Sulautuva oppiminen ja yhteisöllisyys: bloggausta, kielen oppimista ja yhteistyötä kahdella mantereella

Julkaistu: 11. syyskuuta 2019 | Kirjoittanut: Anu Muhonen ja Sanna Teerenhovi

Vlogataan ja blogataan Torontossa ja Helsingissä

Pedagogiikassa on jo pitkään painotettu oppijoiden viestintä- ja yhteistyötaitojen merkitystä sekä korostettu yhteistyötä ja yhdessä opiskelua tärkeänä osana oppimista. Yhteistyö on myös keskeinen 2000-luvun taito. (ks. mm. Saavedra & Opfer 2012.) Vieraan kielen oppimiselle on lisäksi tärkeää, että opiskelijoilla on mahdollisuus olla tekemisissä autenttisen kielenaineksen kanssa; opiskelijat tarvitsevat mahdollisuuksia harjoitella kieltä erilaisissa (kommunikaatio)tilanteissa.

Perinteisesti kielen opetus on tapahtunut opettajajohtoisesti luokkahuoneessa. Tällöin on tavallista, että vieraan kielen opiskelijat kommunikoivat keskenään kurssikavereidensa kanssa, mutta oppimiselle elintärkeitä mahdollisuuksia mielekkääseen kommunikaatioon luokan ulkopuolella on usein haastavaa löytää (Watkins 2012: 196). Toronton yliopiston suomen opiskelijat eivät juurikaan kohtaa suomen kielen käyttäjiä luokkahuoneen ulkopuolella. Ja toisaalta: vaikka Helsingin Taideyliopistossa suomea toisena kielenä opiskelevat opiskelijat elävät suomenkielisessä ympäristössä, osa heistäkin kokee haastavana käyttää suomea arjessa varsinkin suomen kielen opiskelun alussa. Näihin haasteisiin halusimme projektissamme löytää ratkaisuja.

Vlogataan ja blogataan Torontossa ja Helsingissä -projektin (2016–2018) keskeisenä tavoitteena oli yhdistää Toronton yliopiston ja Helsingin Taideyliopiston samantasoiset suomen kielen opiskelijat oppimaan kieltä yhdessä sulautuvan oppimisen (blended learning, ks. mm. Smith 2014; Neumeier 2005) viitekehyksessä. Sulautuva oppiminen tarkoittaa sitä, että opetus ja opiskelu tapahtuvat luokkahuoneen kontaktiopetuksen lisäksi verkossa. Se tarjoaa täten laajemman vertaisoppijoiden yhteisön, jossa voidaan kommunikoida, harjoitella ja oppia suomea yhdessä. Lisäksi se vahvistaa myös opiskeluun sitoutumista tarjoamalla kielenoppijoille uudenlaisia innovatiivisia tapoja osallistua ja tehdä yhteistyötä verkon välityksellä (Vaughan, Cleveland-Innes & Garrison 2013: 9). Tässä projektissa yhteistyötä tehtiin sekä paikallisesti että mannertenvälisesti. Pyrimme luomaan oppijayhteisön, jonka tarkoituksena oli saada kielenoppijat käymään aitoa keskustelua. Lisäksi tavoitteena oli tukea oppijoita löytämään tapoja reflektoida omia ajatuksiaan ja luoda yhteisiä merkityksiä. (ks. myös Garrison 2011; Miceli & Visocnik Murray 2005).

Projekti tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden opiskella suomea yhdessä internetin ja sosiaalisen median välityksellä. Bloggaamisen ja vloggaamisen kautta tavoitteena oli rohkaista opiskelijoita käyttämään suomen kieltä rohkeasti heti opintojen alusta lähtien. Toronton yliopisto ja Taideyliopisto aloittivat yhteistyön syyskuussa 2016, ja syksyllä 2018 mukaan liittyi myös Indianan yliopisto. Projektin arvoina ja periaatteina ovat yhteisöllinen ja sulautuva opetus ja oppiminen, multimediaalinen viestintä, monikulttuurinen yhteistyö sekä kielen ja kulttuurin vuoropuhelu. Hanketta koordinoi Toronton yliopisto, ja se sai Opetushallituksen tukea yliopistojen väliseen suomen kielen ja kulttuurin yhteistyöhön.

