Viittomakieli äidinkielenä arvioitu ensimmäistä kertaa – yksi viikkotunti ei aina riittävä
Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen uutinen (12.2.2016):
Viittomakieli äidinkielenä arvioitu ensimmäistä kertaa – yksi viikkotunti ei aina riittävä
Pojat menestyivät tyttöjä paremmin useimmilla sisältöalueilla viittomakieli äidinkielenä -oppimistulosten arvioinnissa. Puutteita havaittiin opetustuntien määrässä, opettajien koulutuksessa ja videoinnin hyödyntämisessä opetuksessa.
Nämä tulokset ilmenevät Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tekemästä perusopetuksen 7.–9.-luokkalaisten viittomakieli äidinkielenä -arvioinnista. Viittomakieltä opetetaan äidinkielenä ainoastaan kolmessa yläkoulussa, ja arviointiin osallistui 19 oppilasta yleis- ja erityisopetuksesta. Arviointi toteutettiin keväällä 2015. Kokeessa oli sallittua käyttää tulkkia tai avustajaa.
– Tasa-arvon kannalta on tärkeää, että viittomakieli on nyt nähty tasavertaisena muiden äidinkielten kanssa ja ensimmäinen arviointi saatu aikaan, toteaa projektipäällikkö Mari Huhtanen.
Arvioinnin tarkoituksena oli tuottaa tietoa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden tavoitteiden saavuttamisesta, viittomakieli äidinkielenä -oppimäärän osaamisen tasosta sekä koulutuksen tasa-arvon toteutumisesta. Arvioinnin osa-alueina olivat viestintä, kirjallisuus, kielitietous ja kulttuuritietoisuus.
Kielitietous sujui, kulttuuritietoisuus vaikeinta
Oppilaat saavuttivat keskimäärin 59 % tehtävien enimmäispistemäärästä. Vähintään hyvän osaamisen tasolle ylsi hieman yli neljännes oppilaista, ja heikkoon osaamiseen jäi noin neljännes oppilaista. Viittomakielen sisältöalueista osattiin parhaiten kielitietouden tehtävät (ratkaisuosuus 73 %). Kulttuuritietoisuudessa osaaminen oli heikointa (ratkaisuosuus 39 %). Viestinnän sisältöalue koettiin vaikeaksi (ratkaisuosuus 53 %), kun taas kirjallisuudessa oppilaat pärjäsivät hieman paremmin (ratkaisuosuus 60 %).
Oppilaista 84 % vastasi, että viittomakieli äidinkielenä -oppimäärälle on lukujärjestyksessä varattu vain yksi viikkotunti. Onkin mahdollista, että käytettävissä oleva aika ei riitä kaikkien osa-alueiden opettamiseen.
Pojat menestyivät tyttöjä paremmin kaikilla muilla sisältöalueilla paitsi kulttuuritietoisuudessa, jossa tulokset olivat samalla tasolla. Koko arvioinnissa poikien keskimääräinen ratkaisuosuus oli 63 % ja tyttöjen 54 %.
Oppilaiden asenteet viittomakieltä kohtaan olivat pääosin myönteisiä, ja tytöt pitivät viittomakielen opiskelusta enemmän kuin pojat. Kotikielenään viittomakieltä käyttäneet oppilaat saivat arvioinnissa parempia tuloksia kuin suomea kotikielenään käyttäneet.
Oppilaat olivat tottumattomia käyttämään videokameraa ja kuvaamaan viittomistaan videolle, sillä 68 % vastasi, että he eivät ole koskaan tai ovat vain harvoin tallentaneet viittomistaan videolle. Viittomakieliä voi tallentaa ainoastaan videoimalla, sillä niille ei ole yleisesti käytössä olevaa kirjoitusjärjestelmää.
Oppimateriaalin niukkuus ja viikkotuntien vähäinen määrä ongelmina
Opettajakyselyyn vastasi seitsemän opettajaa, joista kahdella oli viittomakielen aineenopettajan kelpoisuus. Arviointiryhmä pitää huolestuttavana, että vain harvalla viittomakielen opettajalla on viittomakielen aineenopettajan pätevyys. Jatko- tai lisäkoulutusta esim. viittomakielen rakenteiden tai sisältöjen käytöstä tai ylipäätään siitä, miten kuuro henkilö omaksuu tietoa, ei viittomakielen opettajille ole tarjolla ellei opettaja itse hakeudu omalla ajallaan opintoihin.
Opetusryhmissä on useita oppilaita, joilla on erilaisia oppimisvaikeuksia tai vammoja, kuten kuurosokeutta tai lievää kehitysvammaisuutta, ja opettajien mukaan tämä asettaa suuria haasteita opetukselle. Ryhmien epäyhtenäisyys näkyi myös arvioinnin tuloksissa.
Opettajat olivat hyvin motivoituneita opettamaan viittomakieltä, mutta heidän mukaansa hyvien oppimistulosten saavuttamista vaikeuttivat eniten oppimateriaalin niukkuus ja laatu sekä liian vähäinen opetustuntimäärä.
Raportti:
Mari Huhtanen, Mika Puukko, Päivi Rainò, Nina Sivunen ja Riitta Vivolin-Karén. 2016. Viittomakielen oppimistulokset perusopetuksen 7.–9. vuosiluokilla 2015. Julkaisut 3:2016. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Lisätietoja:
Projektipäällikkö Mari Huhtanen, puh. 02953 35510, etunimi.sukunimi(a)karvi.fi