Kieli, koulutus ja yhteiskunta – toukokuu 2023
Kuva: Linda Saukko-Rauta, Redanredan Oy
Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 14(3)
Julkaistu: 10. toukokuuta 2023
Pääkirjoitus: Arviointi muutoksessa?
Heidi Vaarala ja Sanna Riuttanen
Maailma muuttuu ja niin myös vieraiden kielten ja toisen kotimaisen kielen ylioppilaskokeet
Raili Hildén, Ari Huhta ja Katja Mäntylä
Ylioppilastutkinnon suorittaa hyväksytysti vuosittain noin 30 000 opiskelijaa, ja heistä valtaosa sisällyttää kokeeseen myös vieraan kielen ja/tai toisen kotimaisen kielen kokeen. Kokeiden painoarvo korkeakouluvalinnoissa on viime vuosina kasvanut. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten tutkinnon kielikokeet ovat viime vuosina kehittyneet ja mitä muutoksia on näköpiirissä.
DigiTala – Miten automaattinen palaute voi tukea puhumisen harjoittelua?
Anna von Zansen
Artikkelissa esittelen DigiTala-tutkimushankkeen kehittämän sovelluksen, jonka avulla suomen ja ruotsin oppijat voivat harjoitella puheen tuottamista. Automaattiseen puheentunnistukseen, arviointiin ja palautteeseen perustuvan työkalun kehittämisessä on hyödynnetty monitieteistä tutkimusta.
“Jokainen opiskelija asettaa itse omat tavoitteensa”: lukion vieraiden kielten opettajien käytänteitä ja käsityksiä eriyttävästä arvioinnista
Anssi Roiha, Juuso Nieminen ja Katja Mäntylä
Tarkastelimme lukion kieltenopettajien käsityksiä ja käytäntöjä eriyttävästä arvioinnista. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella (n=48) sekä neljän opettajan yksilöhaastatteluilla. Opettajat käyttivät laajasti erilaisia arviointimenetelmiä, kuten kirjoitelmia ja esseitä, jatkuvaa arviointia, suljettuja kokeita sekä kuuntelu- ja sanakokeita. Opettajat kokivat eriyttävän arvioinnin haasteellisena, erityisesti ylöspäin eriyttämisen näkökulmasta. Vaikka arvioinnin eriyttäminen oli kokonaisuutena vähäistä, tuli tutkimuksessa kuitenkin esiin varsin monipuolinen kirjo erilaisia eriyttävän arvioinnin menetelmiä niin ennakoivaan, formatiiviseen kuin summatiiviseen arviointiin liittyen.
Yleisten kielitutkintojen digitaalisen kirjoittamisen pilottitestin ensituloksia
Mari Honko ja Tuija Hirvelä
Kirjoittaminen on 2000-luvun aikana muuttunut voimakkaasti eritoten digitalisaation myötä. Samalla on syntynyt tarve arvioida uudelleen sitä, millaista kirjoitustaitoa Suomessa asuva aikuinen tarvitsee ja miten kirjoitustaitoa tulisi mitata erilaisissa arvioitavan yksilön kannalta merkityksellisissä arviointitilanteissa. Tässä artikkelissa tarkastelemme muutostarpeita kielitaidon arvioinnin tutkimuspohjaisen kehittämisen näkökulmasta ja keskitymme kirjoitustaidon testiarviointiin. Esittelemme artikkelissa Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa vuosina 2020–2021 toteutetun digitaalisen kirjoittamisen pilottitestin taustaa, toteutusta ja ensituloksia.
Virhe ei ole kirosana, vai onko? – Opettajien käsityksiä virheestä
Sari Ahola ja Henna Tossavainen
Meistä monet ehkä muistavat, miten opettaja oli merkinnyt virheet punakynällä kirjoitelmiin ja koepapereihin. Virheiden määrä tavallisesti vaikutti siihen, minkä arvosanan tai pistemäärän suorituksesta sai. Kirjoittamisen ja puhumisen taidoissa virheet ovat tänä päivänäkin usein ratkaisevassa asemassa määriteltäessä oppijan taitoa, vaikka virheisiin keskittymisen sijaan on pyritty siirtämään huomio osaamisen tunnistamiseen. Puhumme arvioinnin ja opetuksen yhteydessä virheistä ja puutteista, mutta mikä virhe oikeastaan on?
