Katsomustietoisuus voimavarana

Julkaistu: 13. toukokuuta 2020 | Kirjoittanut: Marjaana Kavonius ja Niina Putkonen

Moninaisuus peruskoulun opetussuunnitelmassa

Opetussuunnitelmassa (POPS 2014) moninaisuus nähdään osana jokaista oppilasta ja yhteisön jäsentä. Moninaisuus tunnustetaan kaikkia koskevana ominaisuutena, ei ainoastaan jonain ulkoapäin tarkasteltavana, vieraana tai tiettyyn ryhmään viittaavana. Moninaisuus käsittää erilaiset identiteetit, kielet, uskonnot ja muut katsomukset. Oikeus omaan kulttuuriin, katsomukseen ja kieleen kuuluu jokaiselle, sillä ”koulu oppivana yhteisönä on osa kulttuurisesti muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa, jossa paikallinen ja globaali limittyvät. Erilaiset identiteetit, kielet, uskonnot ja katsomukset elävät rinnakkain ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään” (POPS 2014, 28).

Opetussuunnitelman arvoperusteissa moninaisuus on sekä rikkaus että kaikille kuuluva oikeus. Kulttuurisesti kestävä kehitys rakentuu kulttuuri-identiteettiä tukevasta opetuksesta, joka tukee oppilaan toimijuutta ja kasvua omassa kulttuurissaan ja yhteisössään. Opetus myös vahvistaa kiinnostusta ja kunnioitusta suhteessa eri kulttuureihin ja moninaisuuteen sekä edistää kulttuurien sisäistä ja välistä vuorovaikutusta. Koulu tuo yhteen moninaisista taustoista tulevia oppilaita ja opettajia. Tämä antaa mahdollisuuden oppia näkemään asioita erilaisista näkökulmista käsin. Perusopetuksen tavoitteena on tarjota oppilaalle perusta kasvussa kohti ihmisoikeuksia kunnioittavaa ”maailmankansalaisuutta” ja kannustaa toimimaan myönteisten muutosten tekijänä. (POPS 2014, 16)

Katsomustietoisuus käsitteenä

Kulttuuri- ja katsomustietoisuus ovat kasvatuksen kontekstissa käsitteinä melko tuoreita, eivätkä opetussuunnitelmat käytä käsitteitä sellaisenaan. Kielitietoisuuden käsitettä puolestaan käytetään opetussuunnitelmassa ja se lieneekin jo tutumpi monille kasvatuskentän toimijoille. Opetussuunnitelmissa katsomuksellinen ja kielellinen moninaisuus sisältyvät laajempaan kulttuurisen moninaisuuden kokonaisuuteen.

Koulujen monet kielet ja uskonnot (KUSKI) -hanke (2017-2018) tarkasteli muun muassa opettajien kielellistä ja kulttuurista osaamista ja kehittämistarpeita. Hankkeen loppuraportin (Tainio & Kallioniemi 2019) mukaan kielten ja uskontojen moninaisuus liikkuvassa maailmassa sekä globaalissa yhteiskunnassa lisäävät tarvetta huomioida oppilaiden kulttuuriset, katsomukselliset ja kielelliset taustat. Erityisesti kehittämistarpeena mainittiin opettajien katsomusten moninaisuuden kohtaamiseen liittyvien valmiuksien vahvistaminen.

Katsomustietoisuudella (tai katsomustaitoisuudella) tarkoitetaan elämän katsomuksellisen ulottuvuuden ymmärtämistä, sen olemassaolon hyväksymistä ja myös erilaisten katsomusten tuntemista. Katsomustietoisuus ei liity vain katsomusopetukseen (uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus), vaan on osaamista, jota jokainen opettaja tarvitsee. Ajatus katsomustietoisesta koulusta ja opettajuudesta on tärkeä, sillä erilaiset katsomukset ovat osa koulun oppilaiden ja myös henkilökunnan arkea. Käsitteellä katsomus viitataan tutkimuskirjallisuudessa laajasti ymmärrettynä sekä uskonnottomiin että uskonnollisiin maailman- ja elämänkatsomuksiin, jotka voivat olla yksilöllisiä tai yhteisöllisiä (esim. van der Kooij ym. 2013; Kavonius ym. 2015). Myös tässä käytämme katsomuksen käsitettä sen laajassa merkityksessä (vrt.  esim. POPS 2014, joka viittaa katsomuksen käsitteellä nimenomaisesti uskonnottomiin katsomuksiin).

