Työnkuvan muutos: kääntäjästä jälkieditoijaksi

Kuva: Kiteytys Mary Nurmisen työpajasta Kieliparlamentissa 2022. Kuva: Réka Gruborovics, Redanredan Oy

Julkaistu: 4. toukokuuta 2022 | Kirjoittaneet: Sirkku Latomaa ja Mary Nurminen

Kääntimet valtaavat alaa

Kääntäjät ovat jo pitkään tukeutuneet työssään teknologiaan. Aika ajoin työnkuvaa ovat mullistaneet erityyppiset teknologiset innovaatiot, esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmat, käännösmuistit ja termityökalut. Tuorein muutos koskee konekäännöksen hyödyntämistä käännösprosessissa, ja uutta on ennen muuta prosessin viimeinen vaihe eli jälkieditointi, jossa ihminen tarkastaa ja korjaa konekäännöksen. Vaikka konekääntämisen historia ulottuu 1950-luvulle saakka, kääntimistä on tullut kääntäjälle hyödyllinen työkalu vasta viime vuosina, jolloin kääntimet ovat pystyneet tuottamaan riittävän hyvää laatua. Julkaisukelpoiseksi käännöksen tekevät edelleen ihmiskääntäjät.

Kuinka laajalti kääntimiä käytetään käännösalalla? Federico Gaspari kollegoineen (2015) raportoi vuonna 2012 tehdystä laajasta kyselystä, johon osallistui freelancekääntäjiä, kielipalveluiden tuottajia, kääntäjien kouluttajia ja tutkijoita. Vastaajista (n = 438) vajaa puolet hyödynsi työssään konekäännöstä; monilla oli suunnitelmissa ottaa konekäännin käyttöön joko lähitulevaisuudessa tai myöhemmin. Kyselyn tulos oli hyvin samansuuntainen kuin monien muiden samoihin aikoihin tehtyjen kartoitusten tulokset. Näkyvissä oli, että kääntimet olivat valtaamassa alaa – siis jo ennen neuroverkkokääntimien yleistymistä.

Sittemmin kääntimien käyttö on vain lisääntynyt. Vuonna 2018 eurooppalaisten kielipalvelualan yhdistysten tekemässä kartoituksessa ilmeni, että kyselyyn vastanneista yrityksistä ja kääntäjistä (n = 1 285) yli puolet käytti konekäännöksiä jossain muodossa. Raportissa todetaankin tuloksen vahvasti viittaavan siihen, että kääntimet ovat tulleet jäädäkseen. (Language Industry Survey 2018.) Kääntäjänäkökulmaa aiheeseen on selvitetty myös esimerkiksi Ruotsissa, jossa asiatekstinkääntäjien yhdistys teki kyselyn jäsenistölleen vuodenvaihteessa 2018‒2019. Vastanneista (n = 191) yli puolet käytti konekäännintä työssään säännöllisesti. Aktiivisesti konekääntimiä käyttävät olivat sitä mieltä, että alalla oli käynnissä perustavanlaatuinen murros. (Skoglösa 2019.)

Kun käännösmuistit ja muut käännöstyökalut tulivat aikoinaan markkinoille, ilmassa oli monenlaisia uhkakuvia: kieli köyhtyy, käännösten laatu kärsii ja kääntäjien työolot huononevat. Samantyyppistä vastustusta ja pelkoa ovat ilmaisseet monet ammattikääntäjät konekäännösten vallattua alaa (esim. Cadwell ym. 2017, Skoglösa 2019). Varauksellisesti konekääntämiseen ovat suhtautuneet myös kääntäjäopiskelijat, joiden mukaan jälkieditoinnin periaatteet sotivat kaikkea sitä vastaan, mitä on opittu käännöskursseilla (Isosävi & Salmi 2017, ks. myös Witczak 2016). Kuten Johanna Isosävi ja Leena Salmi (2017) toteavat, jälkieditoinnin opetus onkin ennen kaikkea tulevien ammattilaisten asennekasvatusta alalla, joka on jatkuvassa murroksessa.

