Kieliverkoston ja JYU.Wisdomin lounaskollokviossa pohdittiin ilmastosiirtolaisuutta, tallenne katsottavissa
Tiedote 4.12.2024
Kieliverkoston Kestävä kehitys ja kielikoulutus -teemavuoden toiminta sai uuden avauksen, kun järjestimme JYU.Wisdom-resurssiviisausyhteisön kanssa yhdessä lounaskollokvion ilmastosiirtolaisuudesta.
Panelisteilla oli monipuolisesti kokemusta erilaisista tehtävistä siirtolaisuuteen ja pakolaisuuteen liittyen: Kati Turtiainen on tutkinut Suomeen pakotetun muuton kautta tulleiden ihmisten ja eri toimijoiden välistä suhdetta sekä toiminut aiemmin maahanmuuttopalveluiden johtajana, ja Jaana Palander on tehnyt tutkimusta mm. Perheenyhdistämisen ihmisoikeussuojasta sekä maahantuloon ja oleskeluun liittyvästä hallinnosta. Ann-Jolin Grüne koordinoi työssään kulttuuriorientaatiokoulutuksia Suomeen ja Ruotsiin tuleville kiintiöpakolaisille, ja Emmanuel Sibomana toimii kotoutumisen ja yhteiskunnan vastaanottavuuden lisäämisen parissa, jonka lisäksi hän kertoi omakohtaisista kokemuksistaan pakolaisleirillä elämisestä ja kiintiöpakolaisena Suomeen asettumisesta.
Kati Turtiainen huomautti, että ilmastosyistä muuttaminen ei ole uusi ilmiö, vaikka se onkin viimeisten vuosikymmenien aikana noussut keskusteluun: aiheesta on kirjoitettu ensimmäisen kerran jo 1880-luvulla. Ilmiön laajuudesta kertovat Ann-Jolin Grünen jakamat Maailmanpankin arviot, joiden mukaan ilmastosiirtolaisuus koskettaa tänä päivänä yli 20 miljoonaa ihmistä, ja määrän odotetaan kasvavan 200 miljoonaan vuositasolla vuoteen 2050 mennessä. Grünen mukaan valtaosa, jopa 80 prosenttia, muutoista voitaisiin kuitenkin välttää erilaisilla varautumiskeinoilla. Näiden tulisi olla kokonaisvaltaisia ratkaisuja muuttuviin elinolosuhteisiin valmistautumisessa, kuten väestön uudelleen kouluttamista ja elinkeinojen muuttamista. Lisäksi mainittiin kansainvälisen tutkimusyhteistyön lisääminen, jonka avulla olisi mahdollista esimerkiksi löytää keinoja kuivuuden torjumiseksi.
Ilmastosiirtolaisuutta aiheuttavat esimerkiksi sään ääri-ilmiöt, jotka ovat seurausta kasvihuoneilmiön voimistumisesta. Kolme merkittävintä ääri-ilmiötä ovat ilmaston lämpeneminen, kuivuuden lisääntyminen ja merenpinnan nousu. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa muun muassa trooppisia hurrikaaneja, joiden vuoksi ihmiset joutuvat lähtemään kotiseudultaan ainakin väliaikaisesti. Kuivuuden lisääntyminen on myös suuri haaste, sillä kuivien alueiden viljelijät voivat joutua vaihtamaan viljelykasvejaan tai uudelleenkouluttautumaan viljelyn kannattamattomuuden vuoksi. Merenpinnan nousu taas voi aiheuttaa jopa valtiottomuutta valtioiden jäädessä veden alle. Sään ääri-ilmiöitä tulisi tarkastella paikallisella tasolla, vaikka niiden vaikutukset ovatkin globaaleja.
Paneelikeskustelussa tuli ilmi, että ilmastosiirtolaisuus koskee hyvin moninaista joukkoa ihmisiä: ilmastosiirtolaiseksi voidaan kutsua Etelä-Euroopan tukalaa kuumuutta pakenevaa sydänsairasta ihmistä, joka viettää osan vuodesta esimerkiksi Suomessa. Yhtä lailla intialainen IT-insinööri, joka muuttaa Suomeen työskentelemään ja pystyy työstään saamillaan tuloilla taloudellisesti tukemaan kotimaahan jääneen perheensä elämää, voi olla ilmastosiirtolainen. Olennaista on myös miettiä, onko lähtö tapahtunut omasta aloitteesta vai pakon edessä ja onko muutto pysyvä vai väliaikainen. Lisäksi täytyy pohtia sitä, tapahtuiko muutto suunnitellusti ja turvallisesti vai pitikö ihmisen poistua asuinalueeltaan tai kotimaastaan nopealla aikataululla jonkin ulkoisen uhkan vuoksi. On hyvä ottaa huomioon, että suurin osa ilmastosiirtolaisista ei poistu kotimaansa rajojen ulkopuolelle: he muuttavat oman maansa sisällä ja saattavat myös jossain vaiheessa palata kotiseudulleen. Ann-Jolin Grüne muistutti, että ilmastosiirtolaisuudesta puhuttaessa usein korostuu globaali etelä ja kehittyvät valtiot, jolloin unohdamme arktisen alueen, joka on myös haavoittuvaisessa asemassa muun muassa sukellusveneiden liikennöinnin, erilaisten kaupallisten intressien ja siellä käytävien sotaharjoitusten vuoksi.
