“It´s being a perfect summer days!” – Opettajaopiskelijat tukemassa ukrainalaisia lapsia ja nuoria

Julkaistu: 7. syyskuuta 2022 | Kirjoittaneet: Sanna Mustonen, Matilda Rannankari ja Eija Aalto

Ukrainalaislapset ja -nuoret vailla tekemistä ja kontakteja

Helmikuun 24. päivänä 2022 Ukrainassa alkanut sota pakotti jo kevään aikana noin 15 miljoonaa ihmistä pakenemaan kodeistaan. Heistä liki puolet lähti maasta, pääasiassa muihin Euroopan maihin. Myös Suomeen muutti lyhyessä ajassa kymmeniä tuhansia ukrainalaisia, erityisesti äitejä eri-ikäisten lastensa kanssa. 

Asenneilmapiiri tulijoita kohtaan on ollut tyystin erilainen kuin vuonna 2015, jolloin viimeksi turvapaikanhakijoiden määrä oli poikkeuksellisen suuri (yli 30 000 Suomeen-tulijaa). Vuoden 2015 tilanteesta oli varmasti paljon opittu, mutta kaikissa kunnissa ja kaupungeissa ei luonnollisesti ollut resursseja ottaa nopealla aikataululla lapsia kouluihin ja järjestää valmistavaa opetusta. Etäopetusta järjestettiin uskomattoman sinnikkäästi ja tulevaisuuden uskoa valaen Ukrainasta käsin. Lapset ja nuoret tarvitsivat kuitenkin mahdollisuuksia tutustua uuteen asuinpaikkaansa, uuteen kieleen ja kulttuuriin sekä paikallisiin ikätovereihin, samoin kuin hengähdyshetkiä ja hauskuutta vastaanottokeskusten riisutun, ehkä karunkin arjen keskelle. Kesän kynnyksellä näytti siltä, että moni lapsi ja nuori jää useaksi kuukaudeksi ilman ohjattua, pedagogista toimintaa. 

Toiminnan järjestäminen opettajaopiskelijoiden kanssa

Tässä tilanteessa aktivoiduimme Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa ja päätimme suunnata opettajaopiskelijoiden opintoja siten, että he voisivat osana opintojaan järjestää kesätoimintaa Jyväskylään muuttaneille ukrainalaislapsille ja -nuorille. Opettajankoulutus on meillä aiemminkin valjastettu avuksi päivänpolttaviin yhteiskunnallisiin haasteisiin: opettajaopiskelijat jalkautuivat syksyllä 2015 vastaanottokeskuksiin opettamaan suomea (Aalto & Mustonen, 2016) ja koronakeväänä 2020 kouluihin tukemaan eri-ikäisiä oppijoita etäopiskelussa (Aalto, Skinnari, Mård-Miettinen & Siponkoski, 2022). Tulevien opettajien on tärkeä kasvaa näkemään itsensä yhteiskunnallisina toimijoina, joilla on kykyä ja rohkeutta tarttua ratkaisukeskeisesti käsillä oleviin haasteisiin.

Toiminnan koordinoinnissa auttoi merkittävästi Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan rahoitus koordinoijan kahden kuukauden palkkaan. Toimintaa koordinoimaan palkattiin opiskelijamme Matilda Rannankari, joka organisoi käytännön järjestelyt: tiedottamisen, opiskelijoiden ja lasten ilmoittautumiset, toiminnan aikataulut, vastuuvuorot, tilojen käytön, yhteistyön kaupungin nuorisotyöntekijöiden ja SPR:n kanssa, lasten välipalat ja opiskelijoiden orientoimisen toimintaan. Toiminnasta tiedotettiin ukrainalaisille perheille Monikulttuurikeskus Glorian, koulujen, seurakunnan, vastaanottokeskuksen ja sosiaalisen median kautta. 

Neljän viikon aikana toimintaan osallistui 40–50 alle kouluikäistä tai alakouluikäistä lasta ja 20–30 yli 13-vuotiasta nuorta. Jyväskylän kaupunki tarjosi kaksi nuorisotilaa: toisen pienemmille lapsille, toisen yli 13-vuotiaille nuorille, sekä vakuutuksen toiminnalle. Toiminnan jalkauttaminen kaupungin tiloihin tuntui tärkeältä: Yhteisissä tiloissa on mahdollista rakentaa sosiaalisia verkostoja paikallisiin lapsiin ja nuoriin. Yli 13-vuotiaiden nuortentila oli auki muillekin kaupungin nuorille ja toiminta järjestettiin osana muuta toimintaa; pienempien nuorisotila oli kesäajan muutoin kiinni ja varattu vain ukrainalaislasten toimintaa varten. Paikallisten lasten mukaan saaminen olisi ollut hienoa, mutta toisaalta nuorisotila oli vastaanottokeskuksen lähikoulussa, ja jo tiloihin tutustuminen tuntui tärkeältä.  Lapset ja nuoret löysivät toisistaan kavereita, ja vanhempien nuorten osalta myös tiloilla työskentelevät nuorisonohjaajat tulivat tutuiksi, mikä madaltaa kynnystä osallistua nuorisotoimintaan myös syksyn koittaessa. Näin kuukauden mittaisella projektilla luotiin pohjaa ja jatkumoa myös uuteen lukuvuoteen.