Käännösteknologian, konekääntämisen ja jälkieditoinnin opetus yliopistoissa

Missä määrin koulutuksessa on otettu huomioon käännösalan teknologisoitumisen tuomat haasteet? Gasparin ym. (2015) mukaan käännösteknologian opetusta annettiin jo 2010-luvun alussa laajalti eri yliopistoissa. Nykyään myös konekääntäminen on huomioitu yliopistojen opetussuunnitelmissa. Clara Ginovart Cidin ja Carme Colominas Venturan (2020) kartoituksessa koottiin tietoja eurooppalaisten yliopistojen tarjoamasta opetuksesta vuonna 2019. Kartoituksessa ilmeni, että aivan ensimmäiset konekääntämisen ja jälkieditoinnin kurssit on järjestetty jo vuonna 2000 ja 2005, mutta pääosin konekääntäminen ja jälkieditointi on ilmaantunut opetustarjontaan vasta vuosina 2015‒2020. Kirjoittajien mukaan jälkieditointitaitojen opetuksen lisääntyminen perustuu käännösmarkkinoiden tilanteeseen ja siihen, että se on mainittu yhtenä yliopistojen EMT-verkostoon (European Master’s in Translation) kuulumisen kriteerinä. Jälkieditoinnin merkityksen kasvu näkyy niin ikään siinä, että sitä koskeva erillinen standardi^[i] julkaistiin vuonna 2017 (ISO 2017).

Suomessa käännösteknologiaa on opetettu kääntäjänkoulutuksessa 1990-luvulta lähtien. Vuosituhannen vaihteessa konekääntäminen sisällytettiin ensimmäistä kertaa osaksi muita kursseja Helsingin ja Turun yliopistossa. Kaikissa kääntäjiä kouluttavissa yliopistoissa on tehty satunnaisia harjoituksia konekääntämisestä ja jälkieditoinnista ainakin 2010-luvulta lähtien. Ensimmäinen erillinen kurssi konekääntämisestä ja jälkieditoinnista järjestettiin Helsingin yliopistossa vuonna 2014 (ks. Koponen 2015). Seuraavien neljän vuoden aikana konekääntäminen ja jälkieditointi otettiin osaksi opetussuunnitelmaa Tampereen, Turun ja Itä-Suomen yliopistoissa. Vuonna 2021 Tampereen yliopistossa kehitettiin Introduction to NMT Technology ‑niminen digikurssi.^[ii] Kurssin tavoitteena on opettaa ei-teknisesti suuntautuneille ihmisille, miten neuroverkkokääntimet toimivat, ja se on tällä hetkellä tarjolla Tampereen yliopiston ohella Itä-Suomen, Helsingin ja Turun yliopistossa.^[iii]

Konekääntäminen ja jälkieditointi Tampereen yliopistossa

Olemme opettaneet konekääntämisen ja jälkieditoinnin kurssia Tampereen yliopistossa keväällä 2020 ja syksyllä 2021. Yhteisopetus sopii meille hyvin, sillä toinen meistä tutkii konekääntämistä ja toinen on opettanut pitkään suomenkielisten tekstien editointia. Kurssin osallistujien työkielet ovat suomen ohella englanti, ruotsi, saksa ja venäjä. Suomi on A-työkieli valtaosalle opiskelijoista, ja kurssin jälkieditointiharjoituksista suurin osa tehdään suomeen päin. Osa harjoituksista tehdään B-työkieleen päin, ja niissä olemme saaneet tukea kollegoilta kielissä, joita emme itse hallitse riittävän hyvin.

Kurssin opetus on yhdistelmä teoriaa ja käytäntöä. Koska haluamme, että opiskelijat pohtivat konekääntämistä paitsi tutkimuksen kohteena^[iv] myös laajemmin ilmiönä, kurssilla perehdytään tutkimusartikkeleihin, alaa koskeviin yleistajuisiin kirjoituksiin ja sosiaaliseen mediaan. Lukemansa perusteella opiskelijat laativat erityyppisiä tuotoksia: blogikirjoituksia, podcasteja ja esityksiä. Esimerkiksi eräässä paritehtävässä opiskelijat pohtivat konekääntämiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä (mm. tekijänoikeudet, sukupuolivinoumat, vähäresurssiset kielet, konekäännösten käyttö kriisitilanteissa). Laaja näkemys aiheesta on tarpeen opiskelijoiden ammatillisen kompetenssin kehittämiseksi ja siksikin, että valmistuttuaan opiskelijat saattavat toimia eräänlaisena ammattilaisen äänenä konekääntämistä koskevissa keskusteluissa.