Yhtenä keskustelunaiheena oli termistö: pitäisikö meidän puhua ilmastosiirtolaisista vai -pakolaisista? Panelistit toivat esille, että ”ilmastopakolainen” on terminä epärelevantti, sillä tällä hetkellä ilmastonmuutos ei kansainvälisten sopimusten mukaan ole juridinen syy pakolaisstatukselle: toisin sanoen, henkilö ei voi saada pakolaisstatusta ilmastosyihin vedoten. Termi ei myöskään auta ymmärtämään ilmiötä, sillä syyt oman asuinpaikan tai kotimaan jättämiselle voivat olla hyvin moninaiset: kaikki eivät muuta pakon edessä vaan omasta tahdostaan. Panelistit pohtivat, että pitäisikö ilmastosyistä pakenevien ihmisten saada pakolaisstatus. Jaana Palander toi kuitenkin esille, että maailmassa on monia muitakin suojelua tarvitsevia ryhmiä, jotka eivät tällä hetkellä ole oikeutettuja pakolaisstatukseen. Hän pohtikin, että mihin raja vedettäisiin: kenellä on oikeus suojeluun ja kenellä ei? Kysymys on osa laajempaa valtioiden välisiin vastuisiin liittyvää pohdintaa: mikä on hyvinvoivien valtioiden vastuu ilmastosiirtolaisten tukemisessa?
Emmanuel Sibomana huomautti, että köyhemmistä valtioista pakenevat tai muuttavat ihmiset ovat usein jo valmiiksi heikommassa asemassa, minkä lisäksi he ovat syyttömiä ilmastonmuutoksen kiihdyttämiseen. Nämä ihmiset ovat kuitenkin tyypillisesti niitä, joita ilmastonmuutoksen seuraukset koskettavat eniten. Paljon on myös kiinni tahtotilasta: Grünen mukaan voisimme jo nyt tehdä paljon ilmastosiirtolaisten auttamiseksi. Kysymys onkin, että riittääkö valtioilla halua ottaa vastuuta asian työstämiseksi? Sibomana puhui kehitysyhteistyöstä, jota on tehty vuosikymmenten ajan esimerkiksi hänen lähtömaassaan Kongossa, mutta muutokset ovat pitkissä kantimissa. Palander korosti, että kehitysyhteistyössä valtioilla itsellään on viimeinen vastuu ongelmien ratkaisemisessa: sitä ei voi tehdä valtioiden puolesta.
Paneelin lopussa Sibomana muistutti meitä kaikkia niistä pienistä arjen teoista, joilla voimme osoittaa Suomeen tulijalle, että hänet on huomioitu ja näin auttaa kotoutumisessa. Pienet teot osoittavat, että vastaanottaja on arvostettu ja osa tätä yhteisöä. Ollaan ystävällisiä ja kohdataan toisemme!
Paneelista on tallenne Yle Areenassa, se on saatavilla 20.11.2025 asti. Lisäksi Moniviestimestä löytyy tallenne, jossa on saatavilla suomenkielinen tekstitys.
Lisätietoja:
Kieliverkosto,
kieliverkosto(at)jyu.fi
Kielikoulutuspolitiikan verkosto tuo yhteen kielikoulutuksen toimijoita, lisää tietoisuutta kielikoulutuksen moniulotteisuudesta ja vaikuttaa kielikoulutusta koskeviin päätöksiin Suomessa. Kieliverkoston toimintaa rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö, ja sitä koordinoi Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus.
JYU.Wisdom on poikkitieteellinen tutkijoiden, opiskelijoiden ja muiden toimijoiden yhteisö, ja avoin kaikille kestävyysteemoista ja yhteistyöstä kiinnostuneille. Luomme mahdollisuuksia tieteenalarajat ylittävälle keskustelulle, tutkimukselle ja koulutukselle sekä kollegiaalisen yhteisöllisyyden kokemuksia, inspiraatiota ja uusia ajatuksia.