Projektin työskentelytavat ja tehtävät vaihtelivat lukukausittain osallistujien ja tarpeiden mukaan. Keskiössä oli kuitenkin aina kurssiblogi, johon rinnakkaiskurssien opiskelijat postasivat blogeja ja vlogeja. Jokainen opiskelija julkaisi 3–5 postausta lukukausittain ja teemat tulivat opettajilta. Opettajat eivät lukeneet blogeja ennen julkaisua, vaan tutustuivat opiskelijoiden tuotoksiin yhdessä kurssilaisten kanssa. Opiskelijoita kannustettiin kommentoimaan, ja blogeja ja vlogeja myös käsiteltiin tunneilla. Ryhmät olivat keskimäärin pieniä, joten projektiin osallistui lukukausittain noin parikymmentä opiskelijaa, mikä mahdollisti sen, että opiskelijoiden työmäärä pysyi kohtuullisena.

Tässä artikkelissa tarkastelemme, mitä sulautuva oppiminen ja verkkovälitteinen yhteistyö eli bloggaus ja vloggaus antavat vieraan kielen oppimiseen:

• Millaista yhteistyötä bloggaus ja vloggaus mahdollistivat projektissa?

• Miten opiskelijat kokivat yhteisöllisyyden merkityksen?

Tässä artikkelissa aineistona on kurssin jälkeen tehdyt opiskelijahaastattelut, joissa heitä pyydettiin arvioimaan kokemuksiaan blogien ja vlogien soveltamisesta opiskelussa. Keskitymme opiskelijoiden reflektioihin koskien toisen opiskeluvuoden kurssien aikana tehtyjä blogeja. Koska kurssien jälkeen tavoitetaso oli eurooppalaisen viitekehyksen taitotaso A2 (ks. EVK 2001, 2018), blogeissa kerrottiin lähinnä itsestä ja omasta elämänpiiristä. Käytämme opiskelijoista pseudonyymejä ja blogeista ja vlogeista yleisesti nimeä kurssiblogi tai blogit, sillä blogit sisälsivät usein vlogeja, tekstiä ja kuvia.

Blogiyhteisö: autenttinen yleisö, aito kommunikaatio ja ryhmän tuki

Kuten Dewey (1938: 7) jo painotti, kokemuksen ja oppimisen välinen prosessi ja suhde ovat tärkeitä; kielen oppimista edistää aito vuorovaikutus ja yhteisten kokemusten jakaminen. Yksi sulautuvan oppimisen vahvuuksista on se, että se mahdollistaa sekä pedagogisen yhteisön luomisen että siihen sitoutumisen (Vaughan ym. 2013: 67). Projektissamme sulautuvan oppimisen avulla voitiin luoda laajempi oppijayhteisö, jossa harjoitella suomea.

Uudenlainen oppijayhteisö mahdollistaa aidon vuorovaikutuksen

On tavallista, että erityisesti kirjoittaminen kielenopetuksessa on opettajakeskeistä, kaksisuuntaista ja yksityistä: opettaja antaa aiheen, opiskelija tuottaa kirjoituksen opettajalle, joka taas antaa henkilökohtaista palautetta tekstistä. Projektissamme blogien tekeminen tarjosi opiskelijoiden teksteille uudenlaisen, laajemman ja autenttisen yleisön.

Opiskelijat olivat hyvin tietoisia yleisöstä ja siitä, että he eivät tehneet blogejaan enää yksinomaan opettajalle. Yleisö siis vaikutti bloggaamiseen, kurssitehtävien tekemiseen ja samalla opiskelijoiden kokemukseen oppimisesta. Blogi koettiin uudenlaiseksi kielen oppimisen ja opettamisen käytännöksi. Opiskelun koettiin jopa olevan hauskaa:

I thought it was fun to be publishing my blogs, everyone got to see what I was experiencing. (Riley)

Marie puolestaan kertoo, että hän huomioi yleisönsä ja suunnitteli bloginsa sen pohjalta, mitä koki tärkeäksi jakaa:

I didn’t think that it was for a language class or whatever, I just thought, “What is really important for me? What do I want to share with these people?" (Marie)

Jotkut opiskelijoista päättivät keskittyä lähinnä oman kurssinsa yhteistyöhön, ja he saattoivat jopa sulkea mielestään kurssien välisen yhteistyön:

in my head I didn't include them to the project. I was looking mainly to my class post. It's weird to share things with people you don't know. (Emily)

Vaikka kaikki opiskelijat eivät aina yhteisöllisyyttä mannerten välillä tunteneetkaan, yleisön ja yhteisöllisyyden näkökulma oli silti mukana koko projektin ajan.

