Võro on aina ollut olemassa, mutta nyt se on nähnyt päivänvalon – Kara D. Brown Kari Sajavaara -muistoluennolla 2025
Tiedote 23.1.2025
Kara D. Brown (PhD) toimii opettajana ja tutkijana Etelä-Carolinan yliopistossa. Hän tutkii identiteetin ja koulutuksellisen tasa-arvon kysymyksiä etnografisesti. Virossa Brown on tehnyt tutkimusta esimerkiksi kielikoulutuspolitiikasta ja vähemmistökielten asemasta.
Oikea opettaja oikeassa paikassa luennon aiheena kumpusi Brownin tutkimushankkeesta, jossa haastetaan yksikielisyyden ideologiaa julkisissa kouluissa ja tuetaan kouluja muutoksessa kohti monikielisyyttä. Kaiken keskiössä on linguistic daylighting -nimellä kulkeva toimintamalli, joka on juonnettu kaupunkisuunnittelun daylighting-konseptista. Daylighting tarkoittaa katettujen jokien ja virtojen tuomista päivänvaloon. Arvokkaita luonnonvesiä on monin paikoin katettu ja kätketty urbaanin ympäristön tarpeisiin. Esimerkkinä tästä toimii Tanskan Aarhus-joki, joka katettiin 1950-luvulla kokonaan tieliikennettä varten ja vapautettiin 2010-luvulla virtaamaan vapaasti kaupungin keskustassa. Virtojen päivänvaloon tuonnin tavoin linguistic daylighting -mallilla tavoitellaan kielellisen monimuotoisuuden herättelyä, tukemista ja rakentamista kouluissa. Näin voidaan saavuttaa monikielisyyttä tukeva ympäristö, jossa kielet näkyvät ja kuuluvat osana koulun toimintaa. Tämä vaatii kuitenkin kielipoliittisia toimia: rahoitusta ja tukea.
Linguistic daylightingia Brown käyttää tutkiessaan esimerkiksi võron kielen kielipesiä. Võron kielellä on noin 74 500 puhujaa, ja ensimmäinen kielipesä perustettiin vuonna 2011. Kielipesätoiminnan aloittamiseen on tarvittu opettajia, joilla on tarvittava kielitaito sekä intoa toiminnan järjestämiseen. Kielipesissä on noudatettu kansallista opetussuunnitelmaa, ja toimintaan on haettu mallia esimerkiksi inarinsaamen kielipesistä.
Puheessaan Brown kuvasi linguistic daylightingin neljä vaihetta:
- kielten ”peittyminen” kouluissa,
- kartoitus,
- tukeminen ja
- radikaalisti muuttunut ekologia.
Lähtötilanteessa kielten käyttäminen koulussa on rajattua: esimerkiksi jotakin kieltä saa käyttää vain kotona tai sitä ei ole käytetty vuosiin koulutuksen kielenä. Näin peitetään oppilaiden kielellinen osaaminen. Siksi tarvitaan ”peitettyjen” kielten kartoitusta: on selvitettävä, millaisia kielellisiä resursseja oppilailla ja opettajilla on ja mistä löytyy kätkettyjä ”kielivirtoja”, joita vapauttaa. Tässä esihenkilöillä on tärkeä rooli, sillä pienessä yhteisössä he tietävät, mitä kieliä henkilöstö osaa ja ketkä ovat valmiita toteuttamaan linguistic daylighting -toimintamallia. Mikään ei kuitenkaan toimi ilman tukea, ja siksi tarvitaan monikielisyyttä tukevaa politiikkaa, huoltajia ja laajempaa yhteisöä. Jos hyvin käy, viimeisessä vaiheessa edessä on radikaalisti muuttunut ympäristö, jossa monikielinen pedagogiikka on osa arjen työtä, luokkia muodostetaan mahdollisuuksien mukaan kotikielet ja monikielisyys huomioiden ja monikielisyys näkyy myös fyysisesti luokkahuoneessa.
Näiden kaikkien askelten saavuttaminen on kuitenkin haastavaa, ja tähän mennessä muutokset ovat olleet maltillisia: muutokset koskevat yksittäisiä ryhmiä ja toteutukset ovat hyvin paikallisia, opettajat ovat helposti kiinni tutuissa rutiineissa ja paikallinen valtakieli viro dominoi koulutuksessa. Muutoksen esteenä ovat olleet muun muassa ikäkysymykset, paikkasidonnaisuus ja kansalliset poliittiset toimet. Võron kielen taitajat vanhenevat, eivätkä nuoret opettajat osaa kieltä. Lisäksi asuinpaikka ja -aika määrittävät sitä, onko esimerkiksi kaksikieliseen toimintaan mahdollisuutta osallistua. Kansallisen tason poliittiset linjaukset viron kielen suojelemisesta ja dominoinnista johtavat opetuksen vironkielistymiseen. Brown tekee tutkimustaan Virossa, jossa on tällä hetkellä meneillään suuri koulu-uudistus perusopetuksessa. Uudistuksessa viron kielen asemaa opetuksen kielenä vahvistetaan voimakkaasti, minkä seurauksena esimerkiksi venäjänkielistä opetusta on jo lopetettu. Huolimatta tästä yksikielistämisen suunnasta tutkijat ja opettajat yhteistyössä pyrkivät tukemaan kielellisen monimuotoisuuden säilymistä.
Linguistic daylightingin osalta Virossa on huolestuttava tilanne kielipoliittisen ilmaston muuttuessa yhä valtakielisemmäksi, mutta näiden kielivirtojen avaaminen paikallisesti on tärkeää työtä monikielisyyden edistämisessä.
*****
Tilaisuudessa jaettiin myös kaksi Kari Sajavaaran nimeä kantavaa tunnustuspalkintoa.
Professori Kari Sajavaara (1938–2006) oli monipuolinen tutkija soveltavan kielentutkimuksen ja aktiivinen toimija kielikoulutuspolitiikan alalla. Tehtyään pitkän uran Jyväskylän yliopiston englannin kielen laitoksella hän siirtyi vuonna 1996 Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen johtajaksi, mistä hän jäi eläkkeelle vuonna 2003. Sajavaara oli myös kansainvälisesti tunnustettu verkostoituja ja European Language Councilin perustajajäsen. Kari Sajavaara toimi Jyväskylän yliopiston vararehtorina vuosina 1982–1991 ja humanistisen tiedekunnan dekaanina vuosina 1996–2002.
Tallenne muistoluennosta on nyt katsottavana. Mikäli olet kiinnostunut näkemään tallenteen, ota yhteyttä: kieliverkosto(at)jyu.fi.
Lisätietoja:
Tiedote tunnustuspalkintojen saajista: linkki palkintotiedotteeseen
Kieliverkosto
kieliverkosto[at]jyu.fi