Katsomustietoisuus koulun arjessa

Katsomustietoisuus merkitsee katsomuksellisen moninaisuuden tietoista ja arvostavaa kohtaamista sekä katsomuksiin liittyvän moniarvoisuuden, myös mahdollisen ristiriitaisuuden hyväksymistä. Koulumaailman kontekstissa katsomustietoisuus merkitsee niin ikään kykyä hahmottaa erilaisten katsomusten merkityksiä ja vaikutuksia kulttuurissa, tavoissa, trendeissä ja perinteissä; samoin uutisvirrassa, politiikassa ja erityisesti oppilaissa ja heidän perheissään. Katsomusten merkityksen hahmottaminen tärkeänä osana oppilaan identiteettiä ja sen kehitystä on merkittävä osa katsomustietoista opettajuutta.

Katsomustietoisuus toimii kaikissa koulun arjen käytänteissä. Katsomustietoisuuden tavoitteena on, että jokainen oppilas voi kokea tulevansa arvostetuksi ja huomioiduksi taustastaan tai identiteetistään riippumatta. Koulun toimintaympäristössä oppilaalla tulisi olla mahdollisuus toteuttaa omaa katsomustaan silloin, kun se on mahdollista koulun arjen sujuvuuden huomioon ottaen. Tällaisista käytänteistä voidaan sopia yhteisesti koskien esimerkiksi päivittäisiä rukoushetkiä tai huomioiden koulun vuosikellossa tasapuolisesti erilaisia katsomuksellisia juhlapäiviä. Opetushallituksen (2018) ohjeistuksen mukaan myös uskonnollisia juhlapäiviä voidaan huomioida, kunhan niihin ei sisälly uskonnon harjoittamisen elementtejä. Eri katsomusten ja kulttuurien juhlien huomioiminen voi toimia vaikkapa kouluarjen piristyksenä tai osana monialaista oppimista.

Kuvio 1. Katsomustietoisuus koulun arjessa rakentuu eri osa-alueista.

Katsomustietoisuuden keskeisiä elementtejä ovat katsomuslukutaito, dialogitaidot, kulttuurinen ja katsomuksellinen vastuullisuus ja refleksiivisyys. Katsomuslukutaito viittaa tietoon ja ymmärrykseen erilaisten katsomusten keskeisistä piirteistä, yhteiskunnallisista ja kulttuurivaikutuksista sekä katsomusten sisäisen moninaisuuden ja niiden muuntautuvan luonteen ymmärtämiseen (mm. Dinham & Francis 2015; Moore 2014 käyttävät käsitettä uskontolukutaito). Dialogitaidot tarkoittavat kykyä avoimeen ja hyväksyvään dialogiin erilaisten katsomusten välillä; katsomusdialogin keskiössä ei ole erilaisten näkökulmien yhteensovittaminen tai väittely, jossa etsitään kompromissia tai ratkaisua ongelmiin, vaan kohtaaminen ja yhteyden etsintä (Rautionmaa 2012).

Kulttuurinen ja katsomuksellinen vastuullisuus viittaa lähestymistapaan, jossa katsomuksellisia ja kulttuurillisia elementtejä ei korosteta eikä myöskään toisaalta väheksytä niiden olemassaoloa; oppilasta ei siis uskonnollisteta tai kulttuurillisteta. Toisin sanoen oppilaan identiteetti ymmärretään yksilöllisesti, ei vain jonkin tietyn uskonnon tai kulttuurin edustajana. (mm. Gay 2010) Samalla kuitenkin ymmärretään hänen taustallaan vaikuttavat katsomukselliset ja kulttuurilliset tekijät, joita ei sivuuteta tai jätetä huomioimatta.