Opiskelijat kertoivat, että kurssikaveriyleisölle julkaiseminen sai heidät valmistautumaan tehtäviin paremmin ja joskus jopa jännittämään niitä. On selvää, että bloggauksen myötä suomi vieraana ja toisena kielenä -opiskelijoiden fokus siirtyi kielen tuottamisesta kurssitehtävää varten aidompaan vuorovaikutukseen pyrkimiseen. Vaikutti siltä, että kyse ei ollut vain kurssitehtävistä, tuotoksilla oli oikeasti merkitystä.

Autenttisuus ja yleisölle kirjoittaminen näyttivät kuitenkin lisäävän opiskelijoiden itselleen asettamia vaatimuksia:

knowing other people would be looking at my blogs gave me the incentive to write longer posts and try even harder. (Aino)

Yleisö aiheutti joskus myös epävarmuutta omasta kielitaidosta. Megan kuvaili bloggaamisen suurimpana haasteena oman kielitaitonsa rajallisuuden opintojen alkuvaiheessa:

I’m not sure if I found any of it easy actually, other than maybe thinking up the points for the blog. The biggest challenge was trying to make it interesting, as with my level of Finnish it all came across as very boring and simple sentences which would not be interesting to the reader. (Megan)

Motivaatio kertoa itsestään ja itselle tärkeistä asioista sekä antaa itsestä kiinnostava kuva loi tarpeen oppia ja osata enemmän.

Laajempi yhteisö mahdollistaa monipuolisempaa tukea

Projektimme tärkeänä periaatteena oli se, että opiskelijat tuottivat ja julkaisivat itse bloginsa ja niihin liittyvä palaute annettiin vasta julkaisun jälkeen. Tällä tavalla pyrittiin maksimoimaan se, että opiskelijat tuottivat blogeja yhteisölle, eikä opettajalle. Yhdenkään opiskelijan tuotokset eivät olleet virheettömiä. Osittain tästä syystä bloggaaminen lisäsi yhteisöllisyyttä myös oman kurssin sisällä ja antoi kurssikavereille itsevarmuutta kielenkäyttöön:

 I think blogging helped us create a community [...] of students learning a foreign language together and making the same mistakes. It helped my learning because I wasn’t embarrassed to make mistakes and so I would try more complicated sentences even if I may get them wrong. (Riley)

Toisten blogien seuraaminen toi turvallisuuden tunteen siitä, että toiset olivat samalla tasolla. Samasta syystä opiskelijat myös ymmärsivät, mistä kurssikaverit kirjoittivat ja puhuivat. Tämä näkyy esimerkiksi Julian kommentista, jossa hän pohtii  kurssikavereiden blogien lukemista:

just going through the text and trying to understand what is this because we were writing some kind of on the same things […] so I know like what it’s going to be about [...] we have the same kind of level. (Julia)

Me opettajat taas kiinnitimme huomiota siihen, että opiskelijat tekivät bloginsa itse rohkeasti omilla resursseillaan ja oman taitotasonsa mukaisesti. Helsingissä opiskelevat tukeutuivat kyllä suomalaisten kavereiden apuun, mutta blogit olivat oppijan kielellä tuotettuja, eikä suomalaisen kaverin kirjoittamia. Helsinkiläisillä tai torontolaisilla ei esiintynyt suoria google-käännöksiä tai plagiaatteja. Opiskelijat luottivat omaan kielitaitoonsa ja ymmärsivät, kenelle he bloginsa suuntasivat.

Monet opiskelijat arvioivat omaa kielitaitoaan suhteessa muihin. Jane pohti Helsingissä opiskelevien kielitaitoa seuraavasti:

they have higher Finnish level than me; therefore, reading their blog posts made me learn about some useful phrases. (Jane)

Hän myös hyödynsi toisten blogeja kielen opiskeluun: “I kept that phrase in mind, and used it in my future assignment.” Jane on selkeästi havainnoinut omaa oppimistaan ja saanut yhteisöltä positiivista tukea.