Opettajaopiskelijat eri laitoksilta osallistuivat toimintaan joko vapaaehtoistyönä tai opintopisteitä vastaan niin, että opintojaksoja räätälöitiin toimintaa varten. Opettajat muokkasivat opintojaksojensa suoritustapoja joustavasti mahdollistamaan juuri tämän toiminnan. He ohjasivat opiskelijoita opintojakson tavoitteiden suunnasta. Kaikkiaan osallistuvia opettajaopiskelijoita oli 17. 

Ennen toiminnan alkua opiskelijoille tarjottiin SPR:n koulutus, jossa käsiteltiin haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajien kohtaamista. Opiskelijat saivat kokonaiskuvan vastaanottopalveluista, ymmärrystä pakolaisuuteen liittyvästä stressistä sekä perheiden, lasten ja nuorten mahdollisten traumataustojen ilmenemisestä ja huomioimisesta ja toisaalta mielenterveyttä suojaavista tekijöistä. Koulutuksessa keskeistä oli hahmottaa, mikä on vapaaehtoisten tarjoaman tuen rooli ja merkitys, mitkä ovat ylipäätään vapaaehtoistyön periaatteet ja kuinka omasta jaksamisesta voi pitää huolta.

Opiskelijoita kannustettiin hyödyntämään toiminnassa omia vahvuuksiaan, taitojaan ja ideoitaan. He suunnittelivat ja toteuttivat pienissä vastuuryhmissä kesäkuun ajan eri ikäryhmille sopivaa toiminnallista ohjelmaa. Tavoitteena oli ennen kaikkea tarjota lapsille ja nuorille mukavia vapaa-ajan aktiviteetteja, jotka auttaisivat hetkeksi unohtamaan pelon ja ikävän ja tukisivat myös arjen jäsentämistä. Toimintaa koordinoinut opiskelija reflektoi tavoitteita kesäkuun lopussa seuraavasti: 

Tiedän myös toiminnassamme olleen lapsia, jotka ovat olleet juuri suojassa jonkun talon kellarissa. Tämä mielestäni konkretisoi sitä, että projektimme toimi myös jonkunlaisena “kriisiapuna” perheille. Tämä myös rajasi aika paljon “tavoitteellisuutta” toiminnastamme pois. Pääpaino oli kohtaamisessa, vuorovaikutuksessa ja lapsilähtöisyydessä.

Askartelutarvikkeita saatiin lahjoituksina, ja opiskelijat olivat innovatiivisia toiminnan keksimisessä: lasten kanssa pelattiin, maalattiin, leivottiin, askarreltiin, musisoitiin ja vietettiin leppoisaa aikaa jutellen (ks. kuvat 1 ja 2). Myös lähikaupat suhtautuivat myönteisesti toimintaan ja lahjoittivat auliisti välipala- ja leivontatarvikkeita.

Kuvat 1 ja 2. Lasten leipomuksia ja taidetta. Kuvat: Matilda Rannankari

Yhteisen kielen puuttuminen koettiin ennen projektin alkua jännittäväksi. Opiskelijat rakensivatkin yhdessä erilaisiin tilanteisiin tukifraasilistaa venäjäksi ja ukrainaksi: esim. Tervetuloa! Mitä haluaisit tehdä? Haluatko syödä/juoda? Ei hätää, kaikki on hyvin. Saako lapsi lähteä yksin kotiin? Opettajaopiskelijoiden joukossa oli muutama venäjää ja ukrainaa taitava, mikä oli tärkeää esimerkiksi toiminnasta tiedotettaessa, luottamuksen rakentamisessa vanhempiin ja toki myös lasten ja nuorten ohjaustilanteissa. Opiskelijoille jaettiin myös vinkkejä erilaisista resursseista, mm. ukrainan kielen oppimiseen tarkoitetuista, toiminnallisista materiaaleista, joita ukrainalaiset opettajat julkaisivat juuri ennen sodan syttymistä (НАВЧАЄМО(СЬ) УКРАЇНСЬКОЇ РАЗОМ, Learning Ukrainian Together, ks. Mustonen 2022). Oman äidinkielen käytön tukemisen ja mahdollistamisen koettiin tuovan turvallisuuden tunnetta ja vahvistavan lasten osallisuutta. Yllättäviä yhteisiä kieliä löytyi myös toiminnan kautta. Eräs opiskelija mainitsikin kohokohdakseen: “Kun opetin erään nuoren lukemaan kitaran tabulatuureja.” Toisaalta projektin yhtenä tavoitteena oli myös tukea lapsia suomen kielen oppimisessa toiminnan lomassa; tämä toteutuikin luontevimmin juuri silloin, kun yhteistä kieltä ei ollut. 