Vastuullisuuden lähikäsite on kulttuurinen ja katsomuksellinen sensitiivisyys, jolla viitataan herkkyyteen havaita kulttuuriin ja katsomukseen liittyviä tekijöitä ajattelussa ja toiminnassa. Tähän sisältyy myös näiden yhdenvertainen arvostaminen sekä se, ettei erilaisia kulttuureja ja katsomuksia aseteta tärkeys- tai paremmuusjärjestykseen. (esim. Lamminmäki-Vartia & Kuusisto 2017; KuKas-hanke 2019)

Refleksiivisyys katsomus- ja kulttuuritietoisuuden vahvistajana

Refleksiivisyys katsomus- ja kulttuuritietoisessa koulussa viittaa sekä kouluyhteisön että yksittäisen opettajan itsereflektioon. Opettajan itsereflektio on tietoinen ajattelu- ja tutkimusprosessi, jossa hän pohtii sekä omaa katsomustaan että suhdettaan toisiin katsomuksiin. Itsereflektio auttaa opettajaa myös tulemaan tietoiseksi omista asenteista ja stereotypioista, niiden syistä ja taustoista sekä muista kenties ajattelua ja toimintaa rajoittavista tekijöistä. Itsereflektio myös tuottaa ymmärrystä omista vahvuuksista, joille katsomustietoista opettajuutta on hyvä rakentaa. (refleksiivisyydestä esim. Luttenberg & Bergen 2008).

Kouluyhteisön tasolla refleksiivisyys tarkoittaa esimerkiksi yhteistä arvokeskustelua ja sen säännöllistä päivittämistä. Myös erilaisten valtasuhteiden kriittinen arviointi ja näkyväksi tekeminen on keskeinen kouluyhteisön refleksiivisyyden osa-alue. Onko koulussa aidosti tilaa erilaisille näkemyksille vai tuoko koulu esiin vain yhtä katsomuksellista tai kulttuurista mallia, joka asettuu muiden kulttuurien ja katsomusten yläpuolelle tai valta-asemaan (ks. Poulter 2013)? Onko oletusarvona lopulta ’suomalainen’, ’sekulaari’ tai vaikkapa ’luterilainen’ eetos, josta käsin oletetaan kaikkien kouluyhteisön jäsenten toimivan?

Kuvio 2. Opettajan itsereflektio on osa kouluyhteisön refleksiivisyyttä.

Kulttuuri- ja katsomustietoisuus toimivat kouluyhteisössä voimavarana, kun jokainen voi kokea oman identiteettinsä merkityksellisenä ja itsessään arvokkaana. Avoin ja tietoinen suhtautuminen kaikkeen moninaisuuteen avaa väyliä oppimista tukevalle keskustelulle ja haastavienkin aiheiden käsittelylle eri oppiaineissa. Myös oppilaiden oma kulttuuri- ja katsomustietoisuus lisääntyvät, kun koulun arki tukee ajatusta moninaisuudesta rikkautena. Moninaisuuden tietoinen ymmärtäminen kasvatuksen kentällä on keskeinen voimavara ajassa, jota haastavat moniarvoistuminen ja polarisaatio.

Marjaana Kavonius on sekä katsomusaineiden didaktiikan yliopisto-opettaja Helsingin yliopistossa että uskonnon ja elämänkatsomustiedon lehtori Helsingin kaupungilla.

Niina Putkonen on projektisuunnittelija ja väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa sekä islamin uskonnon aineenopettaja Helsingin kaupungilla.

