Suomeksi alla

Det finns behov att stärka och synliggöra det andra inhemska språket inom småbarnspedagogiken

Utbildningsstyrelsen har i samarbete med Helsingfors universitet, Jyväskylä universitet och Åbo Akademi kartlagt personalens och ledarnas uppfattningar om det andra inhemska språket i småbarnspedagogiken. Med det andra inhemska språket avses svenska för barn i finskspråkig småbarnspedagogik och finska för barn i svenskspråkig småbarnspedagogik. Utredningen är en del av undervisnings- och kulturministeriets program för att utveckla det andra inhemska språket från småbarnspedagogiken till andra stadiets utbildning under åren 2022–2023. 

–  Syftet med utredningen är att ge en lägesbild av den nationella styrningen och hur undervisningen i det andra inhemska språket genomförs i småbarnspedagogiken helt praktiskt, berättar undervisningsrådet Kati Costiander. 

I utredningen kartlades den språkpedagogiska kompetensen hos personalen inom småbarnspedagogik. Dessutom kartlades synen på hur det andra inhemska språket beaktas och inkluderas i verksamheten hos ledningen för småbarnspedagogik. Målet var att utreda den språkliga verksamhetsmiljön och de pedagogiska arrangemangen samt de lokala och kommunala besluten, liksom också det praktiska genomförandet och resurserna för det andra inhemska språket inom småbarnspedagogiken. 

Alla barn ska ha lika möjligheter att bekanta sig med det andra inhemska språket

Utgångspunkten i utredningen var att alla barn i Finland ska ha lika möjligheter att bekanta sig med det andra inhemska språket oberoende av var de bor eller vilken språkbakgrund de har. Bakgrunden till detta ligger i Finlands officiella tvåspråkighet och de normativa beskrivningarna som ingår i grunderna för planen för småbarnspedagogik. Utredningen utgick också från att varje barn bör få möjlighet att bekanta sig med nationalspråken när den sensitiva perioden för språklärande är som starkast.

– Utredningen visar att det görs mycket arbete inom småbarnspedagogiken för att främja språkmedvetenhet, vilket är positivt. Ändå återstår det mycket att göra för att säkerställa att hela personalen och den pedagogiska ledningen tar hänsyn till språkmedvetenhet som en del av verksamhetskulturen. Mer systematiskt utvecklingsarbete behövs för att inkludera språkmedvetenhet kring det andra inhemska språket och för att öka personalens tilltro till sina språkkunskaper. Detta är viktigt för att det andra inhemska språket ska kunna introduceras på ett lekfullt och roligt sätt inom småbarnspedagogiken, konstaterar Mari Bergroth, docent i pedagogik vid Helsingfors universitet. 

Åtgärdsförslag för fortsatt utvecklingsarbete

Den nya utredningens resultat visar att det finns ett behov av att systematiskt stödja det andra inhemska språket redan i småbarnspedagogiken och på så sätt säkerställa varje barns rätt till det andra inhemska språket.

– Rapporten tar fasta på tio åtgärdsförslag för fortsatt utvecklingsarbete på nationell och lokal nivå som på sikt kan bidra till att främja en enhetlig och jämlik språkstig för varje barn, säger undervisningsrådet Charlotta Rehn. 

Rapporten föreslår bland annat åtgärder som fortbildning och stödmaterial för personalen, förtydligande av begrepp och innehåll i styrdokumenten på nationell och lokal nivå samt att stödja ett språkmedvetet ledarskap på både enhets- och kommunnivå. 

En viktig aspekt som lyfts fram i rapporten är att stärka kontinuiteten gällande det andra inhemska språket mellan de olika utbildningsstadierna för att på så sätt stärka kontinuiteten både med tanke på barnets individuella språkstig och språkpedagogiken över stadiegränserna.

Utredningen visar också att det behövs mer strategiskt arbete på lokal nivå i form av exempelvis språkstrategier. Därför är ett av åtgärdsförslagen i rapporten att man samlar ihop och sprider modeller för språkstrategier på kommunal nivå och utvecklar en nationell modell för språkstrategi som beaktar de inhemska språken. 

Åtgärdsförslagen ligger som grund för det fortsatta utvecklingsarbetet som planeras i samarbete med undervisnings- och kulturministeriet, lärarutbildningen, anordnarna av småbarnspedagogiken och andra centrala aktörer. Rapporten bidrar också till implementeringen av skrivelsen i statsminister Petteri Orpos regeringsprogram om att stödja barnens språklärande genom att stärka och utöka språkduschverksamhet och språkbad i småbarnspedagogiken.

Mera information: 

undervisningsrådet Charlotta Rehn tfn 029 533 1231, charlotta.rehn@oph.fi 
direktör Kurt Torsell, tfn 029 533 1887, kurt.torsell@oph.fi 

*******************

Toista kotimaista kieltä on tarpeen vahvistaa ja tehdä näkyväksi varhaiskasvatuksessa

Opetushallitus on yhdessä Helsingin yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Åbo Akademin kanssa kartoittanut henkilöstön ja johtajien näkemyksiä toisesta kotimaisesta kielestä varhaiskasvatuksessa. Toisella kotimaisella kielellä tarkoitetaan ruotsin kieltä suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa ja suomen kieltä ruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa. Selvitys on osa opetus- ja kulttuuriministeriön kehittämisohjelmaa toisen kotimaisen kielen kehittämiseksi varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle vuosina 2022–2023.

