten ratkaisujen sekä palveluissa käytetyn kielen pitää yhdessä tukea palvelun ymmärrettävyyttä ja helppokäyttöisyyttä. Palveluja testaamaan tarvitaan myös asiakkaita, erityisesti niitä, joille verkossa toimiminen ei ole tuttua ja arkipäiväistä. 

Lisäksi on varmistettava, että tietoa ja palveluja saavat vaivatta nekin ihmiset, joilla ei ole mahdollisuutta tai kykyä etsiä tietoa verkosta. Ihmisten on voitava hoitaa asioitaan myös suullisesti puhelinpalvelussa ja kasvokkain, eikä kykyä toimia digitaalisesti saa pitää itsestäänselvyytenä. Vain näin voidaan varmistaa ihmisten osallisuus ja yhdenvertaisuus sekä ylläpitää luottamusta viranomaisten toimintaan, mikä on yhteiskunnan toimivuuden ja huoltovarmuuden perusta. (Raevaara 2019.) 

Kielenkäytön tuettava tiedon ja toiminnan ymmärtämistä  

Verkkopalvelut ovat hyvä esimerkki siitä, miten monin tavoin kielenkäyttö vaikuttaa viranomaisasioiden hoitamiseen ja onnistumiseen. Asiakkaan pitää löytää ja ymmärtää tarvitsemansa tieto, seurata toimintaohjeita, tulkita kysymyksiä, muotoilla ja tallentaa tietoja, ehkä maksaa maksuja ja lisätä liitteitä. Palvelun tekstit, otsikot, linkkitekstit, ohjeet, lomakkeiden kysymykset, kuvakkeiden selitykset, muut kielelliset elementit ja näiden muodostama kokonaisuus vaikuttavat kaikki siihen, löytääkö ja ymmärtääkö palvelun käyttäjä tarvitsemansa tiedot, onnistuuko hän asiansa hoitamisessa vai haluaako hän edes kokeilla palvelua. Kielenkäytön on tuettava tiedon ymmärtämistä mutta sen lisäksi sen pitää ohjata palvelun käyttäjän meneillään olevaa toimintaa, kannustaa häntä jatkamaan ja saada hänet luottamaan siihen, että asia tuli hoidetuksi. 

Sähköinen kanava tarjoaa kuitenkin myös uudenlaisia mahdollisuuksia hyödyntää vuorovaikutteisuutta ja multimodaalisuutta. Palvelun käyttäjän toimintaa voidaan tukea esimerkiksi näyttämällä hänelle, missä vaiheessa asiointia hän parhaillaan on, sekä ilmoittamalla lopuksi asioinnin onnistumisesta ja mahdollisista jatkotoimista. Asioimisen ongelmiin voi tarjota apua paikallisesti linkittämällä toiminnan eri vaiheisiin ohjeita, termien selityksiä ja lisätietoja. Lisäksi palvelun käyttäjälle voi antaa reaaliaikaista tukea liittämällä palveluun mahdollisuuden chatti- tai puhelinneuvontaan. Tällaista asiakkaan toiminnan tukemista korostetaan muun muassa inklusiivisessa verkkosivujen suunnittelussa (esim. Kognitiivisen saavutettavuuden ohjeet, Selkeästi meille -verkkosivusto).  

Kielentutkimus, erityisesti suullisten asiointien vuorovaikutustutkimus tarjoaa tietoa ja monia konkreettisia esimerkkejä asiakkaan toimintaa tukevista käytänteistä. Kielentutkimus tarjoaa yksityiskohtaista tietoa myös ohjeiden ja kysymysten toimivasta muotoilusta ja erilaisista kielellisistä keinoista, joilla huomioida vastaanottaja. Tämä monipuolinen ymmärrys ja tieto kielestä, sen merkityksestä ja mahdollisuuksista saadaan käyttöön, kun kielen ammattilaisia rekrytoidaan virastoihin ja heidän asiantuntijuuttaan hyödynnetään laajasti, myös digitaalisten palvelujen kehittämisessä. (Ks. Raevaara 2022.) 