Käytännön harjoituksia kurssilla tehdään paljon. Opiskelijat analysoivat, millaisia virheitä avoimesti verkossa saatavilla olevat kääntimet (esim. Google Translate) ja ammattikääntäjien kääntimet (esim. Euroopan komissiossa käytössä oleva eTranslation) tekevät. Lisäksi he jälkieditoivat eri tekstilajeja edustavia tekstejä, harjoittelevat perusteellista ja kevyttä jälkieditointia sekä arvioivat konekäännösten laatua. Kurssin alussa selvitämme opiskelijoiden lähtötilanteen alkukyselyllä; kurssin lopuksi opiskelijat kirjoittavat loppureflektion, jossa kootaan kurssin aikana opitut asiat. Seuraavaksi havainnollistamme kahden toteutuksen alkukyselyn ja loppureflektion pohjalta, millaisin ennakkokäsityksin ja ‑tiedoin opiskelijat tulevat kurssille ja mikä merkitys opetuksella on ollut heidän näkemyksiinsä. Aineistomme koostuu kaikkiaan 24 opiskelijan vastauksista; kummastakin opetusryhmästä 12 opiskelijaa antoi luvan kurssitehtäviensä käyttöön.

”En ole käyttänyt konekääntimiä (paitsi Google Translatea, jos se lasketaan)”

Kurssin alkuvaiheessa opiskelijoiden kokemukset konekääntämisestä vaihtelivat suuresti. Jotkut tiesivät entuudestaan vain vähän eivätkä esimerkiksi tunnistaneet konekääntämisen ja käännösmuistien eroa; toisilla oli jonkin verran kokemusta konekäännöksistä ammattimaisessa kääntämisessä. Useilla oli ennakkoon käsitys, että Google Translate on hyvin heikko työkalu, ja siksi he eivät mieltäneet sitä lainkaan varsinaiseksi kääntimeksi. Kahden kurssin pohdintoja vertaillessamme huomasimme pienen eron: syksyn 2021 kurssilaisista suuremmalla osalla oli taustallaan enemmän ennakkotietoja ja aiemmilla kursseilla tehtyjä harjoituksia kuin kevään 2020 opiskelijoilla. Vaikuttaisi siis siltä, että käännöskurssien opettajat olivat alkaneet teettää konekääntämiseen ja jälkieditointiin liittyviä harjoituksia osana opetustaan.

Kurssin alussa opiskelijoilla oli yleensä neutraali tai varovaisen positiivinen ennakkokäsitys konekääntämisestä. Monet arvelivat konekäännöksistä olevan hyötyä kääntäjille, mutta vain jos kääntimet ja työkalut ovat hyviä ja tuottavat laadukkaita käännöksiä. Kysyttäessä konekääntämiseen liittyvistä eettisistä haasteista opiskelijat nostivat esiin monenlaisia aiheita. Mainintoja saivat muun muassa omistus- ja tekijänoikeudet sekä riskit, jotka syntyvät syötettäessä henkilökohtaisia tietoja ilmaiskääntimiin.

”En osaa nähdä konekääntämistä uhkana vaan pikemminkin mahdollisuutena, jopa ystävänä”

Kurssin loppureflektiot antavat viitteitä siitä, että opetus yhtäältä vahvisti joitakin aiempia käsityksiä ja toisaalta muutti niitä jonkin verran. Kurssilla tehdyt harjoitukset vahvistivat opiskelijoiden ennakko-oletuksia siitä, että käännin toimii joissakin tekstilajeissa paremmin kuin toisissa. Toisaalta monet olivat yllättyneitä huomatessaan, miten hyvää jälkeä käännin tuotti jopa kaunokirjallisesta lähtötekstistä. Harjoitukset todensivat opiskelijoiden odotukset myös siitä, että konekäännöksen käyttö nopeuttaa työskentelyä. Samalla opiskelijat näkivät käytännössä, että konekäännöksestä saatu hyöty riippuu monesta seikasta, esimerkiksi kieliparista, tekstilajista ja käännösohjelman saaman koulutuksen tehokkuudesta. Opiskelijoiden tietoisuus ja tietämys eettisistä kysymyksistä lisääntyi kurssin aikana. He pohtivat monenlaisia aiheita ja ilmaisivat ymmärtävänsä etiikan ja etiikasta käydyn keskustelun merkityksen aiempaa syvemmin.