Toisten blogit inspiroivat ja antoivat ideoita myös omaan blogiin:

Jane’s use of subtitles, for example, is something I wish I did because it really adds to the experience of watching her videos. (Aino)

Muiden blogit saattoivat myös aiheuttaa paineita omasta panoksesta:

I think I mostly felt guilty seeing how hard the Toronto students worked on their blog! (Emily)

It helped me with vocabulary but frustrated me because I wasn’t as good at making blogs or vlogs as them. (John)

Paine toisten blogeista toimi kuitenkin enemmän opiskelijoita motivoivana kuin opiskelumotivaatiota lannistavana.

Uudenlainen oppijayhteisö tarjosi myös apua ja tukea bloggaamiseen ja sitä kautta kielen oppimiseen. Haastatteluissa nousi esille yhteisöltä saatu vertaistuki ja -palaute. Toisilta opiskelijoilta tullut palaute esimerkiksi rohkaisi opiskelijoita kirjoittamaan vapaammin:

I really enjoyed publishing my blogs in the course blog. I was nervous at first because I felt like my language level was very low and other would notice, but once I posted the first one and received such nice feedback I felt comfortable afterwards. The comradery was very nice and I felt it encouraged my learning. (Aino)

 

Yhteisöllinen viestintä luo aitoja kontakteja ja vuorovaikutusta

Erityisesti oman paikallisen ryhmän blogeihin tutustuminen loi yhteisöllisyyden tunnetta. Jane kertoi haastattelussa, että blogitehtävät auttoivat rakentamaan siltoja omassa luokkayhteisössä: “watching the blogging opened the conversation, by providing a topic to talk about” ja jatkaa:

there was a blog about Aino in a subway station on the way to university. After reading the blog, we started talking about the purpose of going to university, and learned that she has applied for its Master’s program. (Jane)

Opiskelijat kertoivat oppineensa blogien kautta uusia asioita ei vain kielestä vaan myös kurssikavereista, mikä välillä onnistuneesti johti uusiin aitoihin keskustelunavauksiin luokkahuoneessa ja sen ulkopuolella:

I learned from there that Marie is interested in horseriding and I also do horseriding so we ended up having a conversation about that we wouldn’t have got to this topic [...] so then you can be like ooh this is a what you’re interested in I like that also. (Megan)

Bloggaus ei ainoastaan tutustuttanut opiskelijoita paremmin toisiinsa, vaan se opiskelijoiden mielestä paransi kurssin ilmapiiriä ja kurssilla viihtymistä.Toronton opiskelijat jopa kokivat, että bloggauksen tuoma yhteisöllisyys vähensi suuressa metropolissa sijaitsevassa yliopistossa opiskeluun usein liittyvää yksinäisyyttä:

consequently, I did not feel as stressed to go to Finnish class, as going to other classes because of its supportive network in classroom [...] It is a very large university and it is easy to feel lonely. The blogs helped combat that. (Aino)

Opiskelijoille toisen mantereen opiskelijoiden blogit toimivat kurkistusikkunana toiseen maahan ja opiskelukulttuuriin, ja ne olivat aidosti mielenkiintoista:

like they were doing this My Toronto or something My Street [...] those I was reading it was interesting because I’ve never been in Canada or Toronto (Julia)

watching Riley’s blogs was particularly interesting because she is physically in different settings as mine [...] it was interesting to see how her life is different (Aino)

Aito vuorovaikutus ja kontakti toisiin opiskelijoihin teki kielenoppimisesta merkityksellisempää.

Sulautuva oppiminen loi uusia käytänteitä ja yhteistyötä

Sulautuvaan oppimiseen perustuvassa projektissamme yhteistyö sai uudenlaisia digitaalisia muotoja. Opiskelijat julkaisivat blogejaan ja tutustuivat toistensa tuotoksiin koko projektin oppijayhteisössä eli opiskelijatovereille sekä omassa että yhteistyöyliopistossa. Myös vuorovaikutus sai uusia muotoja: luokkahuoneessa tapahtuvan keskustelun ja kommentoinnin lisäksi opiskelijat keskustelivat blogeista koko yhteisön kanssa verkossa.