Kriisitilanne edellyttää erityisen selkeää viestintää 

Kielellä on keskeinen merkitys siinä, että yhteiskunta pysyy normaalioloissa vakaana. Poikkeusoloissa ja kriiseissä kielen merkitys korostuu entisestään ja viranomaisilla on erityinen velvollisuus huolehtia kansalaisten tiedonsaannista (Valtionhallinnon viestintäsuositus 2023). Kriisiviestinnän täytyy olla suunnitelmallista, avointa, ymmärrettävää, monikanavaista ja saavutettavaa. Tietoa täytyy selkeän kielen lisäksi tarjota selkokielellä myös aikapaineessa. (Esim. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallinen pandemiasuunnitelma, s. 59 ja 62.) Selkeän ja selkokielisen viestinnän tarve korostuu erityisesti tilanteissa, joissa on kyse terveydestä ja turvallisuudesta. Silloin viranomaisten tiedotuksen ja ohjeistusten täytyy tavoittaa kaikki kansalaiset. (Ks. esim. Rintamäki 2020.)  

Viranomaisten verkkosivut ja viestintä sosiaalisessa mediassa tavoittavat monet, mutta kriisitilanteessa viestinnän täytyy olla monikanavaista ja tavoittaa myös ne, jotka eivät seuraa sähköistä viestintää (Piehl ja Tiililä 2020). Esimerkiksi koronaviestinnän tavoitettavuutta tutkittaessa yli 77-vuotiaista vastaajista lähes kaikki olivat saaneet tietoa koronasta televisiosta tai sanomalehdistä, mutta alle puolet verkosta tai sosiaalisesta mediasta (Eronen ym. 2021). 

Koronapandemian aikana Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tarjosi viranomaistietoa myös selkokielellä (Rintamäki 2020). Heidän selkokieliset tekstinsä toimivat lähteenä muille selkokielellä viestiville, kuten kehitysvammajärjestöille ja selkomedialle. Viranomaisen viestiä oli näin mahdollista räätälöidä eri kohderyhmille. Tämä on esimerkki myös tekstien ketjuuntumisesta.  

Päivittäisen viestinnän selkeys ja toimivuus ovat poikkeustilanteen viestinnän perusta. Kriisitilanteessa ei ole aikaa opetella uusia käytänteitä, vaan tehokkaan viestinnän pohjana ovat tutut viestinnän toimintatavat ja välineet. (Ks. esim. Sosiaalitoimen valmiussuunnitteluopas, s. 32‒33.) 

Kieliasiantuntijat hallinnossa ja julkisissa palveluissa 

Hallinto ja julkiset palvelut toimivat siis kielen ja tekstien varassa. Kieli luo paitsi osallisuutta myös kokemusta osallisuudesta, joka puolestaan on yhteiskunnallisen vakauden edellytys. Tästä huolimatta kieleen liittyvän asiantuntijatiedon asema ja siihen suunnatut resurssit ovat viranomaistyössä ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa hyvin marginaaliset. Yliopistojen ulkopuolella kielentutkimuksen ja kielitiedon ainoa asiantuntijavirasto on Kotimaisten kielten keskus (Kotus). Parin viime vuosikymmenen aikana sen asiantuntijoiden määrää on vähennetty merkittävästi, mikä on heikentänyt keskuksen mahdollisuuksia tukea eri virastojen henkilöstöä kielitiedon lisäämisessä ja sähköisten palvelujen parantamisessa. Osana opetus- ja kulttuuriministeriön virastojen rakenneuudistusta Kotuksen asema itsenäisenä virastona on lisäksi päättymässä, ja se fuusioituu vuodesta 2026 alkaen Opetushallitus-nimiseen virastoon (Sivistyshallinto 2030). Miten asiakkaat jatkossa löytävät keskuksen tietovarantoineen ja palveluineen, jää nähtäväksi. 