Selkeä muutos oli havaittavissa siinä, näkivätkö opiskelijat konekääntämisen uhkana vai mahdollisuutena tulevan ammattinsa kannalta. Monet raportoivat asenteensa muuttuneen myönteisemmäksi kurssin aikana muun muassa sen ansiosta, että he ymmärsivät nyt paremmin, miten konekääntäminen toimii: ”Besides the enthusiasm was fear: what if it turns out the machine will steal my job, or at least enable employers and clients to pay me less? Fairly quickly it turned out that the machine is not smart enough to do any of that.” Toinen opiskelija sanoi ymmärtäneensä, ettei kone voi koskaan korvata ihmistä, sillä “tietokone on ennen kaikkea todella tehokas laskin, ei ajatteleva mieli”. Koneen rajoitteita kommentoi myös se opiskelija, joka huomautti, että ”koneelle ei voi kertoa toimeksiannosta eikä siitä, kenelle käännös on tarkoitettu”. Käännin päättää vastineiden käytöstä, ja siksi jälkieditoijan täytyy olla hyvin tarkka korjatessaan konekäännöstä.

Ihmisten ja käänninten kanssa työskentely voi herättää erityyppisiä tunnereaktioita. Eräs opiskelija kertoi näkevänsä useammin punaista ihmisen kirjoittamien kuin kääntimen tuottamien tekstien äärellä, sillä ihmiskirjoittaja saattaa toistaa saman virheen seuraavissakin teksteissä. Sitä vastoin ”kääntimen voi opettaa pois virheellisestä toiminnasta”. Ihmiseen verrattuna koneen kanssa toimiminen on myös huomattavan yksinkertaista: kääntimelle ei voi hermostua vääristä valinnoista – eikä siitä olisi mitään hyötyäkään. Kaikkiaan opiskelijoiden pohdinnat kertoivat luottamuksesta siihen, ettei konekääntäminen merkitse ihmiskääntämisen loppua, vaan että tulevaisuudessa on mahdollista saavuttaa ”jonkinlainen tasapaino ihmiskääntäjän ja konekääntämisen välillä”.

Myönteisestä yleisasenteesta huolimatta opiskelijat mainitsivat oppineensa suhtautumaan konekääntämiseen aiempaa kriittisemmin. He arvostivat sitä, että heidät oli laitettu pohtimaan konekääntämistä useasta eri näkökulmasta. Sen ansiosta he kokivat pystyvänsä kurssin jälkeen käymään keskustelua konekääntämiseen liittyvistä kysymyksistä ammattilaisen tavoin. Erään opiskelijan sanoin kääntäjän pitäisi asennoitua konekääntämiseen näin: ”Mielestäni ammattikääntäjälle paras suhtautumistapa konekääntämisen ja jälkieditoinnin [alalle] tuomiin muutoksiin on kriittisen avoin ja tietoinen, realistinen, eikä liian optimistinen tai pessimistinen.”

”Jälkieditointi tulee todennäköisesti olemaan osa omaa kääntäjän työkalupakkiani”

Yksi kurssin tavoitteista on rohkaista opiskelijoita pohtimaan omaa ammatillista tulevaisuuttaan, ja monet kommentoivatkin sitä reflektiossaan. Jotkut opiskelijat toivat esiin epäilyksiä siitä, että jälkieditointi olisi osa heidän tulevaa työnkuvaansa. Esimerkiksi eräs opiskelija kuvasi kurssin aikaista turhautumistaan kääntimen kanssa työskentelyyn näin: ”Joitakin älyttömiä konekääntimen tekemiä virheitä korjatessani ei ole tuntunut siltä, että tämä on ydinosaamistani.” Toinen opiskelija päätyi puolestaan valitsemaan jonkin muun erikoistumisalan: ”En näe tulevaisuuttani työssä, jossa tehtävänäni olisi ensisijaisesti siistiä konekäännösten tuloksia.”