Arvokasta yhdessäoloa

Opiskelijat kokivat toiminnan merkitykselliseksi. Oman roolin löytäminen toiminnassa saattoi tuntua alkuun epäselvältä, mutta reflektoivat keskustelut koordinaattorin kanssa, opiskelijayhteistyö, joustavuus sekä osallistuvien lasten ja nuorten toiveiden kuunteleminen tukivat toiminnan järjestämistä ja oman roolin löytymistä. Erityisesti teini-ikäisten nuorten kanssa toimiessa vain liepeillä olo saattoi riittää: tärkeintä oli järjestää tila ja paikka, jossa nuoret pääsivät tutustumaan toisiinsa. Nuorten keskinäisen vuorovaikutuksen tukeminen osoittautuikin kaikkein merkityksellisimmäksi. Ukrainalaisnuoret eivät ymmärrettävästi halunneet erottautua paikallisista suomalaisista nuorista, joten toiminta oli tärkeä liudentaa osaksi nuorisotilojen muuta toimintaa. 

Opiskelijat kokivat erityisesti yhteyden ja luottamuksen rakentumisen arvokkaaksi:

Jokainen kohtaaminen lasten ja nuorten kanssa oli arvokas. Esimerkiksi erään pienen pojan kanssa askartelimme yhdessä ja hän höpötti lakkaamatta minulle jotain ukrainaksi. Yritin välillä käyttää kääntäjää, jotta ymmärtäisin mistä hän puhuu. Lopulta kuitenkin tajusin, että tärkeintä oli vain olla läsnä ja kuunnella häntä.

When a teenager told me when she left for home: thank you for your company.

Keskustelut nuorten kanssa! Oli tärkeää päästä tutustumaan heihin ja kuulla heidän ajatuksistaan, kokemuksistaan sekä tarjota heille heidän tarvitsemaansa huomiota!

Esimerkiksi kun opetin lapsia ja nuoria pelaamaan heille uusia lautapelejä ja kun leikimme yhdessä sisällä ja ulkona. Askarteluhetket ja lasten tekemät upeat taideteokset :) Ja tietysti kun juttelimme eri aiheista. Nuoret ja lapset myös osoittivat tosi avoimesti kiitollisuutta ihan vaan heidän juttujen kuuntelemisesta ja yhdessä vietetystä ajasta, mikä oli ihanaa.

Myös lapset ja nuoret vaikuttivat eniten arvostavan läsnäoloa ja yhteyttä. Niin vanhemmat, lapset kuin nuoret antoivat toiminnasta paljon myönteistä palautetta. Eräs äiti kertoi lapsensa olleen kotona todella ahdistunut ja itkuinen ja olevansa onnellinen siitä, että hän näkee lapsensa osallistuvan toimintaan iloisena ja leikkivän yhdessä muiden lasten kanssa. Merkittävin palaute opettajaopiskelijoille oli se, että lapset ja nuoret osallistuivat toimintaan mielellään, ja heidän ilonsa ja innostuksensa tarttui. Tätä kuvaa seuraava, erään opiskelijan loppupalautteisiin kirjaama kommentti:

Playing football outside with some of the children. It was so nice to see them so enthusiastic and engaged with something.

Kuva 3. Opettajaopiskelijoiden toiminnasta saamaa palautetta. Kuva: Matilda Rannankari.

Mitä tästä opimme tulevia haasteita varten?

Projektin alkaessa olimme uuden äärellä ja moni tilanne oli ennakoimaton. Tämänkaltaiset yhteiskunnalliset tilanteet tulevat kuitenkin lähitulevaisuudessa mitä suurimmalla todennäköisyydellä toistumaan. Jatkossa opettajaopiskelijat tarvitsisivat vastaavissa projekteissa koulutusta etukäteen ja näkökulmia esimerkiksi siihen, kuinka huomioida murrosikäisiä nuoria vapaa-ajan vietossa: milloin antaa tilaa, milloin taas rohkeasti ryhmäyttää. 