Kun viranomaistoimintaa ja julkisia palveluja kehitetään, voi suhtautumisen kieleen ja teksteihin liittyviin ilmiöihin nähdä kahdella tapaa ongelmallisena. Ensinnäkin kieleen ja teksteihin liittyvät ongelmat ja kehittämistarpeet saatetaan kokonaan sivuuttaa. Tämä johtaa sekä viranomaisten resurssien tuhlaamiseen että asiakaskokemuksen huononemiseen. Kumpikaan ei ole yhteiskunnan toiminnan ja kehittämisen kannalta toivottavaa. Toiseksi kieleen liittyviä ratkaisuja ja ohjeita saatetaan tehdä ilman asiantuntemusta kielestä ja kielenhuollosta. Tämä taas saattaa johtaa esimerkiksi vieraannuttavan jargonin käyttöön, joka pahimmillaan pahentaa yhteiskunnan polarisaatiota. Maan ainoaan kielivirastoon, Kotukseen, ja muuhun lingvistiseen tutkimukseen ja toimintaan kohdistetut säästöt saattavatkin olla vain näennäisiä, koska kieleen satsaaminen tutkitusti tehostaa viranomaisten toimintaa (ks. esim. Hyvän virkakielen hyödyt. Kotimaisten kielten keskus).  Lisäksi, kuten edellä on osoitettu, kieli on keskeinen tekijä vahvistettaessa ihmisten osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta, jotka puolestaan on nähty keskeisiksi tavoitteiksi yhteiskuntarauhan, ihmisten hyvinvoinnin ja kansantalouden kannalta (Sisäministeriön tulevaisuus katsaus 2018: 17–18; ks. myös Tiililä 2023). 

Kieli on keskeinen osa kaikkea toimintaa. Kielentutkimus voisikin tarjota yhteiskunnan kehittämiseen tietoa ja konkreettisia tapoja ratkaista ja lähestyä laajoja yhteiskunnallisia ongelmia. Tämä toki vaatisi myös kielentutkijoilta peiliin katsomista: olemmeko valmiit pureutumaan hallinnon kielen kysymyksiin ja työskentelemään sen kehittämiseksi? 

FT, dosentti Ulla Tiililä työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa virkakielen erityisasiantuntijana. Tiililä on erikoistunut sosiaaliturvan kieleen ja tekstityöhön. 

FT, dosentti Liisa Raevaara työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa virkakielen erityisasiantuntijana. Raevaara on erikoistunut kielelliseen vuorovaikutukseen. 

FM Henna Kara työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa virkakielen erityisasiantuntijana. Kara on erikoistunut kielelliseen saavutettavuuteen ja selkokieleen. 

Lähteet: 

Eronen, Johanna, Leena Paakkari, Erja Portegijs & Taina Rantanen 2021: Coronavirus-related health literacy and perceived restrictiveness of protective measures among community-dwelling older persons in Finland. Aging Clinical and Experimental Research 33, 2345–2353. https://doi.org/10.1007/s40520-021-01928-6 

Hansson, Karin 2020: ”Det finns ett sug efter klarspråk”. En studie om bättre stöd till klarspråk i offentlig verksamhet. Utgiven av Språkrådet, Institutet för språk och folkminnen 2020. https://www.isof.se/lar-dig-mer/publikationer/publikationer/2020-06-11-det-finns-ett-sug-efter-klarsprak 

Isola, Anna-Maria, Heidi Kaartinen, Lars Leeman, Raija Lääperi, Taina Schneider, Salla Valtari & Anna Keto-Tokoi 2017: Mitä osallisuus on. Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen työpaperi 33/2017. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135356/URN_ISBN_978-952-302-917-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Julkisen hallinnon uudistamisen strategia 2020. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162571 

Karvinen, Kati 2017: Asiakas ja hoitaja kotihoidon hoitokertomuksissa. Teoksessa Tiililä & Karvinen 2017 (toim.): Elämän ja kuoleman tekstit. Kirjoittaminen sosiaali- ja hoivatyössä. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 50, 155–166. 