Muiden opiskelijoiden mukaan konekäännösten lisääntyvä käyttö on väistämätöntä, ja siksi on parempi olla aktiivisesti kehityksessä mukana kuin taistella sitä vastaan. Useat opiskelijat näkivät jälkieditoinnin itsestään selvänä osana tulevia työtehtäviään. He arvelivat, että jälkieditoinnin taidosta on hyötyä kääntäjän työssä ja että se voi osoittautua kilpailueduksi työmarkkinoilla. Muutamat mainitsivat, että konekääntämistä ja jälkieditointia voisi käyttää toistuviin ja ”tylsiin” teksteihin, jolloin kääntäjälle jäisi enemmän aikaa keskittyä teksteihin, jotka edellyttävät luovempaa otetta. Kaiken kaikkiaan opiskelijoilla näytti olevan kurssin jälkeen varsin realistinen käsitys teknologiasta. Muuttuneen asenteensa kiteytti eräs opiskelija pohdintansa päätteeksi näin: ”Opintojaksolla olen kehittynyt konekääntämiseen varauksella suhtautuvasta jälkieditoijasta jälkieditoijaksi, joka osaa suhtautua varauksella oikeisiin asioihin.”

Tulevaisuudennäkymiä

Usein esitetään, että kääntäjänkoulutusohjelmat on suunniteltu vastaamaan käännösteollisuuden ja kielipalveluyritysten toiveita. Gaspari ym. (2015) huomauttavat, että todisteita tällaisesta yhteydestä ei juuri ole. Kouluttajien on itse asiassa varsin hankalaa suunnitella saati toteuttaa ajankohtaisiin tarpeisiin soveltuvaa opetusta, sillä käännösteollisuuden ja kielipalveluyritysten odotukset ja tarpeet muuttuvat jatkuvasti. On myös selvää, että kouluttajan olisi mahdotonta ottaa haltuun ja sisällyttää kaikkea uutta teknologiaa opetukseensa; tärkeämpää on se, että hän valmentaa opiskelijat kohtaamaan työelämässä vastaan tulevia yllätyksiä ja muutoksia (Guerberof Arenas & Moorkens 2019).

Käännösalalla on esitetty varsin rohkeita arvioita, joiden mukaan jopa 75 prosenttia kääntäjien työtehtävistä saattaa olla konekäännösten jälkieditointia jo vuonna 2025. Arvioon voi suhtautua varauksellisesti samoin kuin ajatukseen siitä, että tietokoneavusteisesta kääntämisestä olisi nyt siirrytty ihmisavusteiseen konekääntämiseen. Viimeaikaiset muutokset osoittavat joka tapauksessa, että konekäännöksistä on tullut osa käännösten normaalia työnkulkua, ja se on seikka, joka kääntäjänkoulutuksessa on otettava huomioon.

[i] Käännöstoimisto tai muu käännöspalveluja tuottava taho voi hankkia standardiin perustuva sertifioinnin. Jälkieditointia koskeva sertifikaatti voidaan myöntää käännöspalveluiden tuottajalle, joka täyttää konekäännetyn materiaalin jälkieditoinnin valmisteluun ja käsittelyyn liittyvät viralliset vaatimukset.

[ii] Digikurssin suunnittelusta vastasi käännösteknologian asiantuntija Tommi Nieminen (Tuned in Translation).

[iii] Kiitämme suomalaisten yliopistojen opetushistoriikin muisteluun osallistuneita kollegoja: Juha Eskelinen, Maarit Koponen, Mikhail Mikhailov, Jukka Mäkisalo ja Leena Salmi.

[iv] Kurssimme opiskelijoista kaksi on laatinut pro gradu ‑tutkielmansa konekääntämisestä (Jormakka 2021, Saikko 2021), ja parhaillaan neljä muuta opiskelijaamme on tekemässä aihepiiristä tutkielmaa.