SPR:n tarjoama laadukas koulutus traumataustojen huomioimisesta koettiin todella tärkeäksi. Opiskelijat jännittivät etukäteen kohtaamisia ja pohtivat, millaisia ovat lasten ja nuorten erilaiset tavat reagoida ja käsitellä traumaattisia tapahtumia, ja mikä on toisaalta heidän roolinsa vapaaehtoisena. Myös yhteisen kielen puuttuminen mietitytti. Tästäkin osattiin ennakkoon keskustella, mutta kielellisen tuen muotoja, erilaisten merkityksiä välittävien keinojen käyttöä ja toiminnallista kielenoppimista olisi vielä voinut yhdessä käsitellä ennen toiminnan alkua tarkemmin. Mukana oli myös kansainvälisiä opiskelijoita, mikä toi lisää neuvoteltavaa siihen, mitä kieliä missäkin tilanteissa käytetään niin, että kaikki pääsevät osallistumaan. Nyt turvauduttiin paljon englantiin, vaikka se ei välttämättä ollut lapsille juurikaan suomea tutumpi kieli, tai tukeuduttiin venäjää ja ukrainaa puhuviin opiskelijoihin.

Toiminta strukturoitui nyt luonnostaan sekä lasten että ohjaajien tarpeiden ja toiveiden ja roolien mukaan. Tässä koordinoivan opiskelijan erityinen kyky havainnoida ja reflektoida ryhmädynamiikkaa, ohjata osallistujia sekä suunnata myös omaa toimintaansa oli korvaamaton. Seuraavissa tämänkaltaisissa projekteissa voisi vielä tarkemmin sopia rooleista ja vastuiden jakamisesta – kuitenkin siten, että lapsilähtöisyys toteutuu.  

Nuorisotiloissa paikan päällä oleminen oli opiskelijoille intensiivistä ja vaati usein mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä; tästä näkökulmasta kuukausi oli projektille sopiva mitta. Lapset ja nuoret ehtivät kuitenkin kiinnittyä toimintaan, tai osa ehti vasta viimeisille kerroille mukaan saavuttuaan juuri Suomeen. Tarvetta jatkolle olisi siis ollut. Tällaisesta “kenttäharjoittelusta” soisikin rakentuvan jatkuva ja tiivis yhteistyö opettajankoulutuksen ja eri sidosryhmien, kuten nuorisopalvelujen ja kolmannen sektorin välille. Maahanmuuttotaustaiset lapset ja nuoret viettävät usein vapaa-aikaansa erillään paikallisista ikätovereistaan. Segregaatio on sekä yksilön että koko yhteiskunnan näkökulmasta iso haaste, joka tulevien opettajien tulisi hahmottaa. Heidän tulisi myös oivaltaa, millaisin teoin he itse voivat tutustuttaa lapsia ja nuoria toisiinsa ja tukea tasa-arvoista osallisuutta yhteisissä paikoissa ja tiloissa. 

Opiskelijoiden näkökulmasta tämänkaltainen toiminta on merkityksellistä myös siksi, että haastavien aikojen – tällä hetkellä koronavuosien ja sodan tuoman uuden epävarmuuden keskellä – toimijuus luo toivoa. Toisen asemaan asettuminen laajentaa perspektiiviä ja ehkä auttaa myös asettamaan omat ongelmat suhteisiinsa.

Kuva 4. Karina Lebedieva: “Сумую за Батьківщиною” (I miss my motherland)

Sanna Mustonen on yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa. 

Matilda Rannankari opiskelee erityisluokanopettajaksi ja työskentelee tällä hetkellä Kuokkalan yhtenäiskoulussa erityisopettajana.

Eija Aalto on yliopistonlehtori ja koulutuksesta vastaava varajohtaja Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa.

Lähteet

Aalto, E. & Mustonen, S. (2016). Merkityksellisiä tekoja opettajaopinnoissa. Sutina : Suomi toisena kielenä -opettajat ry:n jäsenlehti, 2016(3), 6–11.

Aalto, E., Skinnari, K., Mård-Miettinen, K. & Siponkoski, M. (2022). Opettajaopiskelijoiden kielitietoinen toimijuus monikielisten oppijoiden etäohjauksessa. Ainedidaktiikka, 6(1), 23–46. https://doi.org/10.23988/ad.109917

Mustonen, S. 2022. Uusi ukrainan kielen oppimateriaali tukemaan Ukrainasta paenneiden lasten opetusta. SUKOLin blogi 22.4.2022. Suomen kieltenopettajien liitto ry. https://www.sukol.fi/liitto/uutiset/sukolin_blogi/uusi_ukrainan_kielen_oppimateriaali_tukemaan_ukrainasta_paenneiden_lasten_opetusta.2893.blog