Tiedote: Kielellisten oikeuksien toteutuminen yhä sattumanvaraista Suomessa
Oikeusministeriön tiedote (14.6.2013)
Kielellisten oikeuksien toteutuminen yhä sattumanvaraista Suomessa
Oikeus saada viranomaispalvelua ruotsin kielellä toteutuu yhä puutteellisesti kaksikielisissä kunnissa. Viime vuosina kielellisiin oikeuksiin on kiinnitetty aiempaa selvästi enemmän huomiota suunnittelussa, mutta käytännön tasolla hyvät aikeet eivät vielä näy. Näin todetaan eduskunnalle annettavassa valtioneuvoston kertomuksessa kielilainsäädännön soveltamisesta.
Kielikertomusta varten kuultiin laajasti eri viranomaisia ja muita tahoja sekä Suomessa asuvia eri kieliryhmiä. Se annetaan eduskunnalle joka neljäs vuosi ja valmistellaan oikeusministeriössä.
Erityisesti ruotsinkielisten oikeudet saada viranomaispalvelua omalla äidinkielellään toteutuvat kertomuksen mukaan yhä puutteellisesti, mihin viranomaiset näkevät suurimpana syynä puutteen kielitaitoisesta henkilökunnasta. Kansalaiset ovat viime aikoina olleet erityisen huolissaan siitä, ettei kaksikielinen palvelu aina toteudu hätäkeskuksissa ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.
– Kielelliset oikeudet kuuluvat yksilön perusoikeuksiin, ja omakieliset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkeä osa ihmisen perusturvallisuutta kaikissa elämän vaiheissa. Tämän vuoksi tulevissa rakenneuudistuksissa, esimerkiksi kuntauudistuksessa, täytyy heti alusta alkaen varmistaa kielellisten oikeuksien toteutuminen käytännössä. Ne eivät saa jäädä uudistuksissa jalkoihin, toteaa kertomuksen esitellyt oikeusministeri Anna-Maja Henriksson.
Alueellinen vaihtelu suurta
Erityisesti pääkaupunkiseudulla kaksikielistä palvelua on vaikeasti saatavilla siitä huolimatta, että ruotsinkielisiä on lukumääräisesti paljon. Kielilaki näyttääkin toteutuvan parhaiten niissä kaksikielisissä kunnissa, joissa ruotsia puhuvia on enemmistö tai joissa ruotsinkielisten osuus asukkaista on muuten suuri.
Vastuu asiointikielen valinnasta jää myös entistä useammin yksilön oman aktiivisuuden varaan, vaikka viranomaisilla on lain mukaan velvollisuus selvittää oma-aloitteisesti henkilön äidinkieleksi rekisteröity kieli väestötietojärjestelmästä ja käyttää sitä.
Kieli-ilmasto koventunut
Kertomuksesta käy ilmi, että asenteet useita kieliryhmiä kohtaan ovat koventuneet viime vuosina. Myös kansainväliset valvontaelimet ovat kiinnittäneet huomiota Suomen kieliolosuhteisiin.
– Väkivallan uhka ja vihapuhe on aina loukkaus, jota ei voi hyväksyä. Viime aikojen hyökkäykset ja uhkaukset muun muassa suomenruotsalaisia toimittajia kohtaan tulee ottaa hyvin vakavasti. Sama koskee luonnollisesti myös muihin henkilöihin ja muihin vähemmistöihin kuten saamelaisiin, romaneihin tai maahanmuuttajiin kohdistuvaa uhkaa ja vihapuhetta. Yhteiskunnassamme tulee osoittaa selvästi, että tämä ei ole hyväksyttävää, sanoo ministeri Henriksson.
Aiempaa useammat tahot kuultavana
Tällä kertaa kielikertomusta varten kuultiin aiempaa laajemmin eri viranomaisia, järjestöjä sekä kansalaisia. Kertomuksessa käsitellään enemmän kuin aikaisemmin kansainvälisiä sopimuksia ja Suomessa asuvia muita kieliryhmiä.
Venäjää ja erityisesti viroa äidinkielenään puhuvien määrä on kasvanut viime vuosina selvästi. Kertomuksen mukaan suhtautuminen venäjänkielisiin on hieman parantunut viime vuosina. Myös palvelujen määrä on parantunut jonkin verran erityisesti Itä-Suomessa venäjänkielisten palvelujen taso on varsin hyvä. Vironkielisten puolestaan oletetaan usein ymmärtävän suomea, mikä saattaa johtaa väärinkäsityksiin ja ongelmiin palvelujen saatavuudessa.
Viittomakielten osalta kertomuksessa tuodaan esiin muun muassa suomenruotsalaisen viittomakielen aseman heikentyminen.
Henkilöstön kielitaito avainasemassa
Myönteistä kehitystä on se, että viranomaisjohto ja kielikysymyksiin erikoistuneet organisaatiot ovat pyrkineet viime vuosina entistä aktiivisemmin edistämään kielellisten oikeuksien toteutumista. Kieliohjelmia ja -strategioita on laadittu kansalliskielten ja myös muun muassa saamen kielten, romanikielen ja viittomakielten turvaamiseksi. Ne eivät kuitenkaan vielä näy systemaattisesti parantuneena palveluna.
Valtioneuvosto esittääkin, että viranomaiset ottavat nyt havaittujen puutteiden korjaamiseksi käyttöön valtioneuvoston viime vuoden lopulla kansalliskielistrategiassa linjaamat konkreettiset toimenpide-ehdotukset kahden elävän kansalliskielen säilyttämiseksi. Keskeistä on kiinnittää huomiota virkamiesten kielitaitoon henkilöstöä palkattaessa. Myös kielikurssien ja pitkällä tähtäimellä lasten kielikylpytoiminnan toivotaan lisäävän kielitaitoisen henkilökunnan määrää eri viranomaisissa.
Lisäksi valtioneuvosto katsoo, että viranomaisten velvollisuus selvittää asiakkaan äidinkieli ja antaa palvelua oma-aloitteisesti tällä kielellä tulisi toteutua myös käytännössä nykyistä paremmin. Kielilain toteutuminen käytännön tasolla tulisi pitää mielessä myös kunta- ja muita rakenneuudistuksia suunniteltaessa.
Valtioneuvoston kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2013
Lisätietoja:
Yksikön johtaja Johanna Suurpää, puh. 02951 50534
Erityisasiantuntija Maj Krogell-Haimi, puh. 02951 50422
sähköposti: etunimi.sukunimi@om.fi