Tiedote: Ruotsin kielen opettajankoulutusten arvioinnin tulokset

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tiedote (31.5.2017)

Millä eväillä ruotsia opetetaan? – Ruotsin kielen opettajankoulutusten arvioinnin tulokset

Kuluneen lukuvuoden ajan B1-ruotsia on opiskeltu jo 6. luokalta alkaen joko ruotsin aineenopettajan tai luokanopettajan johdolla. Opettajien koulutustaustan erot sekä tarjottavien oppituntien määrän vaihtelu asettavat oppilaat eriarvoiseen asemaan eri kunnissa. Ruotsinopettajien mukaan ruotsin taidot heikentyvät edelleen, vaikka kuudesluokkalaisten todetaankin aloittaneen ruotsin opiskelun mielellään.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) arvioi vuosina 2016–2017 yhtä korkeakoulua lukuun ottamatta kaikki ruotsin kielen opettamiseen kelpoisuuden tuottavat opettajankoulutukset. Arvioinnin kohteina olivat ruotsin kielen aineenopettajien koulutus, ruotsin oppiaineen opetus yliopistoissa, kielikylpykoulutuksen koulutusohjelma, luokanopettajakoulutus sekä ammatillinen opettajankoulutus. Kohdejoukkoon kuului yhdeksän yliopistoa ja viisi ammattikorkeakoulua sekä kyseisten yliopistokoulutusten opiskelijat.

Arvioinnin tavoitteena oli selvittää, millaiset valmiudet opettajankoulutus antaa ruotsin kielen opettamiseen, erityisesti alakoulussa. Asia on ajankohtainen, sillä perusopetuksessa otettiin 1.8.2016 käyttöön uusi tuntijakoasetus, jonka mukaan B1-ruotsin opiskelu alkaa jo kuudennella luokalla. Arvioinnissa hankittiin tietoa myös muun muassa opettajien täydennyskoulutustarpeista sekä kuudesluokkalaisille B1-ruotsia opettavien opettajien koulutustaustasta.

Osa opiskelijoista katsoo tyydyttävän kielitaidon riittävän ruotsin opettamiseen alakoulussa

Luokanopettajaopiskelijoista 64 % arvioi ruotsin kielen taitonsa korkeintaan tyydyttäväksi. Opiskelijat eivät katsoneet tutkintoonsa kuuluvien pakollisten ruotsin opintojen (2–3 op) riittävän kielitaitonsa kohentamiseen, saati ruotsin kielen opettamiseen. Missään yliopistossa luokanopettajaopintoihin ei sisälly erityisesti ruotsin kielen opettamiseen liittyviä kursseja. Myös koulutuksen edustajat ovat sitä mieltä, että luokanopettajakoulutus valmistaa opiskelijoita ruotsin opettamiseen huonosti, vaikka antaakin jonkin verran eväitä yleisesti kielten opettamiseen.

Yllättävää on, että yli puolet luokanopettajaopiskelijoista (58 %) luottaa kuitenkin pystyvänsä opettamaan ruotsia alakoulussa. He pitävät alaluokkien opetussisältöjä yksinkertaisina eivätkä näe kielen alkeiden opettamisen vaativan kovinkaan paljon kielen tai sen didaktiikan osaamista. Arviointiryhmän puheenjohtaja, pohjoismaisen filologian professori Paula Rossi Oulun yliopistosta kuitenkin toteaa, että myös alakoulussa tarvitaan hyvää kielitaitoa:

– Luokanopettajaopiskelijoista aika moni luulee, että he selviävät sillä heikommallakin ruotsin kielen taidolla. Eihän se näin itse asiassa ole, kun alakoulussahan pitäisi olla todella hyvä kielitaito. Siellä pitäisi osata ääntää, koska sieltähän se lähtee se malli ja oppiminen. Ja kun siellä leikitään ja lauletaan, niin ei sitä kovin huonolla kielitaidolla pysty tekemään.

Aineenopettajankoulutuksen edustajat arvioivat, että koulutus tarjoaa tuleville ruotsin opettajille valmiudet opettaa kieltä myös alakoulussa, vaikka ainakin toistaiseksi alakoulun opetusta on koulutuksessa käsitelty niukasti. Arvioinnissa mukana olleista opiskelijoista vain runsas puolet (53 %) ajattelee saaneensa valmiudet opettaa ruotsia alakoulussa. Lähes puolella opiskelijoista (49 %) ei ole ollut mahdollisuutta pitää harjoitustunteja alakoulun puolella lainkaan. Harjoitustuntien kokonaismäärä myös vaihtelee yliopistoittain paljon. Koulutuksen edustajat pitävät harjoitustuntien määrää riittävänä, mutta opiskelijoista runsas puolet (52 %) toivoo enemmän harjoittelua.