Lähteet sekä lisätietoa aiheesta

Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen perusopetus (KUPERA) -hankkeessa on tuotettu avoin verkkokurssi Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen opetus (5 op) MOOC-kurssi opettajien lisä- ja täydennyskoulutukseen. Kurssi johdattelee pohtimaan omaa opettajuutta ja reflektoimaan kulttuuriseen, katsomukselliseen ja kielelliseen moninaisuuteen liittyvää osaamista. Kurssilla tutustutaan kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoisen opetuksen perusteisiin ja teoreettisiin näkökulmiin sekä pohditaan opettajan käytännön työtä erilaisten kieli-, kulttuuri- ja katsomusvähemmistöjen näkökulmasta. Kurssin materiaaleihin voi tutustua maksutta kirjautumalla mooc.helsinki.fi -sivustolle.

Dinham, A. & Francis, M. (2015). Religious literacy: Contesting and idea and practice. Teoksessa A. Dinham ja M. Francis (toim.), Religious Literacy in Policy and Practice, Bristol: Policy Press, 3–26.

Gay, G. (2010). Culturally Responsive Teaching: Theory, Research and Practice. New York: Teachers College Press.

Kavonius, M., Kuusisto, A. & Kallioniemi, A. (2015).  Students’ perceptions of Worldview Diversity and Religious Education in the Finnish Comprehensive School. Teoksessa Halahoff, A., Arweck, E. ja Boisvet, D.L. (toim.) 2018: Education about Religions and Worldviews: Promoting Intercultural and Interreligious Understanding in Secular Societies, London: Routledge, 320–337.

Kavonius, M. (2019). Katsomustietoinen opettaja katsomustietoisessa koulussa. Videoluento. Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen opetus -verkkokurssi. Helsingin yliopisto.

KuKas-hanke. (2019). https://blogs.helsinki.fi/kulttuuri-ja-katsomussensitiivisyys/

Lamminmäki-Vartia, S. & Kuusisto, A. (2017). Katsomustietoisuus varhaiskasvattajan ammatillisuuden ytimessä. Teoksessa Haapsalo et al. (toim.) Varhaiskasvatus katsomusten keskellä. Helsinki: Lasten Keskus.

Luttenberg, J. & Bergen, T. (2008). Teacher reflection: the development of a typology. Teachers and Teaching, 15, 5–6.

Moore, D.L. (2014). Overcoming religious illeteracy: expanding the boundaries of religious education. Religious Education, 109:4, 379–389.

Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.

Opetushallitus (2018). https://www.oph.fi/fi/uutiset/2018/opetushallituksen-ohjeistus-ohjaa-kouluja-uskonnollisten-tilaisuuksien-jarjestamisessa

Poulter, S. (2013). Kansalaisena maallistuneessa maailmassa – koulun uskonnonopetuksen yhteiskunnallisen tehtävän tarkastelua. Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja 5. helsinki: Suomen yliopistopaino.

Poulter, S. (2013). Kansalaisena maallistuneessa maailmassa – koulun uskonnonopetuksen yhteiskunnallisen tehtävän tarkastelua. Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja 5. helsinki: Suomen yliopistopaino.

Rautionmaa, H. (2012). Uskontodialogi – kasvatusta kulttuurien kohtaamiseen. Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS.

Räsänen, R., Jokikokko, K. & Lampinen, J. (2018). Kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvä osaaminen perusopetuksessa. Kartoitus tutkimuksesta sekä opetushenkilöstön koulutuksesta ja osaamisen tuesta. Raportit ja selvitykset 2018:6. Opetushallitus.

Tainio, L. & Kallioniemi, A. (toim.) (2019). Koulujen monet kielet ja uskonnot. Selvitys vähemmistöäidinkielten ja -uskontojen sekä suomi ja ruotsi toisena kielenä opetuksen tilanteesta eri koulutusasteilla. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 11/2019.

van der Kooij, J. C., de Ruyter, D. J. & Miedema, S. (2017). The merits of using “worldview” in religious education. Religious Education, 112(2), 172–184.