Tarkastelin vuonna 2013 ilmestyneessä pro gradu -tutkielmassani (Khoshnau 2013) maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulutukseen liittyviä tulevaisuuden haaveita ja haasteita perusopetuksen opinto-ohjaajien näkökulmasta. Toteutin tutkimuksen strukturoituna haastatteluna, ja siihen osallistui kuusi turkulaista perusopetuksen opinto-ohjaajaa: kolme miestä ja kolme naista.
Tarkastelun kohteena olivat opinto-ohjaajien käsitykset maahanmuuttajataustaisten nuorten jatko-opintosuunnitelmien realistisuudesta sekä siitä, mitkä asiat yleensä voivat vaikuttaa nuorten jatkokoulutusvalintoihin. Lisäksi tutkin opinto-ohjaajien näkemyksiä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden vanhempien roolista jatko-opintoihin ohjautumisessa sekä kodin ja koulun välisen yhteistyön sujumista. Tutkimukseni yhtenä tarkoituksena oli selvittää myös, miten opinto-ohjaajan toimintaa voitaisiin kehittää maahanmuuttajataustaisten oppilaiden jatkokoulutukseen ohjauksessa.
Kotouttamista ja jatko-opintoihin pääsyn tukemista
Kotouttaminen on keskeinen lääke maahanmuuttajien syrjäytymisen ehkäisemisessä. Vuonna 2006 Suomen hallitus hyväksyi maahanmuuttopoliittisen ohjelman, jonka tarkoituksena on edistää aktiivisesti työperusteista maahanmuuttoa Suomeen, erityisesti EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta (VNS 5/2002 vp; Kotouttamislaki 493/1999; Korpela 2006, 9–10). Kotoutumiseen liittyy olennaisesti myös ammattiin kouluttautuminen ja sitä kautta työllistyminen.
Nuoren jatko-opiskelu on erityisen tärkeää elämässä menestymisen ja yhteiskunnassa vaikuttamisen kannalta. Koska jatko-opiskelupaikan saaminen ei ole itsestään selvää, perusopetuksen ja toisen asteen välisessä nivelvaiheessa on tärkeää saada tarkoituksenmukaista opinto-ohjausta. Ohjauksella on keskeinen merkitys oppilaan toisen asteen opintoihin sijoittumisessa ja näissä opinnoissa menestymisessä. Nivelvaiheen ohjauksen tarkoituksena on, että peruskoulun jälkeiset opinnot voidaan aloittaa joustavasti ja saattaen, jolloin erityisesti heikoimmat oppilaat saavat tukea ja ohjausta koko siirtymävaiheen ajan (Karppinen 2007,123–126; Huhtala & Lilja 2007, 12–13).
Maahanmuuttajaoppilaat ja heidän vanhempansa jatko-opintovalintojen äärellä
Opetushallituksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus opiskella peruskoulussa ja jatkaa jatko-opintoihin oman kykynsä mukaan (OPH 2014). Pro gradu -tutkielmani tulokset osoittivat, että maahanmuuttajataustaiset oppilaat ja heidän vanhempansa suhtautuvat jatko-opintoihin myönteisesti ja arvostavat suomalaista koulutusta. Maahanmuuttajataustaiset oppilaat ovat yleisesti kiinnostuneita opiskelusta, ja he haluavat saada jatkokoulutuspaikan. Lisäksi he haluavat saada tulevaisuudessa tutkinnon ja olla osallisina yhteiskunnassa. Joskus maahanmuuttajataustaisten oppilaiden suhtautuminen jatko-opintoihin on kuitenkin epärealistista, ja he arvostavat lukiota ja akateemista koulutusta enemmän kuin ammatillista koulutusta. (Khoshnau 2013.)
Vaikka maahanmuuttajataustaiset oppilaat voivat itse vaikuttaa jossain määrin jatko-opintosuunnitelmiinsa, monien kohdalla vanhemmilla on voimakas vaikutus siihen, mihin heidän lapsensa voi hakea. Yleensä vanhemmat kannustavatkin lastansa opiskelemaan akateemisesti. Usein he näkevät vain yhden jatkokoulutuspolun, lukion, eivätkä aina ajattele päättötodistuksen keskiarvon vaikutusta jatkokoulutuspaikkaan pääsemiseen ja siellä pärjäämiseen. (Khoshnau 2013.)