Language assessment in different disciplines: uses of mediation in university English courses
Magdalini Liontou ja Eva Braidwood
The CEFR Companion Volume (CV) (2020) has reshaped our understanding of the foreign language student when it advocates the view of the learner as a 'social agent' who uses language(s) to interact with others. To support this view, the CEFR CV promotes new dynamic categories to describe language competences; reception, production, interaction and mediation. This shift to learner agency naturally requires adjustment from the part of the teacher, too. Presumably, it is the concept of mediation that has puzzled teachers most. This is why the authors of the Companion Volume have now provided a detailed explanation of mediation and its application; examples of how we all naturally use it in every-day communication. They have explained specific activities and strategies, among others mediating a text, mediating concepts, and mediating communication. In this article, we focus on assessment of mediation. We describe tasks that we use in our practice to assess our students' ability to mediate a text through examples from the English for Specific/Academic Purposes (e.g., Medical English, Business English) offered at the University of Oulu. In addition, we discuss potential difficulties and opportunities when creating mediation assessment tasks especially when we consider disciplinary, linguistic, and cultural differences.
Lasten suomalaisen viittomakielen kehityksen arviointi kielen asemaa tukemassa
Laura Kanto, Antti Kronqvist ja Henna Syrjälä
Lasten kielitaidon ja kielen kehityksen arviointi ja seuranta on tärkeää monesta eri syystä niin yksittäisen lapsen ja perheen kuin laajemmin kieliyhteisön ja kielen tutkimuksen kannalta. Tässä artikkelissa tarkastellaan lasten suomalaisen viittomakielen kehityksen arviointia. Artikkelissa tuomme esiin lasten viittomakielen taidon arviointiin vaikuttavia tekijöitä sekä asioita, joita arvioinnin toteutuksessa on otettava huomioon. Esittelemme lyhyesti myös suomalaisen viittomakielen arviointiin kehitettyjä arviointimateriaaleja. Lisäksi pohdimme lasten viittomakielen taidon arvioinnin mahdollisia vaikutuksia viittomakielten asemaan Suomessa.
Ainun kielen kielikoulutuksen ja kielitaidon arvioinnin haasteet
Silja Ijas
Ainut ovat pääasiassa Japanin pohjoisosissa asuva alkuperäiskansa, joiden puhuma ainun kieli ajautui uhanalaiseen asemaan, kun japanilaiset valloittivat 1800-luvun puolivälin jälkeen ainujen asuinalueet ja alkoivat sulauttaa heitä osaksi japanilaista yhteiskuntaa. Nyt ainun kieltä yritetään elvyttää. Ainun kielikoulutuksessa kielitaidon arviointi on kuitenkin haastavaa, sillä kurssien opetussisältöjä ei ole yhdenmukaistettu, opettajilta saattaa puuttua niin pedagogista osaamista kuin kielitaitoakin eivätkä opiskelijat välttämättä ole kursseilla vain oppimassa kieltä. Tässä artikkelissa pureudutaan ainun kielikoulutuksen ongelmakohtiin ja siihen, millaisia haasteita ne asettavat arvioinnille, sekä ehdotetaan, että arviointi voi olla tarpeetonta ja jopa haitallista uhanalaisen kielen elvytyksessä.
A2, C1 ja YKI 3 – opiskelijatyö murtamassa koodeja ja tukemassa työnantajia kielitaidon arvioinnissa
Jenni Hatzitoliou ja Niina Kauppinen
Millainen olisi työkalu, jolla työelämän vaatimaa kielitaitoa voitaisiin tunnistaa helpommin? Mistä löytyisi keino arvioida sekä työntekijän kielitaitoa että työnantajan kielitaitotarpeita ilman suurempaa perehtyneisyyttä tai ajankäyttöä? OsaajaKS-palveluketjun toimeksiannosta me Jyväskylän Humanistisen ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogiopiskelijat lähdimme suunnittelemaan sellaista. Ajatuksenamme oli laatia työkalu, jolla kielen osaamisen tunnistaminen saataisiin konkreettisempaan muotoon työelämää varten, jotta työnkuvaan nähden ylimitoitetut kielitaitovaatimukset eivät muodostuisi työllistymisen esteeksi.