Ruotsin kielen opiskelijoiden kiinnostus opiskella aineenopettajiksi on arvioinnin perusteella ainakin jossain määrin vähentynyt. Motivaatiota opettajaopintoihin voidaan arvioinnin tulosten perusteella lisätä järjestämällä myös ruotsin oppiaineen opinnoissa kielen oppimiseen ja opettamiseen liittyviä kursseja tai linjoja.

Täydennyskoulutusta alakoulun ruotsinopetukseen on toistaiseksi järjestetty opettajille vain vähän. Yliopistojen täydennyskoulutusresurssit ovat niukkoja, ja nykytilanteessa epävarmuutta on myös siitä, kenen tehtäviin täydennyskoulutuksen suunnittelu ja toteuttaminen kuuluvat. Osassa yliopistoja täydennyskoulutus on siirretty koulutusohjelmille, joilla haastattelujen perusteella ei kuitenkaan ole siihen aikaa eikä henkilökuntaa. Arvioinnin perusteella ruotsia opettavien opettajien täydennyskoulutustarpeet liittyvät tällä hetkellä eniten uusien oppimisympäristöjen ja uusien opetusmenetelmien omaksumiseen sekä erityistukea tarvitsevien oppilaiden tarpeiden huomioon ottamiseen.

Ruotsinopettajat uskovat ruotsin taitojen heikentyvän edelleen

Ruotsinopettajien mukaan kuudesluokkalaiset ovat aloittaneet ruotsin opiskelun mielellään. Opettajat pitävät kuitenkin ongelmallisena sitä, että suurimmassa osassa Suomea B1-ruotsia opetetaan minimitunneilla: 6. luokalla kaksi vuosiviikkotuntia ja yläkoulussa neljä vuosiviikkotuntia*. Joissain kunnissa ruotsia ei opeteta yhdellä vuosiluokalla lainkaan. Kielitaidon kehittymiseksi kieltä pitäisi vastaajien mukaan opettaa kuitenkin vähintään kaksi vuosiviikkotuntia joka vuosi.

Oppituntien vähyydestä ja opetukseen syntyvistä pitkistäkin tauoista seuraa väistämättä, että opitut asiat unohtuvat. Jotkut perusopetuksen järjestäjät ovatkin päättäneet lisätä ruotsin tarjontaa yläkoulussa kuuteen vuosiviikkotuntiin. Tämä asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan eri kunnissa, samoin kuin se, että alaluokilla ruotsia opettavat sekä ruotsin aineenopettajat että luokanopettajat. Vastaajien mukaan jälkimmäisten opetuksessa olleet tarvinnevat yläkoulussa paljon kertaamista ja jopa virheiden poisopettamista. Edellä mainittujen epäkohtien seuraukset tulevat opettajien mukaan heikentämään ruotsin kielen osaamista maassamme edelleen ja näkyvät syksyllä 2020, kun oppilaat pyrkivät toisen asteen koulutukseen hyvin erilaisilla taidoilla.

Lukuvuonna 2016–2017 alkavaa B1-ruotsia alaluokilla opettivat useimmissa otokseen (n=41) kuuluneissa kunnissa (62 %) sekä ruotsin aineenopettajat että luokanopettajat. Noin kolmasosassa (30 %) kuntia B1-ruotsia opettivat ruotsin opettamiseen pätevöityneet opettajat. Vain kahdessa kunnassa ja yhdessä kaupungissa alkavaa B1-ruotsia opettivat ainoastaan luokanopettajat. 36 prosenttia opetuksen järjestäjistä on linjannut, että jatkossa opettajiksi valitaan ensisijaisesti muodollisen kelpoisuuden lisäksi myös ruotsin opettamiseen pätevyyden hankkineita opettajia: joko ruotsin aineenopettajia tai kaksoiskelpoisia luokanopettajia, joilla on ruotsin oppiaineesta vähintään sivuaineopinnot. Tämä menettely parantaa oppilaiden yhdenvertaisuutta oppimisessa.

*) Yläkoulun neljä vuosiviikkotuntia jakaantuvat niin, että 7.–9. luokalla ruotsia opetetaan 0–2 vuosiviikko-tuntia/lukuvuosi.

Lisätietoja:

arviointiasiantuntija Outi Hakola, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, etunimi.sukunimi@karvi.fi, p. 029 533 5539

Linkit:

Paula Rossi, Anne Ainoa, Olli Eloranta, Marita Grandell, Minna Lindberg, Jonna Pasanen, Arto Sihvonen, Outi Hakola & Tuula Pirinen: Kuka opettaa ruotsia? – Ruotsin kielen opettamiseen kelpoisuuden tuottavien koulutusten arviointi. Julkaisut 14:2017. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.

Tiedote Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen sivuilla