Nivelvaiheessa onkin keskeistä, että koulu antaa tukea ja ohjausta ja tiedottaa maahanmuuttajaperheitä erilaisista opintomahdollisuuksista sekä antaa tietoa ylipäänsä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Jatkokoulutuspaikkaa on hyvä suunnitella moniammatillisessa yhteistyössä yhdessä kodin ja koulun kesken (Numminen et al. 2005, 15; Opetushallitus 2010, 4–6), ja koulun on tärkeää tukea perhettä koulutuspaikan valitsemisessa. Tämä tukee perheitä siinä, että he pystyvät keskustelemaan lastensa kanssa realistisesti erilaisista vaihtoehdoista.
Ohjauksessa on toki tärkeää ottaa huomioon myös perheiden erilaisuus, yksilölliset tarpeet sekä perheen kieli- ja kulttuuritausta. Tutkimukseni tulosten mukaan kielelliset vaikeudet hankaloittavatkin yhteistyötä vanhempien kanssa (Khoshnau 2013). Toisaalta tulkkipalveluresurssi on ainakin turkulaisissa kouluissa suhteellisen hyvin käytössä.
Opinto-ohjaajat maahanmuuttajaperheiden tukena
Tutkimukseni tulokset osoittavat, että opinto-ohjaajat ohjaavat sekä maahanmuuttajataustaisia nuoria että heidän vanhempiansa jatkokoulutusprosessin alusta loppuun. Kaikki koulut, joissa haastatellut opinto-ohjaajat työskentelivät, järjestävät vanhemmille informaatiotilaisuuksia, joissa kerrotaan yleisellä tasolla jatkokoulutusmahdollisuuksista. Lisäksi opinto-ohjaajat käyvät tilaisuuksissa läpi sähköisen haun prosessin. Mahanmuuttajataustaisille vanhemmille on järjestetty vastaavia tiedotustilaisuuksia myös heidän omilla äidinkielillään kieliryhmittäin tietyissä kouluissa. Monissa kouluissa maahanmuuttajataustaisilla oppilailla ja heidän vanhemmillaan on lisäksi mahdollisuus kehityskeskusteluun ja henkilökohtaiseen ohjaukseen. (Khoshnau 2013.)
Maahanmuuttajien ohjauksessa on kuitenkin myös asioita, joita pitäisi kehittää. Esimerkiksi vieraskielisille vanhemmille järjestettyä jatkokoulutusinformaatiotilaisuutta tulisi kehittää siihen suuntaan, että jokaisen oppilaan ja hänen huoltajansa olisi mahdollisuus saada omakielinen tiedotustilaisuus. Tätä on toisaalta melko vaikea toteuttaa tasapuolisesti kouluissa, joissa eri kieliä saattaa olla kymmenittäin. Monet haastatellut olivatkin sitä mieltä, että olisi hyvä keksiä myös uusia yhteistyömuotoja, jotka houkuttelisivat maahanmuuttajataustaisia vanhempia osallistumaan koulun kanssa tehtävään yhteistyöhön ja madaltaisivat vanhempien kynnystä tulla keskustelemaan kouluun lapsen jatko-opintoihin liittyvistä asioista (Khoshnau 2013).
Haastateltavat pitivät tärkeänä myös omakielisen jatkokoulutusmateriaalin kehittämistä. Maahanmuuttajavanhempien on toki tärkeää opetella suomea pystyäkseen paremmin auttamaan lapsiaan, mutta siinä vaiheessa, kun suomen kielen taito ei vielä riitä kompleksisten koulutusasioiden käsittelyyn, olisi hyvä, että tueksi löytyisi materiaalia omalla kielellä. Näin myös maahanmuuttajavanhemmat pystyisivät auttamaan lastaan jatkokoulutuspaikan valinnasta aiheutuvissa pohdinnoissa ja keskustelemaan eri vaihtoehdoista realistisesti. (Khoshnau 2013.) Valmista materiaalia jatkokoulutukseen liittyvistä asioista löytyykin jo infopankki.fi -sivustolta melko monella kielellä. Henkilökohtaisen vuorovaikutuksen vaikuttavuutta ei kuitenkaan voi väheksyä, ja siksi tarvittaisiin myös lisäresursseja, jotta maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja heidän vanhempiaan pystyttäisiin ohjaamaan tarkoituksenmukaisemmin. Opinto-ohjaajien määrää tulisikin lisätä erityisesti niissä kouluissa, joissa maahanmuuttajaoppilaiden osuus on korkea.