Kognitiivisen saavutettavuuden ohjeet (Selkeästi meille -verkkosivusto) https://www.selkeastimeille.fi/ 

Piehl, Aino & Inkaliisa Vihonen 2006: Käännetäänkö tekstisi, tulkataanko puheenvuorosi? Selvää suomea kansainvälisesti. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 139. 3., laajennettu painos. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. ISBN 952-5446-19-0, ISSN 0355-5437. https://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk22/Kaannetaanko_tulkataanko.pdf   

Piehl, Aino & Ulla Tiililä 2020: Viestintä on tärkeä osa kriisinhallintaa. Kielikello 2/2020. Kotimaisten kielten keskus. https://kielikello.fi/viestinta-on-tarkea-osa-kriisinhallintaa/ 

Piehl, Aino 2024: Kysely Kieli virastossamme: Viraston kieliasiantuntijat: kielenhuoltajat ja kääntäjät (osio 2) ja täydennyskysely kielenhuoltajien määrästä. Julkaisematon raportti. Kotimaisten kielten keskus. 

Raevaara, Liisa 2022: Verkkopalvelujen saavutettavuus on tiedon ja toiminnan ymmärrettävyyttä (Hyvää virkakieltä, 29.3.2022) https://kotus.fi/kolumni/verkkopalvelun-saavutettavuus-on-tiedon-ja-toiminnan-ymmarrettavyytta/ 

Raevaara, Liisa 2019: Kuka mahtuu teksteillä rakennettuun maailmaan? (Hyvää virkakieltä, 30.4.2019) https://kotus.fi/kolumni/kuka-mahtuu-teksteilla-rakennettuun-maailmaan/ 

Raevaara, Liisa 2018: Mistä on selkeät ja helppokäyttöiset digipalvelut tehty? (Hyvää virkakieltä, 28.11.2018) https://kotus.fi/kolumni/mista-on-selkeat-ja-helppokayttoiset-digipalvelut-tehty/ 

Rintamäki, Raisa 2020: Koronakriisi paljasti selkokielisen viestinnän tarpeen. Kehitysvammaliiton blogi. https://www.kehitysvammaliitto.fi/koronakriisi-paljasti-selkokielisen-viestinnan-tarpeen/ 

Selkokielen toimintaohjelma 2024‒2026. Selkokielen neuvottelukunta ja Selkokeskus 2023. https://selkokeskus.fi/wp-content/uploads/2023/10/PDF_selkokielen_toimintaohjelma_20231005-003.pdf 

Selkokieltä vai selkeää kieltä? Hyvän virkakielen ohjeita. Kotimaisten kielten keskus. https://kielitoimistonohjepankki.fi/vk/2-kielellinen-saavutettavuus-ja-selkokieli/selkokielta-vai-selkeaa-kielta/.  

Sivistyshallinto 2030. Opetus- ja kulttuuriministeriön konsernin kehittämishankkeen loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:35. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164377/OKM_2022_35.pdf 

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallinen pandemiavalmiussuunnitelma 2024. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:10. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5653-7 

Sosiaalitoimen valmiussuunnitteluopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:12.  http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-2603-5  

Suomesta maailman turvallisin maa. Sisäministeriön tulevaisuuskatsaus. Valtioneuvoston julkaisusarja 18/2018. Helsinki: Sisäministeriö. 

Tiililä, Ulla 2007: Teksti viraston työssä. Tutkimus etuuspäätösten kielestä ja konteksteista. SKS, Helsinki. 

Tiililä, Ulla 2017: Johdatus sosiaali- ja hoitoalojen tekstimaailmaan ja niiden tutkimukseen. Teoksessa Tiililä & Karvinen 2017 (toim.): Elämän ja kuoleman tekstit. Kirjoittaminen sosiaali- ja hoivatyössä. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 50, s. 6–18. 

Tiililä, Ulla 2023: Osallistava kielenkäyttö on yhteiskunnallisen osallisuuden perusta. Kääntäjä−Översättaren 3/2023, s. 23–26. 

Viestintäsuositus 2023: Avoimesti ajassa. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2023:11. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165097