Sirkku Latomaa toimii suomen kielen lehtorina Tampereen yliopiston monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelmassa. Konekäännösten jälkieditoinnin ohella häntä kiinnostaa myös ihmisten kirjoittamien ja kääntämien tekstien editointi.

Yliopisto-opettaja Mary Nurminen opettaa ihmis- ja konekääntämistä (kielipari suomi–englanti), teknistä viestintää ja tulkkausta Tampereen yliopistossa. Nurmisen väitöskirja, Investigating the Influence of Context in the Use and Reception of Raw Machine Translation, julkaistiin joulukuussa 2021.

Lähteet

Cadwell, P., O’Brien, S. & Teixeira, C. 2017. Resistance and accommodation: factors for the (non-)adoption of machine translation among professional translators. Perspectives 26 (3), 301‒321. https://doi.org/10.1080/0907676X.2017.1337210

Gaspari, F., Almaghout, H. & Doherty, S. 2015. A survey of MT competences: insights for translation technology educators and practitioners. Perspectives 23 (3), 333‒358. https://doi.org/10.1080/0907676X.2014.979842

Ginovart Cid, C. & Colominas Ventura, C. 2020. The MT post-editing skill set: course descriptions and educators’ thoughts. Teoksessa M. Koponen, B. Mossop, I. S. Robert & G. Scocchera (toim.) Translation revision and post-editing: industry practices and cognitive processes. Milton: Taylor & Francis, 226‒246.

Guerberof Arenas, A. & Moorkens, J. 2019. Machine translation and post-editing training as part of a master’s programme. The Journal of Specialised Translation 31, 217‒238. https://www.jostrans.org/issue31/art_guerberof.pdf

ISO 2017. Translation services – Post-editing of machine translation output – Requirements (ISO 18587:2017). Geneva: International Organization for Standardization.

Isosävi, J. & Salmi, L. 2017. Kääntäjäopiskelijoiden käsityksiä jälkieditoinnista: ”Se sotii niitä periaatteita vastaan, joita käännöskursseilla opetetaan.” MikaEL 10, 121–135.

Jormakka, N. 2021. Konekääntämisen kompetenssit kouluissa: tarkastelussa kieltenopettajien käänninlukutaito. Pro gradu ‑tutkielma. Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma, Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110017362

Koponen, M. 2015. How to teach machine translation post-editing? Experiences from a post-editing course. Proceedings of the 4th Workshop on Post-editing Technology and Practice (WPTP4), 2–15. https://aclanthology.org/2015.mtsummit-wptp.1.pdf

Language Industry Survey 2018. Expectations and Concerns of the European Language Industry. https://euatc.org/wp-content/uploads/2019/10/2018_Language_Industry_Survey_Report.pdf

Nurminen, M. 2021. Investigating the Influence of Context in the Use and Reception of Raw Machine Translation. Väitöskirja, Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2199-4

Saikko, T. 2021. YouTube-videoiden konekääntimellä käännettyjen tekstitysten laatu. Pro gradu ‑tutkielma. Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma, Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110277863

Skoglösa, Ö. 2019. Vad tycker vi översättare om maskinöversättning? Facköversättaren 1/2019, 16‒20.

Witczak, O. 2016. Incorporating post-editing into a computer-assisted translation course. A study of student attitudes. Journal of Translator Education and Translation Studies 1 (1), 35‒55.

Jälkikirjoitus 

Kurssimme opetuskielet ovat suomi ja englanti. Päätimme syksyn 2021 kurssin alussa, että kaikki kurssin luentodiat ja ohjeistukset olisivat tällä kertaa suomeksi. Alkuosan materiaalit olivatkin jo entuudestaan suomenkieliset, mutta sitten kurssilla tuli eteen harjoitus, jonka kolme sivua pitkä ohjeistus oli kirjoitettu englanniksi. Meneillään oli lukukauden hektisin vaihe, ja opettajien aika oli kortilla. Toinen opettajista kysyi ääneen: ”Kuinkahan saisimme tuon käännettyä nopeasti?” Kummallakin konekääntämisen ja jälkieditoinnin opettajalla meni yllättävän pitkään ennen kuin ratkaisu tuli mieleen: ”Käytetäänkö käännintä ja jälkieditoidaan?”