Nuorelle jatko-opiskelupaikan saaminen peruskoulun jälkeen on olennaista. Erilaiset tekijät saattavat kuitenkin estää nuorta pääsemästä toisen asteen opintoihin, mikä lisää hänen syrjäytymisriskiään. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi huono peruskoulun päättötodistus ja jatko-opiskelupaikan valitseminen epärealistisesti. Kun nuoren jatko-opiskelupaikan saaminen tai tutkinnon suorittaminen ei onnistu, työn saaminen tulevaisuudessa on todennäköisesti vaikeaa. Uudistetussa kotouttamislaissa, jonka muutokset tulivat voimaan 2.1.2006, on lasten ja nuorten koulutuksesta huolehtiminen todettu erittäin oleelliseksi kotoutumisen kannalta. Yhteiskunnalle on suuri etu, jos nämä nuoret saavat riittävästi tukea ja pystyvät suorittamaan opintonsa. He ovat monikulttuurisia, monikielisiä ja monitaitoisia nuoria, jotka ovat tärkeitä ja arvokkaita suomalaiselle yhteiskunnalle.
Kirjoittaja on Pohjois-Irakista kotoisin oleva kasvatustieteen maisteri ja luokanopettaja. Hän toimii kurdin ja arabian kielten omakielisenä opettajana monessa turkulaisessa koulussa. Omakielisen opettajan työn tavoitteena on maahanmuuttajaoppilaan opettaminen, tukeminen ja kannustaminen oppimisprosessin eri vaiheessa omalla äidinkielellä.
Lähteet
Huhtala, M. & Lilja, K. 2007. Pro Educa: Peruskoulusta ammatillisiin opintoihin. Turun yliopisto. Kasvatustieteen laitos.
Khoshnau, S. 2013. Maahanmuuttajataustaisten nuorten koulutukselliset tulevaisuuden haaveet ja haasteet peruskoulun opinto-ohjaajien näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto. Kasvatustieteen tiedekunta. Kasvatustieteen laitos.
Korpela H. 2006. Perusopetuksen loppuvaiheessa Suomeen tulleiden maahanmuuttajanuorten opetuksen järjestäminen. Selvitys 2005. Opetushallitus.
Kotouttamislaki 493/1999. Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta. 493/1999. FINLEX. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1999/19990493
Numminen, U., Heino, J., Joronen-Vallin, K., Karlsson, R., Lerkkanen, J., Virtanen, R. & Pirttiniemi, J. 2005. Opas ammatillisen oppilaitoksen opinto-ohjaussuunnitelman laatimiseen: Miten tuemme opiskelijaa oppilaitoksessamme. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/47247_mitentuemme.pdf
OPH 2010. Opetushallitus, 2010. Monikulttuurinen kodin ja koulun yhteistyö. http://www.edu.fi/download/130188_Monikulttuurinen_kodin_ja_koulun_yhteistyo_2010_-esite_OPH.pdf
OPH 2014. Opetushallitus, 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/perusopetus
Karppinen K. 2007. Nuorten ongelmat koulutusvalinnoissa ja toiselle asteelle siirryttäessä Sitra 2007. Teoksessa S. Alatupa (toim.). Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma – Löytyykö huono-osaisuuden syy koulusta vai oppilaasta? Sitran raportteja 75. http://www.sitra.fi/julkaisut/raportti75.pdf
VNS 5/2002 vp. = Valtioneuvoston selonteko VNS 5/2002 kotouttamislain toimeenpanosta, VNS 5/2002 vp. https://www.edilex.fi/mt/havm20020020