– Selvityksen tavoitteena on kartoittaa toisen kotimaisen kielen, suomen ja ruotsin, opetuksen nykytilaa kansallisen ohjauksen ja käytännön toteutuksen näkökulmasta, kertoo opetusneuvos Kati Costiander.

Selvityksessä kartoitettiin varhaiskasvatuksen henkilöstön kielipedagogisen osaamisen tilaa ja varhaiskasvatuksen johdon näkemyksiä siitä, kuinka toinen kotimainen kieli huomioidaan ja sisällytetään osaksi varhaiskasvatustoimintaa. Tavoitteena oli tarkastella varhaiskasvatuksen kielellistä toimintaympäristöä ja pedagogisia järjestelyjä sekä paikallisia ja kunnallisia päätöksiä, käytännön toteutuksia ja toisen kotimaisen kielen, ruotsin tai suomen, resursseja varhaiskasvatuksessa.

Kaikilla lapsilla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet tutustua toiseen kotimaiseen kieleen

Selvityksen lähtökohtana oli, että kaikilla lapsilla tulee Suomessa olla yhdenvertaiset mahdollisuudet tutustua toiseen kotimaiseen kieleen asuinpaikasta ja kielitaustasta riippumatta. Taustalla on Suomen virallinen kaksikielisyys ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin sisältyvät normatiiviset kuvaukset. Selvityksen lähtökohtana oli myös ajatus, että jokaiselle lapselle tulee antaa mahdollisuus tutustua kansalliskieliin silloin, kun kielenoppimisen herkkyyskausi on vahvimmillaan. 

– Selvitys osoittaa, että varhaiskasvatuksessa tehdään paljon työtä kielitietoisuuden edistämiseksi, mikä on positiivista. Silti on vielä paljon tehtävää, jotta varmistamme, että koko henkilöstö ja pedagoginen johto ottaa kielitietoisuuden huomioon osana toimintakulttuuria. Tarvitsemme lisää systemaattista kehitystyötä, jonka avulla lisätään kielitietoisuutta toiseen kotimaiseen kieleen liittyen sekä lisätään henkilökunnan luottamusta omaan kielitaitoonsa. Tämä on tärkeää, jotta toinen kotimainen kieli voidaan esitellä varhaiskasvatuksessa leikkisällä ja hauskalla tavalla, toteaa Mari Bergroth, Helsingin yliopiston kasvatustieteen dosentti.

Toimenpide-ehdotuksia jatkokehittämistyölle

Selvitys osoittaa, että toista kotimaista kieltä tulisi tukea suunnitelmallisesti jo varhaiskasvatuksessa. Näin varmistetaan, että jokaisen lapsen oikeus toiseen kotimaiseen kieleen toteutuu.

– Raportissa on kymmenen toimenpide-ehdotusta jatkokehittämistyölle niin kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Ehdotusten pitkän aikavälin tavoitteena on edistää yhtenäinen ja yhdenvertainen kielipolku jokaiselle lapselle, sanoo opetusneuvos Charlotta Rehn. 

Raportissa esitetään muun muassa toimenpiteitä, kuten henkilöstön täydennyskoulutusta ja tukimateriaalia, käsitteiden ja sisällön selventämistä ohjaavissa asiakirjoissa sekä kansallisella että paikallisella tasolla ja kielitietoisen johtajuuden tukemista sekä yksiköissä että kunnan tasolla. 

Tärkeä näkökohta, joka raportissa nousee esiin, on toisen kotimaisen kielen jatkuvuuden vahvistaminen eri koulutusasteiden välillä. Näin vahvistetaan lapsen yksilöllisen kielipolun ja eri asteiden ylittävän kielipedagogiikan jatkumoa.

Selvitys osoittaa myös, että tarvitaan enemmän strategista työtä paikallisella tasolla esimerkiksi laatimalla kielistrategioita. Siksi yksi raportin toimenpide-ehdotuksista on koota ja jakaa kuntatason kielistrategiamalleja ja kehittää valtakunnallinen strategiamalli, jossa huomioidaan kotimaiset kielet.

Toimenpide-ehdotukset muodostavat perustan jatkokehitystyölle, jota suunnitellaan yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön, opettajankoulutuksen, varhaiskasvatuksen järjestäjien ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa. Selvitys mahdollistaa osaltaan myös pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman täytäntöönpanon, jossa painotetaan kielenoppimisen tukemista varhaiskasvatuksesta lähtien vahvistamalla ja laajentamalla kotimaisten kielten kielikylpyä ja kielisuihkutoimintaa varhaiskasvatuksessa.

Lisätietoja: 

opetusneuvos Kati Costiander, p. 029 533 1526, kati.costiander@oph.fi
johtaja Jarkko Niiranen, p. 029 533 1440, jarkko.niiranen@oph.fi