Sosiaalisen median soveltaminen kielenopetuksessa muuttaa kielipedagogiikkaa opettajan ja opiskelijan yksityisestä tiedon jakamisesta ja vastaanottamisesta oppimiseksi yhteisöissä, jossa opiskelijat osallistuvat erilaisiin monitasoisiin, mielekkäisiin kielenkäyttö-, kommunikaatio- ja oppimisprosesseihin. Kuten tässä artikkelissa olemme opiskelijoiden haastattelusta nousseiden esimerkkien kautta havainnollistaneet, sosiaalisen median käyttö opetuksessa tarjoaa mahdollisuuksia luoda verkon välityksellä yhteisöjä, jossa osallistujat – sekä opiskelijat että opettajat – voivat tehdä yhteistyötä, välittää viestiä ja jakaa tietoa ja keskustella (Vaughan ym. 2013).

Kun opiskelijoilta kysyttiin, mitä he olivat kaiken kaikkiaan oppineet projektissa, Johnin vastaus tiivistää projektimme idean hyvin:

Speaking because it gives me practice outside of the classroom. Writing because it forces me to write with a purpose. (John)

Opiskelun fokus siirtyi kurssitehtävistä vuorovaikutukseen: kirjoitettiin yleisölle tietyssä tarkoituksessa ja siksi sisällön merkitys nousi keskiöön. Yhteisö toimi monenlaisena tukena: yleisön kannustus antoi uskoa siihen, että kielitaito riittää tarpeeksi hyvään vuorovaikutukseen ja että saa ilmaistua itselleen tärkeitä asioita suomeksi niin, että muutkin ymmärtävät. Toisten blogien lukeminen myös kannusti opiskelijoita yrittämään enemmän, ja blogit toimivat jonkinlaisena oman kielitaidon peilinä. Lisäksi blogit, niiden lukeminen ja niistä yhdessä keskusteleminen vähensivät virheiden pelkoa, ja opiskelijat kokivat oppivansa toisilta kieltä ja kulttuuria. Ja mikä ehkä tärkeintä – he onnistuivat luomaan suomeksi bloggaamalla aitoja yhteyksiä toisiin kanssaopiskelijoihin jopa mannerten välillä.

Anu Muhonen, FT, on suomen kielen ja kulttuurin apulaisprofessori Toronton yliopistossa Kanadassa.

Sanna Teerenhovi, FM, toimii suomen kielen lehtorina Taideyliopistossa Helsingissä.

Projektin nettisivut: https://blogataanjavlogataan.wordpress.com

Lähteet

EVK 2001 = Common European Framework of Reference for Languages: Learning, teaching, assessment. 2001. Council of Europe. Cambridge: Cambridge University Press.

EVK 2018 = Common European Framework of Reference for Languages: Learning, teaching, assessment. Companion Volume with New Descriptors. 2018. Council of Europe. Saatavilla: https://rm.coe.int/cefr-companion-volume-with-new-descriptors-2018/1680787989. 

Smith, V. (2014). “What is Blended Learning?” November 5, University Affairs, Universities Canada. Saatavilla: http://www.universityaffairs.ca/features/feature-article/blended-learning/.

Dewey, J. (1938). Experience and education. New York: Collier Books, Macmillan.

Garrison, D. R. (2011). E-learning in the 21st century: A framework for research and practice (2. painos). London, UK: Routledge/Falmer.

Miceli, T. & Visocnik Murray, S. (2005). Strategy training: Developing learning awareness in a beginning FL classroom. Teoksessa Bartlett, B., Bryer, F. & Roebuck, D. (toim.), Stimulating the ‘‘action’’ as participants in participatory research. Brisbane, Australia: School of Cognition, Language and Special Education, Griffith University, 15–25.

Miceli, T., Visocnik Murray, S. & Kennedy, C. (2010). Using an L2 blog to enhance learners' participation and sense of community. Computer Assisted Language Learning, 23(4): 321–341.

Neumeier, P. (2005). A closer look at blended learning – parameters for designing a blended learning environment for language teaching and learning. ReCall, 17(2), 163–178. Saatavilla: https://doi.org/10.1017/S0958344005000224

Saavedra, A. R. & Opfer, V. D. (2012). Learning 21st-century skills requires 21st-century teaching. The Phi Delta Kappan, 94 (2): 8–13.

Vaughan, N. D., Cleveland-Innes, M. & Garrison, D. R. (2013). Teaching in Blended Learning Environments: Creating and Sustaining Communities of Inquiry. Edmonton, AB: Au Press.

Watkins, J. (2012). Increasing Student Talk Time Through Vlogging. Language Education in Asia, 3(2): 196–203.